Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

December 21, 2012
by Maija Haavisto
0 comments

Ihmemömmöt parantavat kaiken

Ihmemömmöt ovat etenkin verkostomarkkinoijien suosiossa. Niillä paranee lähes vaiva kuin vaiva, oli kyse sitten vatsavaivoista tai nivelreumasta. Ihokin näyttää paremmalta, kilot karisevat ja flunssa ei iske enää koskaan.

Ainoa kääntöpuoli on hinta. Erilaisista jauheista tai mehukanistereista saa helposti pulittaa viisikymppiä tai satasenkin (tai enemmänkin) kuussa. Mutta kyllähän sen helposti maksaa, kun kerran saa apua vaivoihinsa, eikö? Ja netissäkin kaikki hehkuttavat, miten se toimii niin hyvin.

Ihmemömmöillä on monia yhdistäviä tekijöitä. Ne auttavat suunnilleen kaikkiin sairauksiin. Tyypillisesti (ei aina) niissä on monia erilaisia aineita eikä tarkkaa koostumusta kerrota. Tieteellisiä tutkimuksia niistä harvoin on, mutta “patent pending” on sitäkin yleisempi väite. (Patentin hakeminen tai saaminenhan ei tarkoita, että olisi näyttöä jonkin tehosta.)

Miksi ihmemömmöt myyvät?

Ihmemömmöjen markkinointi perustuu oman mutu-näkemykseni mukaan samaan kuin esimerkiksi kosmetiikan ja Ostoskanava-tuotteiden. Kyse ei ole siitä, että niitä ostaisivat hölmöt ihmiset. Mainoksen näkevä ihminen usein fiksusti päättelee, että luultavasti tuo ei kuitenkaan toimi.

Mutta entä jos se kuitenkin toimii? Mistä kaikesta jään paitsi, jos se toimiikin enkä osta sitä? Voisin olla rypytön, hoikka tai nivelvaivaton, mutta jos en osta, menetän tämän tilaisuuden.

Ostoskanavalla tuotteiden tehosta kertovat usein suomeksi dubatut jenkkijulkkikset. Suuri osa katsojista tietää, että nämä ovat palkattuja mannekiineja. Mutta netti on eri asia. Uudesta ihmetuotteesta löytyy lukuisia arvosteluita netissä, joissa ihan tavalliset ihmiset, sellaiset kuin minä itse, kertovat saaneensa niistä apua.

Todellisuudessa hyvin suuri osa netissä kirjoitetuista arvosteluista on maksettuja. Usein firma lähettää blogaajalle ilmaisen tuotteen (ja blogaaja haluaa miellyttää firmaa saadakseen ilmaisroinaa jatkossakin).

Toisinaan valmistaja tilaa PR-yrityksen kirjoittamaan satoja tai tuhansia nettiarvosteluita. Sopimukseen voi kuulua myös, että arvostelijat tilaavat tuotteen esimerkiksi Amazonista tai iHerbistä, jolloin arvostelun alla lukee esim., että “Did this reviewer purchase this product? Yes.”

Esimerkkitapaus

Suomessa viime aikoina trendikäs ihmemömmö on ollut entsyymivalmiste Regulat. Hiljattain minulta kysyttiin mielipidettä Yhdysvalloissa suosittuun VitaStim-valmisteeseen, jonka väitetään lisäävän kantasolujen tuotantoa. Aika hurja väite lähinnä sinilevää sisältävältä lisäravinteelta, eikö?

Sanotaan, että “extraordinary claims demand extraordinary evidence”. No, onneksi VitaStimin nettisivut kertovat, että PubMedistä löytyy peräti 30 000 tutkimusta aiheesta! Tässä vaiheessa hälytyskellot pirisevät jo erittäin kovaa.

Mistään lisäravinteesta tuskin löytyy 30 000 tutkimusta. VitaStimin pääraaka-aineesta niitä löytyi noin 200. Suurin osa niistä käsitteli tämän Arthrospira platensis -sinilevän haittoja ympäristölle tai ihmiselle.

Kantasoluvaikutuksista löytyi yksi tutkimus, joka oli tehty petrimaljalla (in vivo). Monet aineet lipeästä alkaen esimerkiksi tappavat bakteereja koeputkessa, mutta eri asia kannattaako niitä kaataa suuhunsa.

Useimmat ihmemömmöt ovat sentään melko vaarattomia – vaikka joistain luontaistuotteista onkin tullut maksavaurioita – mutta Arthrospira platensiksesta löytyi aika hälyttäviä näkemyksiä sen sisältämien myrkkyjen takia.

In light of the findings, the distribution and commercial sale of Aph. flos-aquae products, whether pure or mixed formulations, for human consumption appear highly questionable.”

Onko ihmemömmöjä olemassa?

Perinteisesti on sanottu, että jos jonkin aineen sanotaan auttavan lähes kaikkiin sairauksiin, se on varma huijaus. Usein näin onkin – varmasti jos aineen luvataan parantavan sairauksia, ei vain helpottavan oireita – mutta silti olemassa on aineita, jotka voivat auttaa todella monenlaisiin vaivoihin. Vaikkapa D-vitamiini, omega-3-rasvahapot, probiootit, pieniannoksinen naltreksoni sekä lääkekannabis.

Yhteistä näille oikeille ihmemömmöille on yleensä se, että ne vähentävät tulehdusta, vaikka kaikilla on muitakin vaikutusmekanismeja (esimerkiksi EPA ohentaa verta ja pieniannoksinen naltreksoni lisää luontaisten tappajasolujen määrää). Melkeinpä kaikissa pitkäaikaissairauksissa tulehdus näyttelee ainakin jotain roolia.

Aidoilla ihmemömmöillä on muutakin yhteistä: niistä löytyy tutkimusnäyttöä. Ei välttämättä kaikkien mahdollisten sairauksien hoidossa, mutta tiedetään niiden vähentävän vaikkapa tulehdussytokiini TNF-alfan eritystä ja tiedetään, että TNF-alfan liikaeritys liittyy moniin oireiltaan erilaisiin sairauksiin. Lisäksi ne ovat yleensä varsin kohtuuhintaisia, poislukien valitettavasti lääkekannabis.

Pitkäaikaissairaudesta kärsivän voi olla houkuttelevaa kokeilla verkostomarkkinoitua tai muuten netissä hehkutettua ihmemömmöä, jos lääkäriltä ei löydy enää parempia hoitovaihtoehtoja. Jotkut ihmemömmöt voivat auttaakin johonkin, en sitä epäile. Tosin silloinkin on syytä miettiä, voisiko jollain muulla valmistajalla olla vastaava, edullisempi tuote. Yleensä on.

Suosittelisin kyllä ennemmin tekemään itse vähän tutkimustyötä omasta sairaudesta. Usein saattaa löytyä jopa kymmeniä lisäravinnepuolen hoitovaihtoehtoja, joiden tehosta (ja turvallisuudesta!) on ainakin jotain näyttöä ja jotka eivät vie konkurssiin.

December 19, 2012
by Maija Haavisto
0 comments

Aggression ja väkivallan konkreettisia syitä

“Olen Adam Lanzan äiti” -blogipostaus herätti keskustelua Suomenkin mediassa. Sitä on sekä ylistetty että kritisoitu, jälkimmäistä monesta eri syystä. Ei ole varmaa, oliko Connecticutin ampujalla Adam Lanzalla mielenterveysongelmia (tai esimerkiksi Aspergerin oireyhtymä), vaikka tyypilliseen tapaan hänestä onkin leivottu “sekopää”. On myös kritisoitu blogaajan tapaa suhtautua lapseensa.

Blogitekstin satojen kommenttien joukosta löytyy vaikka mitä huuhaata, mm. kehotuksia kokeilla energiahoitoja ja jopa manausta(!). Toisaalta siellä on ihan asiallisiakin ehdotuksia, mutta ne hukkuvat kaiken hutun joukkoon.

Mistä aggressio johtuu? Kuten tuon blogikirjoituksen kommenteissakin on esitetty, se voi johtua turhautumisesta. Tämä ei ole ehkä yllättävää, mutta aina syytä ei tulla ajatelleeksi.

Autisti voi turhautua, kun ei pysty kommunikoimaan (moni pystyisi puhumaan viittomakielellä, vaikka ei puhukaan ääneen!) tai voimakkaiden aistiyliherkkyyksien takia (millainen olo sinulla olisi, jos joutuisit koko ajan olemaan hirveässä melussa?) tai koska ympäristö on turhan kuormittava.

Myös hätääntyminen tai pelko voi aiheuttaa vihamielistä käytöstä. Vanhuksella tai psykoottisella ihmisellä aggressio voi johtua siitä, ettei tämä esimerkiksi ymmärrä missä on.

Joskus syynä on kipu tai muu fyysinen oire, jota ihminen ei osaa/pysty kommunikoimaan! Esimerkiksi vanhuksia hoitavat ihmiset yleensä, valitettavasti eivät aina, tietävät, että (muistisairailla) vanhuksilla jopa virtsatietulehdus voi aiheuttaa sekavuutta ja aggressiivista käytöstä. Autistisella lapsella syy voi olla esimerkiksi mahakipu tai hammassärky.

Aggressiivinen käytös voi johtua myös esimerkiksi lääkkeistä (ei vain psyykenlääkkeistä!) tai niiden vieroitusoireista tai fyysisestä sairaudesta. Tällaisia sairauksia ovat esimerkiksi jotkut ravitsemukselliset puutokset (jopa anemia), allergiat ja yliherkkyydet, homealtistus, aivokasvaimet, ohimolohkoepilepsia, borrelioosi ja muut krooniset infektiot, hormonaaliset häiriöt sekä aivoihin vaikuttavat autoimmuuni- ja rappeumasairaudet (mm. MS-tauti, SLE ja Huntingtonin tauti). Suomalaistutkijat ovat yhdistäneet hypoglykemian (alhaisen verensokerin) väkivaltarikoksiin.

Näistä kerrotaan lisää Hankala potilas vai hankala sairaus -kirjassani. Erittäin hyvä kirja tästä aiheesta – siitä miten fyysiset syyt voivat vaikuttaa lapsen psykiatrisiin ja käytöshäiriöihin – on Jeanie Wolfsonin It’s Not Mental, jonka olen tässäkin blogissa arvioinut. Aihetta käsittelee hyvin ja kattavasti myös Sydney Walkerin A Dose of Sanity.

En ala tässä väittää, että voisin tietää, ymmärtää tai arvata syitä Connecticutin hirvittävän murhenäytelmän takana – ja vaikka siihen pystyisinkin, ei siitä olisi enää mitään hyötyä. Parempi tietämys aggression, väkivaltaisuuden ja käytöshäiriöiden syistä voisi kuitenkin auttaa vähentämään muita tragedioita.

December 13, 2012
by Maija Haavisto
0 comments

Haussa terve munuainen

Eräs skotlantilainen kaverini, keski-ikäinen mies, sairastaa Crohnin tautia, tulehduksellista suolistosairautta. Hän sai aikoinaan lääkkeeksi sulfalatsiinin, joka on tyypillinen lääke eikä yleensä aiheuta kovin pahoja haittoja verrattuna vaikkapa kortisoniin. Kaverillani kävi kuitenkin huono tuuri ja lääke vaurioitti hänen munuaisiaan, joten hän joutui lopettamaan sen.

Hän kuuli pieniannoksisesta naltreksonista eli LDN:stä, joka on tehokas ja erittäin turvallinen hoito Crohnin tautiin, ja on käyttänyt sitä sairautensa hoidossa menestyksekkäästi vuosikausia. Hän kampanjoi LDN:n saamiseksi yleiseen käyttöön ja tapasinkin hänet Glasgow’n LDN-konferenssissa jossa olin puhujana huhtikuussa 2010.

Koska LDN ei aiheuta hänelle, eikä useimmille muillekaan, mitään sivuoireita, hän ei ole joutunut miettimään sairauttaan pitkiin aikoihin, sulfalatsiinin aiheuttamaa munuaisvauriota lukuunottamatta. En ollut ajatellut, että asia olisi niin vakava, kunnes hän kyseli Twitterissä, haluaisiko joku luovuttaa hänelle munuaisen. Eikä se ollut vitsi.

Lääkäri oli ilmoittanut hänelle, että hänen kannattaisi alkaa etsiä tuttavapiiristään munuaisen luovuttajaa. Vielä ei olla dialyysin tarpeessa, mutta munuaisten toiminta on jatkanut heikentymistä siihen malliin, että vuoden sisällä tarvittaneen dialyysia. Munuaissiirto olisi hyvä tehdä vielä kun hän on hyvässä kunnossa.

Eihän elinsiirto tietysti ole maailmanloppu, mutta aika ikävät fiilikset on silti kaverini puolesta. :-/ Munuaissiirto lääkkeen takia, jota hän ei ole edes käyttänyt moneen vuoteen. Kunpa hän vain olisi kuullut LDN:stä aikaisemmin… Ei ehkä ihme, miksi hän aiheen tiimoilta niin aktiivisesti kampanjoi. Toivottavasti siirtomunuainen löytyy ja kaikki menee hyvin.

December 11, 2012
by Maija Haavisto
10 Comments

Varoittava esimerkki lääkäreiden sosiaalisen median käytöstä

Suomessa lääkärit käyttävät vielä sosiaalista mediaa vähän, ainakaan muuta kuin Facebookia. Twitterissä on kourallinen lääkäreitä ja lääkäreiden blogeja vain muutama, nekin lähinnä anonyymeja.

Täällä Hollannissa tilanne on aivan erilainen: Twitteriä käyttää aktiivisesti ainakin satoja lääkäreitä. Esimerkiksi tällä listalla oli kirjoitushetkellä 431 hollantilaista yleislääkäriä.

Myös Yhdysvalloissa lääkäreiden somekäyttö on aivan eri lukemissa. Moni on tehnyt blogistaan tai Twitteristään itselleen brändin, kuten Kevin MD tai EndoGoddess. Lääketieteen konferensseja livetwiitataan hyvin ahkerasti. Monilla isoilla lehdillä on oma lääkäriblogi, mikä tietenkin edellyttää julkkishenkistä brändiä nimettömyyden sijaan.

Joskus kuitenkin yllättää, miten huonosti jotkut lääkärit tuntevat sosiaalista mediaa. Tai ehkä kyse on siitä, miten huonosti nämä lääkärit ovat perillä ihmisistä yleisesti. Mielestäni ei ole asiallista arvuutella Twitterissä, mikä esine seuraavan potilaan alapäähän on juuttunut.

Yhdysvalloissa on voimassa myös HIPAA-laki, joka rajoittaa sitä, miten lääkärit voivat potilaistaan kertoa – onhan vaitiolovelvollisuus ja yksityisyydensuoja toki Suomessakin. Vaikea silti kuvitella, että kukaan suomalaislääkäri munaisi yhtä törkeästi kuin reumatologi Larry Greenbaum.

Blogipostauksessaan Greenbaum paitsi kertoi iäkkäästä reumapotilaastaan niin paljon tietoja, että tämän tuntevat helposti tunnistaisivat tämän, haukkui tämän pataluhaksi siitä, että tämä kehtasi valittaa vaivoistaan ja kommentoida negatiivisesti entisiä lääkäreitään, naureskeli, että “jos muu ei tepsi, silloin pitää tutkia potilas” ja vieläpä antoi ymmärtää, että laskutti tämän sairasvakuutukselta korkeampaa taksaa, koska potilas oli niin ärsyttävä ja valitti liikaa.

Voin hyvin kuvitella suomalaisen lääkärin ajattelevan mielessään vastaavia asioita, mutta blogata siitä julkisesti, vieläpä oma naureskeleva kasvokuvansa tekstin vierellä?

December 7, 2012
by Maija Haavisto
0 comments

Hankala potilas -sähkökirja nyt kaupoissa (ja tarjouksessa)

Hankala potilas vai hankala sairaus -kirjasta on nyt ilmestynyt varsinainen sähkökirja. Kyllä, kirjastahan on ollut jo pitkään myynnissä PDF-muotoinen e-kirja, mutta nyt on saatavilla myös ePub-kirja, jossa on useita etuja lukulaitteita käyttäville. Esimerkiksi kirjan sisäiset “kts. sivu XXX” -viittaukset on muutettu linkeiksi.

Kirja on myynnissä Elisa Kirjassa, iTunesissa sekä samassa ranskalaisessa verkkokaupassa kuin aiemminkin, jossa kirja on DRM-vapaa. Kahdessa jälkimmäisessä kaupassa on tällä hetkellä voimassa alennushinta 9,99 e. Eli kannattaa tilata pian!

Vaikka sinulla ei olisi lukulaitetta, ePub-tiedostoja voi lukea myös tietokoneella sekä useimmilla(?) älypuhelimilla. Ja PDF-muotoinen kirja, jota voi lukea tietokoneella, älypuhelimilla ja lukulaitteilla on yhä myynnissä tuolla ranskalaisessa kaupassa.

P.S. Sain muutama päivä sitten tiedon, että sain apurahan seuraavaa lääketiedekirjaani varten. Eli sellainen toivottavasti ilmestyy syksyllä 2013, aiheena autoimmuunisairaudet.

December 4, 2012
by Maija Haavisto
0 comments

Kirja-arvostelu: Chililaastareita ja kylpypommeja

Ostin kirjan Chililaastareita ja kylpypommeja Kirjatorin alennuskorista, koska olen aina pitänyt yrttikirjoista. BBC:ltä tutun James Wongin kirja esittelee lyhyesti kymmeniä erilaisia lääkeyrttejä ja sisältää runsaasti erilaisia reseptejä, nimensä mukaisesti esimerkiksi chililaastarit ja poreilevat kylpypommit, mutta myös erilaisia yrttijuomia, yskänlääkkeitä, höyryhengityksiä, kääreitä, kasvonaamioita ja ties mitä.

Kirjassa on paljon periaatteessa hyödyllistä tietoa sellaiselle jota aihe kiinnostaa, vaikka se valitettavasti onkin käännöskirja. Monissa resepteissä käytetään sellaisia yrttejä, joita en ole koskaan nähnyt Suomessa myytävän siltään (eikä niitä voi järkevästi itsekään kasvattaa). Toisaalta monia Suomessa hyvin perinteisiä luonnonyrttejä resepteissä ei hyödynnetä.

Lääketiedekääntäjänä olen aina kärppänä bongailemassa, onko tällaisessa kirjassa käännösvirheitä. Kyllähän niitä jonkin verran löytyi. Ihmeellisiä ilmauksia tyyliin “rakentavat solupuolustusta”, C-vitamiinijauhetta (powder) näkyi käännettynä niin jauhoksi kuin pulveriksikin ja yhdessä kohtaa virtsahappo (uric acid) oli kääntynyt väärin virtsan happoisuudeksi, mikä taas on aivan eri asia.

Lääkekasveja esittelevässä osuudessa harmitti, että kuvat ovat niin pieniä ja usein liian kaukaa otettuja, joten suuri osa niistä ei sovellu kasvien tunnistamiseen. Myös yrttien sivuvaikutuksista kerrotaan vain vähän, esimerkiksi mäkikuisman lääkeyhteisvaikutukset mainitaan, mutta aurinkoherkistävyyttä ei.

Aionko kokeilla jotain kirjan ohjeista? Ne nimessäkin mainitut kylpypommit kiinnostavat, sillä sellaiset ovat varsin kalliita kaupassa, vaikka ovatkin enimmäkseen ruokasoodaa. Voisi olla kiva lahjaideakin, vielä kun minulla on melkoinen kokoelma eteerisiä öljyjä.

Lääkekasveista kiinnostuneelle suosittelen ennemmin kotimaista teosta Mielen ja rakkauden kasvit, vaikka en siihenkään ollut täysin tyytyväinen.

November 29, 2012
by Maija Haavisto
4 Comments

Valesairaiden valheiden verkko

The Stranger -sanomalehdessä oli hiljattain juttu Münchausenin oireyhtymästä ja erityisesti “Internet-Münchausenista” (Münchausen by Internet), jossa ihmiset kehittelevät itselleen (tai lapsilleen) sairauksia ja blogaavat niistä saadakseen huomiota. Uśein tarina loppuu dramaattiseen kuolemaan.

Itse tutustuin ensimmäiseen Münchausen-tapaukseeni jo yläasteella. Näin Asematunnelissa, kuinka eräs koulussani ollut tyttö sai kavereidensa keskellä dramaattisen kohtauksen ja kaatui maahan. Tätä lääkittiin Buranalla tms. Hänellä oli kuulemma parantumaton syöpä.

Yhtenä päivänä kuulin kavereiltani (kaikki olivat eri koulussa), että tyttö oli menossa leikkaukseen (joka ei tietenkään ollut Helsingissä). Minä huomautin, että hän oli kyllä koulussa. Kaverini eivät aluksi uskoneet minua, mutta lopulta valheiden vyyhti paljastui. Tyttö oli vielä valehdellut itsensä kolme vuotta vanhemmaksi kuin oli. En tiedä, miten hän olisi onnistunut poikaystävälleenkin huijaamaan esimerkiksi leikkausarvet…

Nykyisin huijaaminen on tietysti helpompaa, koska sen voi tehdä verkossa. Itse aikoinaan käytin DeviantART-sivustoa, jonka ylläpitäjistä ja tunnetuista käyttäjistä useammalla on ollut syöpä. Jotkut näistä ovat tositarinoita, ainakin kaksi entistä ylläpitäjää paljastettiin feikeiksi ja useamman muun epäilen olleen huijausta.

Ongelma on tietysti se, että nämä huijarit jättävät varjonsa myös aidosti sairaisiin. Moni oikeasti sairas saa blogeihinsa kommentteja, että olet huijari, sinun tarinasi ei ole totta. Se ei tunnu kivalta.

Mistä tunnistaa huijauksen?

Mistä sitten voi tietää, kuka syöpäpotilas on oikeasti kipeä ja kuka ei? Hyvä kysymys.

Monilla on tapana valehdella todella dramaattisesti kaikesta elämässään. Heitä on pahoinpidelty ja hyväksikäytetty, on ollut keskenmenoja ja keskoslapsia, he ovat monesti orpoja, joiden perhe on traagisesti menehtynyt ja joku on ottanut heidät suojiinsa. Usein tämä toinen myös postailee heidän tunnuksillaan, kun he ovat koomassa tai kamppailevat hengestään. Yllättävän usein heillä on (identtisiä) kaksossisaruksia.

Kamalan sairauden lisäksi heillä menee kaikki muukin huonosti, rahaa ei ole ja ainoa jäljellä oleva perheenjäsen on kuolemassa syöpään, mutta sankarillisesti he puurtavat eteenpäin. He ovat tyypillisesti aiemmin selviytyneet useista onnettomuuksista sairauksista, leikkauksista, hoidon komplikaatioista tai sairauden pahenemisista kuin ihmeen kaupalla. He ovat silti usein erittäin hyvännäköisiä, lahjakkaita, uhrautuvaisia ja yleensä menestyivät koulussa.

Tunnen monia ihan oikeita ihmisiä, joihin pätevät useat muut kriteerit, jopa perheitä, joissa on useita syöpäpotilaita, mutta kukaan heistä ei kyllä ole orpo. Mikä ei tietysti tarkoita, etteikö Internetissä voisi olla oikeitakin syöpäsairaita, joiden koko perhe on kuollut tulipalossa heidän ollessaan lapsina, mutta ihan hirveästi heitä ei varmaan ole. Toivottavasti.

Tietysti epäilyksen herättävät tarinat, joissa on epäjohdonmukaisuuksia, kuten tajunnan menetysten lääkitseminen Buranalla tai viiden veripussin saaminen tuosta vaan kesken työpäivän. Usein maallikon voi toki olla vaikeaa päätellä, mikä on oikeasti epäjohdonmukaista.

Jos sanoisin, että olen syönyt sairauteeni lääkkeitä, joiden virallinen käyttötarkoitus on alkoholivieroitus, kortikaalinen myoklonia, aivohalvauksen jälkitila tai eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun hoito, moni voisi siitäkin jo epäillä, että olen huijari, vaikka kaikkia olen oikeasti käyttänyt (ja useimmista on ollut apua).

Aina kannattaa olla epäileväinen, jos ihmiset keräävät sairautensa varjolla rahaa. Tällaisiakin on toki paljon ihan oikeita tapauksia. Münchausenista kärsivillä motiivi ei ole raha, vaan pelkästään se huomio. Mitä pahempi tai harvinaisempi sairaus, sitä parempi.

Voiko mihinkään luottaa?

Em. jutun hyytävin osuus kertoo Alexista, jolla oli HIV ja imusolmukesyöpä. Hänen tarinansa kuulosti epäuskottavalta, mutta Alexilla oli kuvia itsestään kaljuna pyörätuolissa, katetroituina, muissa letkuissa yms. Jotkut nettitutut olivat tavanneet hänet ja hänen äitinsäkin.

Alexkin oli kuitenkin feikki. Hän oli hankkinut kaikki välineet itse ja ajanut päänsä kaljuksi. Tämän jälkeen on vaikea olla miettimättä, että mihin sitä voi uskoa, kun kuvat sairastamisestakaan eivät kerro totuutta.

Lisää huijauksia kuvataan Warrior Eli Hoax Group -blogissa. Yksi älyttömimmistä on nainen, joka photoshoppasi rujosti mallilta hiukset pois (nolottaa katsoakin noita kuvia) ja loi 80(!) feikkitunnusta kavereikseen. Tosin suunnilleen yhtä paljon oli mielikuvitusystäviä myös eräällä fiktiivisellä perheellä, joka eli netissä syövän ja jatkuvien saippuaoopperamaisten tragedioiden täyttämää mielikuvituselämäänsä peräti 11 vuotta, samalla keräten lahjoituksia oikealle syöpäjärjestölle.

Hyviä artikkeleita aiheesta ovat julkaisseet myös esimerkiksi Guardian ja Wired.

Sairaushuijaukset Suomessa

Miten yleistä tämä on Suomessa? Minulle ei tule mieleen yhtään tunnettua tapausta. Eräs valesyöpäpotilas oli ilmeisesti Kuollut Jo Eilen, joka ei tosin ehtinyt valekuolemaan asti, eikä täyttä varmuutta huijauksesta käsittääkseni saatu, mutta kyllähän tuo teksti kuulostaa monessakin paikkaa oudolta.

Suomessa on vaikeampi huijata, koska jos ilmoittaa paikkakuntansa, ihmiset alkavat selvittää asiaa ja aika pian selviää, että sairaalassa X ei ole hoidettu koko vuonna yhtään sappitiehytsyöpää jne. Suomessa saippuaoopperamaiset tarinat myös menevät huonommin läpi. Mikä ei tietysti tarkoita, ettei huijauksia tapahtuisi.

Onko sinulla kokemusta valesairaista tai -kuolemista? Pitäisikö tällaisen olla rangaistavaa, vaikka ei olisi haettu taloudellista hyötyä?

November 26, 2012
by Maija Haavisto
0 comments

Punaisen tukan vaikutus terveyteen

Monelle on yllätys, että luonnostaan punainen tukka voi vaikuttaa terveyteen. Tai kyse ei tietenkään ole hiusten väristä sinänsä, vaan geeneistä, jotka ovat sekä hiusten värin että muiden ominaisuuksien takana.

Kyse on tietyistä melanokortiini 1 -reseptorin (MRC1) geenimuodoista, joita punahiuksisilla usein on. Ne voivat lisätä esimerkiksi ihosyövän (niin melanooma kuin muutkin ihosyövät) riskiä, mikä tuskin yllättää ketään punapäätä, sen verran herkkiä he yleensä ovat auringolle.

Yllättävämpää voi olla, että punapäiden on epäilty olevan alttiimpia saamaan myös esimerkiksi MS-tauti ja endometrioosi, vaikka näyttö on toistaiseksi hyvin vähäistä. MS-taudin riskin on epäilty liittyvän auringon välttelyyn ja siten alhaisempiin D-vitamiiniarvoihin. Myös yhteyttä Touretten oireyhtymään on ehdotettu hyvin alustavien numeroiden perusteella.

Punaiset hiukset näyttävät yhdistyvän useisiin tekijöihin, jotka aiheuttavat ongelmia leikkauksien yhteydessä. Punatukkaiset ovat herkempiä kylmä- ja kuumakivuille ja paikallispuudute lidokaiini tehoaa heihin heikommin. Kenties tämän takia punapäillä näyttää olevan enemmän hammaslääkärin ja etenkin hammaslääkärikivun pelkoa.

Myös midatsolaami, jota käytetään usein sedaatiossa esimerkiksi kolonoskopiassa ja hammasoperaatioissa näyttää olevan punahiuksisilla vähemmän tehokasta. Toisaalta tuore tutkimus ei havainnut eroa nukutusaineiden tehossa tai palautumisajassa.

Eräässä tutkimuksessa punapäät ilmoittivat kärsivänsä mustelmista hieman enemmän kuin muun väristen hiusten omistajat, mutta syytä tälle ei löytynyt tutkituista hyytymisarvoista (kenties syy on ihon tai verisuonten rakenteessa?).

Tietääkseni ei ole tutkittu, vaikuttaako hiusten väri persoonallisuuteen tai temperamenttiin, kuten perinteisesti on uskottu, vaikka siitä on tehty jotain tutkimuksia, miten hiusten väri vaikuttaa ulkopuolisen arvioijan käsitykseen ihmisen luonteesta.

November 20, 2012
by Maija Haavisto
5 Comments

Stressi verolle?

Jotkut ovat sitä mieltä, että kaikki huonot elintavat pitäisi panna verolle. Tupakoijille, alkoholisteille ja lihaville pitäisi rapsauttaa lisämaksut heidän saamiensa elintapasairauksien hoidosta, etteivät ne koituisi julkisessa terveydenhuollossa muiden maksettaviksi.

Esimerkkikommentti hollantilaisen verkkosivuston kommenteista jokin aika sitten: “Why should an employer have to pay for employees risky life style. This includes smoking, alcoholism, drug use, being overweight risky sexual behavior etc.” Ihan samanlaisia näkee Suomessakin.

Jos ei puututa nyt siihen, että esimerkiksi lihavuuden terveyshaitat ovat yleisestä käsityksestä huolimatta kaikkea muuta kuin selvät, niin yksi asia pistää silmään. Maksumiehiksi vaaditaan päihteidenkäyttäjiä tai lihavia, mutta ei koskaan stressaajia.

Stressin haitoista kerrotaan yksityiskohtaisemmin Hankala potilas vai hankala sairaus -kirjassani (ja tietenkin monessa muussakin lähteessä), mutta lyhyesti tiivistettynä stressi voi laukaista monenlaisia vaivoja ja pahentaa lähes kaikkia sairauksia diabeteksestä MS-tautiin.

Hyvin monet eläinlajit voivat jopa kuolla akuuttiin stressiin. Esimerkiksi simpanssille pelkkä vuorokauden erotus emosta usein riittää (lähde: Roger Foutsin kirja Next of Kin: My Conversations With Chimpanzees). Ihminen on siitä poikkeuksellisen kestävä eläinlaji, että akuutti stressi harvemmin tappaa, mutta se ei tarkoita, etteikö se voisi aiheuttaa pysyviä vaurioita.

Ihmisen elämässä on toki monenlaista stressiä, jolta ei voi välttyä. Rahahuolet, muutot, sairaudet, erot, läheisten kuolemat… Monet tärkeät ammatit voivat olla erittäin stressaavia, kuten vaikkapa opettajan tai sairaanhoitajan työ. Omaa asennoitumistaan stressiin voi muuttaa, mutta kokonaan stressiä on yleensä vaikea poistaa, eikä onneksi tarvitsekaan, sillä pienestä stressistä voi olla hyötyäkin.

Oma lukunsa ovat kuitenkin elämäntapastressaajat, jotka tekevät liikaa töitä, vaikka ei olisi pakko, ja tekevät niitä töitä käytännössä myös vapaa-ajallaan, myös mielessään. Miksei heitäkin saman tien verotettaisi?

(Tämä postaus ei ollut kannanotto sen puolesta, että elämäntapoja oikeasti alettaisiin verottaa, vaan siitä, että usein puhutaan vain tupakoinnin, alkoholin ja ylipainon, ehkä huonon ravinnonkin haitoista, vaikka stressi on niiden veroinen terveysriski. Veikkaan myös, että ihmiset jotka koko ajan valittavat asioista ovat keskivertoa pahempia stressaajia.)

November 14, 2012
by Maija Haavisto
4 Comments

Tunnustusta

Sain Emiliiltä tällaisen tunnustuksen. Kiitos!

A blog with substance -tunnustuskuva

Tunnustukseen kuuluisi, että pitäisi jakaa se eteenpäin kahdeksalle blogaajalle, mutta minä olen aina ollut huono näissä. Suosikkiblogini löytyvät kaikki blogrollistani tuossa oikeassa reunassa (siinä on tosin muitakin sivustoja kuin vain blogeja), suosittelen tutustumaan niihin. Mukana tietysti myös Emiliin mielenkiintoinen blogi – hän on proviisori, joka on ryhtynyt toimittajaksi. Yksi suosikkiblogeistani on englanninkielinen The Kafka Pandemic, joka käsittelee sitä, miten kafkamaisen absurdia lääke”tiede” voi pahimmillaan olla.

Tunnustukseen kuului, että pitää kertoa itsestään kahdeksan satunnaista asiaa. Koska tämä blogi käsittelee lääketiedettä, nämä eivät ole satunnaisia asioita, vaan liittyvät terveyteen sekä lääketiedekirjoittamiseeni. Jos haluat tietää enemmän minusta noin muuten, suosittelen lukemaan toista blogiani Maijan ilmestykset.

1. Kamalin ei-krooninen sairaus, jonka olen sairastanut, oli parainfluenssa syksyllä 2004. Olin viisi viikkoa kipeänä, josta kaksi viikkoa kovassa kuumeessa. Erittäin kivulias imusolmuketurvotus, hirveitä yskänkohtauksia, röörit täysin tukossa jne. Sain silmätulehduksen, poskiontelontulehduksen ja korvatulehduksen ja veikkaisin minulla olleen keuhkokuumeenkin, mutta olin silloin niin kipeä etten tajunnut.

2. Olen kirjoittanut sisustuslehteen artikkelin lääkärikeskuksesta, jossa kävin lääkärillä. Se oli hieman kummallista.

3. Liityin viime vuonna Suomen terveystoimittajiin. Siitä on ollut monenlaista hyötyä, mutta saamani postin määrä on moninkertaistunut, mikä on joskus aika rasittavaa. Tiedotteita, kutsuja ja muistutuksia kutsuista satelee kymmeniä viikossa sähköpostiin ja monet tahot lähettävät kutsujaan ja lehtiään minulle postitse tänne Hollantiin asti.

4. Olen kirjoittanut trilogian romaaneja, jotka käsittelevät vammaisuutta ja pitkäaikaissairauksia. Kahdessa ensimmäisessä “pääsairaus” on CFS/ME (tai ensimmäisessä vaihtoehtoisesti krooninen borrelioosi), kolmannessa, joka toivottavasti ilmestyy ensi vuonna, Ehlers-Danlosin oireyhtymä. Kirjoissa tulee vastaan myös esimerkiksi autismia, masennusta, syömishäiriöitä ja nivelpsoriaasia, jopa BIID.

5. Kirjoitin ensimmäisen lääketiedekirjani (CFS:n ja fibromyalgian hoito -kirjan ensimmäisen version) vahingossa. Siitä piti tulla pelkkä tulostettava esite!

6. Hankala potilas vai hankala sairaus -kirjan idea tuli lomamatkalla Hollannissa heinäkuussa 2009. Rustailin mukana olleen lehtiön täyteen muistiinpanoja. Muutin Hollantiin syyskuussa 2010, jossa sitten itse kirjankin kirjoitin.

7. Aina kun saan lääketiedekirjan valmiiksi, lupaan pyhästi, ettei enää koskaan, sen verran rankka urakka se on. Sitten kuitenkin löydän itseni samasta suosta.

8. Minulta tulee toivottavasti ensi vuonna uusi lääketiedekirja. Kiinni mm. apurahoista sun muista.

P.S. Blogaustahti on nyt tällä hetkellä hieman hitaampaa, syynä pahentuneet terveysongelmat sekä uuden romaanin kirjoitustyö. (Kyllä, siinäkin käsitellään useita eri sairauksia – mihin sitä tiikeri raidoistaan pääsisi.)