Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Mielivaltaan voi puuttua

| 2 Comments

Sain muutama päivä sitten sähköpostia vanhemmalta naisihmiseltä, joka kyseli minulta neuvoja erääseen vaivaan. Hänen lääkärinsä, joka vaivaa oli hoitanut, oli antanut hänelle “potkut” saatuaan kuulla, että hän oli käynyt vaivansa kanssa toisellakin lääkärillä (kumpikaan näistä ei muuten ollut ns. vaihtoehtolääkäri, vaikka ei se olisi tehnyt asiasta sen hyväksyttävämpää).

Vastasin hänelle, että en valitettavasti usko voivani auttaa itse vaivaan, mutta kommentoin, että minusta lääkäri oli kohdellut häntä törkeästi. Ei todellakaan ole asianmukaista katkaista hoitosuhdteta siksi, että potilas on käynyt toisellakin lääkärillä. Tämähän on täysin normaalia ja monien sairauksien hoidossa sitä suorastaan edellytetään, koska ne vaikuttavat useisiin eri elimistön järjestelmiin.

Vaikka en osannut auttaa tämän iäkkään naisen varsinaista vaivaa, hän sanoi olevansa kovasti kiitollinen tästä vastauksesta ja sanoi, että oli pelännyt itse olleensa liian vaativa. Tämä on minusta aika yleinen ilmiö. Potilas saa lääkäriltä huonoa, jopa asiatonta kohtelua, mutta koska lääkäreiden oletetaan olevan ammattilaisia ja siten myös käytökseltään ammattimaisia, potilas alkaa epäillä, josko vika olisi sittenkin hänessä. Pahimmillaan huono kohtelu voi jatkua vuosia tai vuosikymmeniä, jolloin ihminen helposti vakuuttuu siitä, että hänessä on pakko olla jotakin vikaa – siis muutakin kuin vain sairaus.

Harva lähtee tekemään lääkäristä valituksia, jos selkeää hoitovirhettä ei ole tapahtunut. Sillä ei luultavasti saa aikaan mitään kovin kummoista.

Kerroin viime keväänä sähköpostitse (entiselle) lääkärilleni, että hänen toistuva valehtelunsa ei todellakaan ollut asianmukaista käytöstä, varsinkaan kun se vaaransi terveyteni. Lääkäri ei koskaan vastannut, enkä tiedä muuttiko hän toimintatapojaan, mutta koin suunnattoman vapauttavaksi ja voimaannuttavaksi sen, että kerroin hänelle: Hei, tapa jolla kohtelit minua ei ollut hyväksyttävää.

Suosittelen muillekin.

2 Comments

  1. Minä valitin ja sain seurauksena entistä huonompaa kohtelua. Pyytäessäni oikaisemaan lääkärin kirjoittamia tietoja oikeanlaiseksi, tuli vain uutta vääristetltyä totuutta. No vaihdoin lääkäriä sillä seurauksella, että vastaanottotilanteesta olivat kai lääkärit keskenään päättäneet tehdä eräänlaisen esityksen.

    Päätinkin, että jos vielä erikoissairaanhoitoon menen, otan mukaani jonkun, joka voi tarvittaessa toimia todistajana ja tietenkin muistin virkistäjänä.

    Eräs ystävä otti mukaansa toimittajan taistellessaan kuntoutuksensa puolesta. Lopulta sen käynnin jälkeen sai hänelle kuuluvaa hoitoa.

    • Joo, valittaminen voi johtaa ikäviin seurauksiin, jos sillä samalla lääkärillä (tai samassa hoitopaikassakin) pitäisi käydä edelleen. :-/ Lääkärin/hoitopaikan vaihtaminen + sen jälkeen valittaminen on paras menettelytapa, jos se mitenkään vain on mahdollista, mutta läheskään aina se ei ole.

      Suomessa yleensäkin tosin usein viranomaiset rankaisevat valittajaa, pahimmillaan jopa hirvittävin tavoin. Vammaishuollon puolelta löytyy monia kauhutarinoita vanhemmista, jotka ovat menettäneet tapaamisoikeutensa laitoshoidossa olleeseen vammaiseen lapseensa kokonaan oltuaan liian vaativia tämän hoidon suhteen jne.

      Ja lääkärin tiedoissa olevien virheiden korjaaminen taitaa useimmissa tapauksissa mennä kyllä utopian puolelle, valitettavasti.

Leave a Reply

Required fields are marked *.