Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Mikroneula läpäisee ihon huomaamatta

| 5 Comments

Kirjoitin viime kuussa neulakammosta. Tähän mennessä hoito keskittyy pääasiassa vähentämään pistosten aiheuttamaa kipua. Jos kyse on enemmän pelosta kuin fyysisestä reaktiosta, tämä ei välttämättä ole tarpeeksi.

Erilaisia ihon läpäiseviä “mikroneuloja” on kehitetty jo pitkään. Hiljattain on onnistuttu valmistamaan mikroneula, joka näyttää pystyvän kuljettamaan lääkkeitä ihon läpi. Lisäksi neulan valmistusprosessi ei ole teknisesti lainkaan yhtä haastava kuin aiempien mikroneulojen.

Aiemmin jo on kehitelty erilaisia laastarityyppisiä ratkaisuita esimerkiksi rokotteiden antamiseen. Joissain niistäkin on mukana mikroskooppisia neuloja, sillä läheskään kaikkia aineita ei pelkkä laastari riitä ihon läpi imeyttämään. Iontoforeesilla voidaan kivuttomasti siirtää lääkkeitä ihon lävitse sähkövirran avulla. Sitä käytetään jo jonkin verran, mutta kovin yleisessä käytössä se ei ole, eikä sitä yleensä käytetä korvaamaan pistoksia, vaan lähinnä paikallishoitoihin.

Olen käsittänyt, ettei mikroneula pysty siirtämään kovin suuria lääkemääriä ihon lävitse. Suurempi ongelma lienee se, ettei sillä voida ottaa verinäytteitä, jotka usein ovat hankalampia neulafoobikolle kuin rokotteet (koska prosessi voi kestää paljon kauemmin).

Iontoforeesi toimii kumpaan tahansa suuntaan ja sillä voitaisiin jossain tilanteissa korvata verinäytteet. Sitä tutkitaan erityisesti verensokerimittareissa. Glukoosin mittaukseen riittää kuitenkin erittäin pienikin verimäärä, selvästi pienempi kuin käytännössä mihinkään muuhun verikokeeseen – joillain laitteilla vain 0,3 mikrolitraa verrattuna monen kokeen useisiin millilitroihin.

Mistähän löytyisi innovaatio muiden verikokeiden ottamiseen neulakammoiselta?

5 Comments

  1. Star Trekissä analyysit tehdään laitteella, jota heilutellaan potilaan päällä. Tähän ei tiede valitettavasti vielä pysty.

    Verinäytteenotossa tärkeää on, että näyte on edustava. Tämä tarkoittaa sitä, että näytteessä on samaa ainetta, mitä veressä muutenkin virtaa, keskimäärin. Sähkövirran käyttäminen näytteen saamiseksi edes pinnallisista verisuonista kohtaa valtavia ongelmia. Ensinnäkin kaikilla analysoitavilla aineilla ei ole sähkövarausta. Näihin sähkövirta ei vaikuta ja näistä näytteitä ei saada tällä tavoin. Toiseksi ne aineet, joihin sähkövirta vaikuttaa, läpäisevät kudoksia eri nopeudella ja eri tavoin riippuen siitä, kuinka lähellä ihoa verisuoni kulkee tai millainen koostumus ja millainen ihon pinta on. Sanoisin, että nykytekniikalla täysin mahdotonta. Valitan.

    Potilasta pitää siis pistää, jotta verta saadaan tutkittavaksi. Tarvittavat näytemäärät ovat vuosien varrella pienentyneet, mutta yhä tarvitaan se edustava näyte. Jos käytetään hyvin pieniä neuloja, niin suuremmat molekyylit mahtuvat huonommin neulan läpi, mikä tuo epätarkkuutta. Lisäksi erittäin ohuen neulan läpi tarvittavan näytemäärän saaminen kestää pidempään. Ei hyvä, jos piikki pelottaa.

    Vaihtoehtona on myös kehittää lisää pikamittareita, jotka tekevät analyysin kapillaariverestä. Kapillaariveri on sitä, mikä pienestä haavasta tulee ja vastaa analyysin puolesta lähinnä valtimoverinäytettä. Tätä käytetään yms sokerin pikamittauksessa. Tämän mahdollisuuden huonona puolena on se, että näytteen kerääminen on vaikempaa ja se tekee analyysit epätarkemmiksi. Monissa tapauksissa myös tarvittavaa näytemäärää ei tällä tavalla saa.

    Uskoisin, että innovaatio neulakammoon löytyy psykologian puolelta. Ihmiset ovat selvinneet hengissä siitäkin, että kirveellä isketään päähän. Luulisi, että pienellä neulalla pistämisestä myös.

    • Lisäyksenä vielä, että tyypillisesti analyyseihin tarvitaan plasmaa muutamia kymmeniä mikrolitroja, ei suinkaan millilitroja. Näytteen edustavuuden vuoksi tarvitaan suurempi näytemäärä. Analyysien tekemisessä epätarkkuudet nimittäin kertautuvat. Jos näytettä saadaan vain vähän, niin näyteputkien lisäaineet tuovat epätarkkuutta, samoin mahdollinen kudosneste ja hemolyysi (punasolujen hajoaminen). Hyvin pienen näytemäärän käsittelyssä myös tapahtuu helpommin virheitä tai jopa haihtumista. Analyysin käytännössä tekevät koneet, analysaattorit, myös tarvitsevat ns. kuollutta tilavuutta, pelivaraa koneen turvallisen ja luotettavan toiminnan turvaamiseksi.

    • Psykoterapia ei valitettavasti ole kovin tehokas neulakammon hoidossa, toisin kuin luulisi. Ongelmana on se, että kammoon liittyy niin voimakas biologinen, osin geneettinenkin komponentti. Esim. hämähäkkikammoa jne voidaan “siedättää”, mutta on eri asia siedättää sellaista, josta ihminen pahimmillaan jopa menettää tajuntansa/saa rytmihäiriöitä ajatellessaan koko asiaa. Itse jos alan esim. lukea mitään pistämiseen liittyvää tekstiä, minulle tulee helposti jopa yli tunniksi huono olo, kun verenpaine laskee (heikottaa, hikoiluttaa, huimaa jne). Ja minulla ei tosiaan ole sitä pelkokomponenttia lainkaan, ainoastaan se vasovagaalireaktio… Olisi aika vaikea motivoida itsensä terapiaan, jos odotettavissa olisi vaikeaa fyysistä huonovointisuutta ja jopa mahdollinen vaaratilanne.

      Uskon, että niin kauan kuin ei ole keksitty, miten verikokeita voi tehdä ilman neulaa (jos koskaan keksitäänkään), paras hoitomuoto on todennäköisesti joku autonomiseen hermostoon vaikuttava lääke (+ mahdollinen rauhoittava), ainakin niillä, joilla ei ole diabetestä tai muuten tarvetta jatkuvaan pistelyyn. Lapsille kenties joku distraktoiva patenttilaite, joka heiluttaa keinussa ja soittaa lastenlauluja ja puuduttaa pistokohdan samaan aikaan.

      Vasovagaalireaktion voi saada myös sormipistosta, vaikka se on harvinaisempaa. Itselleni tosiaan onneksi verensokerin mittaus ei tunnu aiheuttavan minkäänlaisia ongelmia, vaikka en pysty lukemaan laitteen mukana tulleita pistämisohjeita ilman voimakasta huonovointisuutta (onneksi mieheni pystyi lukemaan ne ja neuvomaan minulle). Jos pelko kohdistuu itse vereen, silloin se lienee aika haastavaa, kun sitä verta pitää aktiivisesti tuijotella.

  2. Tajunnan menetyksiä on raportoitu myös sellaisista tilanteista, kun on tavattu vastakkaista sukupuolta oleva toivottu henkilö. Voimakkaisiin tunteisiin, niin toivottuihin kuin epätoivottuihinkin liittyy kehon fysiologinen reaktio. Meillä kaikilla, mutta toisilla enemmän kuin yksillä.

    Tämä koskee myös verinäytteenottoa.

  3. Tähän saakka biomolekyylejä on tutkittu ottamalla verta ulos kehosta. Ihan nurkan takana on kuitenkin mahdollisuus, että mittari viedäänkin ihmisen sisään.

    http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/nanotekniikka/kullattu+nanoanturi+mittaa+verensokeria+kehon+sisalla/a209079

Leave a Reply

Required fields are marked *.