Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Mielipiteet, faktat ja totuudet

| 5 Comments

Lääketieteeseen liittyvistä kysymyksistä suurin osa on ainakin jossain määrin mielipidekysymyksiä. Joskus osa kiistoista voi uusien tutkimusten myötä ratketa, mutta osaa ei voi ratkaista. Ylittävätkö lääkkeen X hyödyt sen mahdolliset haitat? Kysymykseen ei välttämättä ole yksiselitteistä vastausta riippumatta siitä, montako tutkimusta aiheesta tehdään.

Toki lääketieteessä on paljon myös faktoja, jotka ovat täysin kiistämättömästi osoitettuja. Siitä voi kiistellä, kannattaako lääkettä X käyttää sairauteen Y (mielipide), mutta lääkkeen X tiedetään aiheuttavan tiettyä haittavaikutusta (fakta), vaikka sen yleisyys onkin hieman epäselvä. Tiedetään myös, että sairauteen Y voi kuolla (fakta), vaikka eri tutkimuksista saadaankin erilaisia lukuja siitä, kuinka yleistä tämä on.

Ruokasuola on natriumkloridia, jota käytetään yleisesti ruoan säilömiseen ja maun korostamiseen länsimaissa ja muuallakin (fakta). Suurin osa länsimaiden asukkaista saa sitä ruoasta useita grammoja päivässä (fakta). Natriumkloridi voi nostaa verenpainetta (fakta). Liian alhainen natriumpitoisuus veressä (hyponatremia) voi olla hengenvaarallista (fakta). Vähäsuolainen ruoka on pahaa (mielipide). Lainsäädännön pitäisi tiukemmin rajoittaa ruoan suolamääriä (mielipide).

Tiedetään, ettei homeopatialla voi olla muita vaikutuksia kuin lumevaikutus (joka voi toki olla yllättävän voimakas) minkään sairauden hoidossa, sillä luonnonlakien puitteissa tämä ei ole mahdollista (fakta). Siitä voidaan toki kiistellä, kuinka epäeettistä on myydä tai määrätä pelkkään lumevaikutukseen perustuvia hoitoja, minusta se ei ole hyväksyttävää (mielipide).

Monille ihmisille tuottaa jostain syystä suuria vaikeuksia erotella faktoja ja näkemyseroja. Tämä vaikuttaa olevan erityisen yleistä yhdysvaltalaisilla, joille mikä tahansa epämukava keskustelu voidaan lopettaa kommenttiin “sovitaan, että olemme asioista eri mieltä”. Joillekin tämä tuntuu olevan täysin pätevä vastine myös faktoihin.

Jotkut potilasaktivistit tai muuten syvällisesti omaan tai perheenjäsenensä sairauteen perehtyneet tuntuvat olevan sitä mieltä, että oma kokemus on vahvempi ja luotettavampi kuin tieteellinen tieto. Joissain tapauksissa tämä voi ollakin totta. Vaikka lääketieteellinen kirjallisuus ei tunnistaisi sairaudelle Y oiretta Z tai tai lääkkeelle X haittavaikutusta W, on täysin mahdollista, että sellainen voi harvoissa tapauksissa olla olemassa.

Tätä ei voi kuitenkaan johtaa toimimaan toisin päin, vaikka jotkut erikoisesti ovat sitä mieltä. Esimerkkinä tuttava, jonka suututin kertomalla, että epilepsialääke gabapentiini voi joissain tapauksissa pahentaa epilepsiaa. Annoin väitteeni tueksi useita lähteitä (niin tutkimuksia kuin epilepsia-aiheisia kirjojakin), mutta hän oli sitä mieltä, että hänen yli 20 vuoden käytännön kokemuksensa ohittaa kaikki tieteelliset lähteet. “Olemme asioista eri mieltä, hyvää päivänjatkoa.”

Toinen tuttava ei voinut ymmärtää, että joistain syöpäseulonnoista voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Mikään lähde ei kyennyt muuttamaan hänen mieltään – hänellä on itsellään syöpä, joten kyllä hän tietää, että jokaisen syöpätapauksen löytyminen ja hoitaminen on tärkeää.

Erikoisinta on, kun ihmiset alkavat taistelemaan faktoja vastaan tilanteessa, joihin ei pitäisi liittyä minkäänlaista aatteellista komponenttia. Bisarreimpana esimerkkinä mieleen on jäänyt keskustelu, joka käsitteli magnesiumin siirtymistä solunulkoiseen tilaan tietyissä tilanteissa (kyse ei ollut esimerkiksi siitä, kannattaako magnesiumlisää käyttää, vaan ainoastaan fysiologisista tapahtumista).

Keskustelukumppani oli järkähtämätön – mitä tahansa lähteitä hänelle esittelinkin, hän oli niiden kanssa “eri mieltä”. Eri mieltä oleminen on kätevä “argumentti”, koska siihen ei tarvita minkäänlaisia perusteluita.

Toki vastaavaa ilmiötä on tullut vastaan myös Suomessa, mutta silloin kyse on yleensä asioista, joihin liittyy aatteellinen syy inttää tosiasioita vastaan. No, kaipa joillekin ihmisille magnesiumin käyttäytyminen elimistössä voi olla aatteellisia, vaikka en ihan ymmärräkään syytä siihen.

Hupaisan näkemyksen tähän asiaan esitti hiljattain rokotteita vastustava yhdysvaltalaispastori Terri Copeland Pearsons, joka totesi:

“Aion kertoa teille, mitä faktat ovat, ja faktat ovat faktoja, mutta tiedämme myös totuuden. Se voittaa aina faktat.”

(Tietysti asiasta tekee huomattavan paljon vähemmän hupaisaa se, kun alkaa miettiä, kuinka monen ihmisen kuolemaan Pearsonsin kaltaiset ihmiset ovat olleet osallisena.)

5 Comments

  1. Hei,

    Hieman tieteenfilosofiaa joskus harrastaneena huomioni terästyy, kun joku väittää jotain asiaa faktaksi. 🙂 Olen nimittäin oppinut, että havaitut faktatkin ovat tietyllä tavalla maailmankuvasta riippuvaisia. Hienommin sanottuna voisi sanoa, että faktojen havaitsemisen taustalla on metafyysisiä postulaatioita eli taustaolettamuksia esim. todellisuuden luonteesta sekä siitä, miten tietoa saadaan. Usein näitä taustaolettamuksia ei eksplikoida, koska ne eivät ole täysin tietoisia edes “faktoista” puhujalle itselleen.

    Tuossa faktojen luettelossasi jäin miettimään esimerkiksi sitä, onko se fakta, että homeopatia ei voisi toimia muuten kuin plasebo-mekanismilla. Teoriassa minusta voisi, sillä minulla on se käsitys, että ns. veden muisti on tieteellisesti osoitettu tosiasia. Kokonaan toinen juttu sitten on saada homeopatia toimimaan käytännössä.

    Selvyyden vuoksi haluan sanoa, että olen itse joskus aiemmin kokeillut homeopatiaa useitakin kertoja mutta en ole saanut siitä apua. En myöskään suosittele sitä muille hoitomuodoksi. En silti pidä periaatteessa mahdottomana sitä, että esim. veden muisti -vaikutusta hyödyntämällä ihmisiä joskus tulevaisuudessa opittaisiin hoitamaan.

    • Jos vedellä “olisi muisti”, silloin koko maailma olisi hyvin erilainen paikka. Minusta on ihan hyvä juttu, että esimerkiksi juomani juomavesi ei muista olleensa viemäriverkostossa tai tulleensa jonkun elimistöstä pissana ulos. Tai olleensa sekoittuneena ties mihin myrkyllisiin aineisiin.

      Joidenkin vaihtoehtohoitojen vaikutusten mahdollisia selitysmekanismeja mietittäessä on mahdollista, että niiden taustalla olisi joitain fysikaalista ilmiöitä, joita emme vielä tunne, vaikkapa jotkut energiahoidot. Ei ole kuitenkaan mitään ilmiötä/mekanismia, joka voisi selittää homeopatian tehon ja olla yhteensopiva kaiken muun kanssa, mitä tiedämme maailman käyttäytymisestä. Paitsi lumevaikutus.

    • Nerokas edesmennyt terveysfilosofi Aki Loikkanen sanoi minulle kerran, että homeopatia tullaan joskus selittämään epigenetiikan kautta. Pidän sen mielessäni, vaikken minäkään pysty veden muistiin uskomaan (mielipide). Olen kerran kokeillut homeopatiaa ja parantunut kroonistuneesta poskiontelotulehduksesta joka oli vaivannut puoli vuotta (parantuneista poskionteloista röntgenkuvat ottanut hoitaja oli hyvin hämmästynyt; en kertonut hänelle paranemiskeinoani, koska asuin silloin vielä Suomessa).
      Olen Juhanan kanssa samaa mieltä, että väite “fakta” on maailmankuvaan ja ajankohtaan sidoksissa. Toisaalta tieteen historiassa on asioita, joita voidaan jo pitää faktana. Fakta on myös se, että kovin vähän tiedetään.

      Mutta Maijan kirjoitus oli kuitenkin totuudellisuudessaan mainio! (onko tämä fakta vai mielipide, jääköön jokaisen omaksi ratkaisuksi ;))

      • …Epigenetiikan? Nyt en kyllä ymmärrä yhtään tuon selityksen logiikkaa. 😛

        Se on toki aina hyvä pitää muistissa, kuinka vähän monista asioista tiedämme. Monilta lääkäreiltäkin se pääsee unohtumaan. Jos hän ei keksi potilaan oireille selitystä, niille ei _voi_ olla selitystä.

  2. Kiitos tästä artikkelista. Iloitsen aina, kun löydän jonkin lauseen tai lausahduksen, jossa tuntuu kiteytyvän paljon asiaa. Liitän Pearsonsin lausuman kokoelmaani erilaisista viisauksista ja paradokseista. Minulle se kertoo monien ihmisten tavasta käsitellä tietoa. Faktat ovat (vain) faktoja, mutta tiedän myös (minun) totuuteni, joka on aina voimakkaampi kuin faktat – mitä ne lienevätkin! Lausehan ei ole faktaa vaan mielipide, ehkä jopa tunne. Tiedämme, että kun järki ja tunne ovat vastakkain, tunne/mielikuva yleensä voittaa. Riskialtista tästä tulee, kun puhuja edustaa esim. tiedemaailmaa tai muuta auktoriteettia.

Leave a Reply

Required fields are marked *.