Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

January 24, 2013
by Maija Haavisto
0 comments

Kirja-arvostelu: The Great Influenza

John M. Barryn The Great Influenza: The Story of the Deadliest Pandemic in History kertoo espanjantaudista eli ensimmäisen maailmansodan loppupuolella alkaneesta influenssaepidemiasta, joka vaati jopa sata miljoonaa kuolonuhria. Toisaalta se on kertomus myös paljosta muusta – monet arvostelijat ovat kritisoineet kirjaa siitä, että puolet sen sisällöstä ei liity mitenkään espanjantautiin, vaan kirjaa varten 7 vuotta tutkimustyötä tehnyt Barry halusi mukaan kaiken, jota oli saanut selville.

Kirjasta tuli kuitenkin bestseller, eivätkä minua pitkät selitykset lääketieteen historiasta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun lopulla juuri haitanneet. Lääketieteen historianhan takia minä kirjan luin ja se on pääpiirteissään hyvin kirjoitettu, vaikka Barrylla onkin taipumus toistaa asioita, etenkin suosikkilausettaan “it was only influenza”. Kirjassa on jonkin verran lääketieteeseen liittyviä virheitä, vaikka sen onkin useampi ammattilainen tarkistanut.

Kirjan kuvaaman aikakauden historiasta paljastuu paljon kaikkea mielenkiintoista, mm. eräät presidentinvaalit, joiden tulos käytännössä fabrikoitiin (Suomi-Wikipedia kutsuu niitä diplomaattisesti “tiukoiksi”) sekä se, kuinka surkeaa “lääketieteen” taso oli 1800-luvun Yhdysvalloissa, kun lääkikseen pääsi rahalla kuka vain ja sieltä myös valmistui lähes miten päin tahansa, vaikka reputti puolet tenteistä eikä ollut koskaan hoitanut yhtään potilasta.

Kuvaus itse espanjantaudista on hyvin karua, ajoittain hieman melodramaattista, mutta toisaalta suurimman osan ajasta mitään dramatisointia tai liioittelua ei tarvita. Raju influenssa saattoi tappaa uhrinsa – suurin osa terveitä työikäisiä nuoria aikuisia – jopa puolessa päivässä.

Uhrit muuttuivat nopeasti tummansinisiksi hapenpuutteesta, verta saattoi vuotaa, toisinaan jopa suihkuta, kaikista ruumiinaukoista. Aikalaiset kirjoittivat kuvauksia, kuinka muutaman kilometrin ratikkamatkalla kuoli ensin rahastaja, sitten pari matkustajaa, lopulta kuski. Jotkut uskoivat, että kyseessä oli influenssan sijaan rutto, musta surma.

Samalla kun ihmisiä lakosi kuin heinää, sota-ajan ilmapiiri vaati poliitikkoja ja mediaa olemaan hiiskumatta koko asiasta. Julkiset paikat suljettiin ja karanteenit asetettiin lähes kaikkialla vasta kun oli jo aivan liian myöhäistä. Lehdissä luki, että pelko tappaa ja epidemia on vaaraton, mutta ihmiset eivät uskoneet, kun joka paikassa lojui ruumiita. Vicks VapoRubin mainoksissa luvattiin sen parantavan influenssan.

Tutkijoilla oli jo rokotteita ja seerumeita moniin sairauksiin ja niinpä he yrittivät vimmattua vauhtia kehittää sellaista jo influenssaan. Ei kuitenkaan oltu varmoja, mikä sairauden edes aiheutti. Moni epäili virusta, mutta todisteita tästä ei saatu. Bakteeri nimeltä Bacillus influenzae (nyk. Haemophilus influenzae) vaikutti todennäköiseltä kandidaaltilta, mutta sitä vastaan rokottaminen osoittautui mutkikkaaksi.

Kirjassa kerrotaan myös influenssan jälkivaikutuksista, kuten encephalitis lethargica ja lievemmät neuropsykologiset häiriöt. Influenssa saattoi vaikuttaa ratkaisevasti myös ensimmäisen maailmansodan rauhanneuvotteluihin ja siten jopa toisen maailmansodan syttymiseen.

Kaikkein kovimmin influenssa koetteli alueita, joissa sille ei ollut lainkaan immuniteettia, kuten joitain saaria ja Afrikan osia, joissa kuolleisuus saattoi olla 30 %, paikoitellen vieläkin suurempi. Ehkä kaikkein karuinta olivat kuvaukset pelastusmatkasta Alaskan eskimokyliin, joka saapui liian myöhään. Kokonaisia kyliä oli autioitunut, joissain oli elossa enää pari ihmistä.

Ennen kuin naureskelee “turhille” influenssarokotteille kannattaa muistaa, että tällainen epidemia on yhä edelleen mahdollinen.

January 21, 2013
by Maija Haavisto
6 Comments

Syöpä ei ole taistelu

Lance Armstrong tunnusti viime viikolla käyttäneensä dopingia. En seuraa urheilua, joten minulla ei ole tästä sinänsä mitään kommentoitavaa, paitsi että on ihan eri asia olla pahoillaan jonkin tekemisestä kuin olla pahoillaan siitä, että jäi siitä kiinni.

Lancesta muuten minulla on kyllä sanottavaa. On ihan vatsaa vääntänyt, kun olen lukenut joitain kommentteja hänestä. Dopingilla ei ilmeisesti ollut väliä, koska Lance on kaikkien syöpäpotilaiden pyhimys.

Joku väitti jopa, että “Ennen Lancea syöpäpotilaat odottivat joko parantumista tai kuolemaa. Nykyään he taistelevat.” Miten joku voi sanoa jotain noin älytöntä? Ettäkö Armstrong olisi muuttanut koko maailman asennoitumisen syöpähoitoihin? Ennen häntä kaikki vain alistuivat kohtaloonsa? Oikeasti?

Ja jos nyt lähdetään siitä, että syöpä, tai muukaan vaikea sairaus, ei ole “taistelu”. Usein sanotaan, että joku voitti syövän tai hävisi taistelunsa syöpää vastaan. Tästä saa sellaisen kuvan, että “voitto” tai “häviö” on ihmisen omaa ansiota/syytä. Jos hävisi, ei vain taistellut tarpeeksi antaumuksella.

Valitettavasti moni tuntuu oikeasti uskovan, että jos tarpeeksi haluaa parantua, niin paranee. Ikävä kyllä näin ei todellakaan ole, kuten useimmat tietävät seurattuaan tuntemansa ihmisen elämää ja lopulta kuolemaa.

Eräs huuhaameemi nimeltä vetovoiman laki (law of attraction), joka tunnetaan myös nimellä The Secret, on uskomus siitä, että ihan mitä tahansa saa, jos oikeasti haluaa. Käänteisesti tämä tarkoittaa sitä, että jos jotain saa (esimerkiksi kuoleman), sen on vähintään alitajuisesti halunnut. Ja tällaisia nämä ihmiset sanovat myös syöpäsairaille!

Olen lukenut uusinta romaanikäsikirjoitustani varten pari syöpää käsittelevää kirjaa. Niissäkin on aivan uskomattoman tökeröitä kommentteja. Mm. “X sanoi minulle, että olen maailman positiivisin ihminen, joten jos kukaan voi parantua syövästä, minä paranen“. Eräs nainen oli sitä mieltä, että “nainen (tai kuka vain) joka on solunsalpaajien takia kalju kantaa voitonmerkkiä [trophy of her triumph]“.

Pomoni sanoi minulle, että kyllä syövästä paranee, hänkin on sairastanut kivessyövän.” Niin, kivessyövän (joka Armstrongillakin oli) selviämisprosentti tosin on luokkaa 95 %, jopa levinneessä syövässä yli 80 %, koska solunsalpaajat purevat siihen niin hyvin. Se on imusolmukesyövän lisäksi ainoa syöpä, joka levinneenäkin pystytään useimmiten parantamaan.

Syövästä paraneminen on kiinni siitä, miten aggressiivinen syöpä on ja miten pitkälle se on levinnyt, miten hyviä hoitoja saa ja miten hyvin syöpä vastaa hoitoihin, ei omasta asenteesta. Joissain syövissä paranemisaste on 99 %, toisissa lähes yhtä moni kuolee. Joskus syöpää ei saada parannettua, mutta sen kanssa voi silti elää jopa vuosikymmeniä (esim. rintasyöpä, munasarjasyöpä ja joskus melanoomakin voi olla tällainen).

Jotkut haluavat “taistella viimeiseen asti” ja valitsevat hoitoja, joista on äärimmäisen pieni todennäköisyys saada apua. Yleensä tämä on ennemminkin vahingollista (koska sivuvaikutuksia kuitenkin on paljon) kuin jaloa, mutta monesti läheiset voivat painostaa päätökseen, eikä tämä yleinen taisteluretoriikka helpota asiaa.

Usein käytetään myös sanaa “urhea” ihmisestä vain siksi, että hänellä on ikävä (tai sellaisena pidetty) sairaus tai vamma. Kukaan ei kuitenkaan ole urhea vain siksi, että sairastaa tai on vammainen. Ihmisellä on vahva eloonjäämisvietti, ja sopeutumiskyky on usein paljon parempi kuin aavistaakaan. Urheus viittaa siihen, että sairauden suhteen olisi jotain valinnanvaraa.

January 18, 2013
by Maija Haavisto
0 comments

Päänsärky nenässä

Hankala potilas vai hankala sairaus -kirjassani on esitelty monia huonommin tunnettuja päänsärkytyyppejä, mutta kaikkia siihenkään ei mahtunut mukaan. Eräs tällainen on contact point headache, jolle en ole löytänyt suomennosta, joten käytän toista nimeä Sluderin neuralgia.

Päänsäryn syynä on se, että jokin kasvohermoista jää puristuksiin nenän sisäosissa. Tätä on verrattu iskiakseen, mutta todellisuudessa iskiaksen syynä ei läheskään aina ole hermopinne/neuropatia, vaan usein pelkästään triggerpisteet lihaksissa. Tästä kasvojen hermopinteestä on havainnollisia(?) kaavakuvia eräällä aihetta käsittelevällä sivulla. Nenän väliseinän vinous lisää riskiä.

Sluderin neuralgia ilmenee useimmiten kasvokipuna, joka voi muistuttaa poskiontelontulehdusta, mutta joskus se muistuttaa migreeniä ja toisinaan tuntuu aina hampaissa asti. Se voi olla krooninen tai esiintyä vain ajoittain. Mikään muu lääke ei yleensä tarjoa merkittävää apua, mutta tietyt limakalvoja supistavat nenäsuihkeet kuten tetrytsoliini, sisäisesti käytettävät tukkoisuutta vähentävät lääkkeet sekä lidokaiinisuihke voivat helpottaa oloa hetkeksi.

Anatominen ongelma on niin pieni, ettei se yleensä näy kuvantamistutkimuksissa, joskin aivojen MRI:ssä se usein näkyy, jos radiologi tietää mitä etsii. Poskionteloiden CT-kuvaus voi auttaa poissulkemaan muut syyt ongelmaan. Diagnoosiin vaaditaan yleensä nenän tähystys. Hoitona on yleensä nenäleikkaus, joskus poskionteloiden leikkaus.

January 15, 2013
by Maija Haavisto
2 Comments

Ihmeparannusta odotellessa

Pari viikkoa sitten Twitterissä eräs tuttuni kyseli, osaisiko kukaan sanoa hyviä vaihtoehtohoitokeinoja kilpirauhasen vajaatoimintaan. Hän haluaisi päästä eroon tyroksiinista tai ainakin vähentää annosta.

Kysyin, oliko hän lukenut Datis Kharrazianin kirjaa aiheesta. Varoitin tosin, ettei kannattaisi odottaa liikoja – monet kirjan ehdotuksista eivät perustu minkäänlaiseen tutkimusnäyttöön enkä itse ole saanut kirjan vinkeistä mitään apua, eikä kyllä kukaan tuttunikaan.

Sitten tämä kaveri totesi, että hän inhoaa pillereiden ottamista. Sanoin, että siinä tapauksessa Kharrazianin kirja ei välttämättä ole hänelle oikea, sillä Kharrazianin ehdottamat hoitoprotokollat vaativat runsasta lisäravinteiden käyttöä ja useimmat niistä ovat tietysti pillereitä.

Yksi hoito tosin oli, jota Kharrazian ja monet muut kilpirauhaslääkärit suosittelevat kokeilemaan, gluteeniton ruokavalio (joka joissain tapauksissa saattaa auttaa kilpirauhasen vajaatoimintaan, vaikka ei läheskään niin usein kuin monet vaihtoehtolääkärit väittävät). Sitä tuttuni varmaan tosin oli jo kokeillut?

En ole kokeillut, hän vastasi. Se tuntuu aivan liian vaivalloiselta.

Pillereiden otto ei miellytä, mutta myöskään elämäntapamuutokset eivät kelpaa. En sitten tiedä, että millä keinoilla tämä ihminen ajattelee hoitavansa sairauksiaan? Pitkäaikaissairauksien hoito valitettavasti vaatii usein vaivannäköä ja vaihtoehtoiset ja kokeelliset lähestymistavat yleensä enemmän kuin koululääketieteen vakiintuneet keinot.

(Sittemmin tuttu on muuttanut mielensä ja siirtynyt kokeilemaan gluteenitonta ruokavaliota, kun joku toinen lääkäri sitä suositteli. Tarina ei kerro ainakaan vielä, että onko siitä mitään apua hänelle.)

January 13, 2013
by Maija Haavisto
0 comments

Haastattelu minusta Seura-lehdessä

Minusta on haastattelu torstaina ilmestyneen Seura-lehden (numero 2/2013) terveyssivuilla. Siinä kyseellään aiheesta myös sitä tuntevalta lääkäriltä, professori Olli Pololta. Seura ilmestyy viikon välein, joten lehti on myynnissä ensi torstaihin asti. Valitettavasti juttu ei ole luettavissa netissä.

Se tuossa jutussa vähän harmittaa, että siinäkin on keskitytty nimenomaan kuumeeseeni otsikkoa myöten. On harmi, jos joku diagnosoimatonta CFS/ME:tä sairastava ajattelee, ettei kyse voi olla tästä sairaudesta, koska hänellä ei ole kuumetta. Kroonista kuumetta on noin puolella potilaista, ehkä selvästi harvemmallakin (kuume voi ylikorostua, koska siitä kärsivillä on pienempi todennäköisyys saada esimerkiksi väärä MS-diagnoosi).

January 8, 2013
by Maija Haavisto
0 comments

Tuotearvostelu: Silvercrest-shiatsuhierontatyyny (Lidl)

Olen käyttänyt monenlaisia erilaisia hieromalaitteita. Useimmat sellaisethan toimivat tärinällä, joka voi kyllä pahimmat lihaskrampit rentouttaa, mutta ei tunnu kovin mukavalta. Kotoa löytyy sellaisen tärisevän suihkupään muotoisen sauvan lisäksi hierontatuoli (mukava, mutta hieroo kunnolla vain keskiselän), pattereilla toimiva pään- yms hieroja (hauska lelu, mutta liian tehoton) sekä sellainen parin euron metallinen “päänhieroja”, joka tuntuu kivalta, mutta ei hiero lihaksia.

Olen himoinnut shiatsuhierontatyynyä vuosikaudet ja nyt ostin Silvercrest-merkkisen sellaisen Lidlin “rentoutusviikolta” (täältä Amsterdamista, mutta niitä on myynnissä tällä hetkellä myös Suomessa samaan 29,90 euron hintaan). Jo ensimmäiset käyttöminuutit saivat minut faniksi: tämä tuntuu oikealta hieronnalta ja on riittävän voimakasta!

Plyysipäällysteisen hierontatyynyn (päällisen voi konepestä) sisällä on neljä hierovaa “tappia”. Se sopii monien erilaisten paikkojen hieromiseen. Keski- ja ristiselkä ja jalkapohjat toimivat parhaiten, minulla hartioiden alue toimi myös, mies oli taas eri mieltä. Jalkahieronta tuntuu erittäin hyvältä ja panee hyvin nopeasti endorfiinit liikkelle, aivan kuin käsintehty hierontakin. Sen jälkeen tuntuu kuin kävelisi pilvissä!

Valitettavasti laitteessa ei ole teho- tai muitakaan säätöjä. Nappeja on vain kaksi: virtanappula sekä infrapunalämpö. Säärien ja pään hierontaan painanta tuntui turhan voimakkaalta, mutta sitä voi yrittää säätää muuttamalla asentoa tai nojaamalla kehon osia vähemmän laitteeseen. Lämpö ei ole voimakasta, mutta tuntuu enemmän kuin monissa laitteissa, joissa sitä hädin tuskin huomaa.

Hieromatyyny on erittäin hiljainen. Sen ääntä hädin tuskin kuulee, siinä missä hieromatuolini jurnuttaa niin, että se häiritsee esim. television katselua.

Laitteen kestävyydestä en osaa sanoa, mutta ei se tunnu huonolaatuiselta tai lelumaiselta. Sillä on kolmen vuoden takuu. Virtajohto on vähän turhan lyhyt, vain puolitoista metriä. Tehoa on 12W, eli sähköä kuluu minimaalisesti.

Jos kiinnostuit tästä shiatsuhierojasta, kannattaa mennä pian Lidliin, sillä tarjoustuotteet myyvät usein loppuun. Vähemmän suosittuja tuotteita voi olla jäljellä parikin viikkoa. Tämä teemaviikko toistuu yleensä 2-3 kertaa vuodessa, mutta tuotevalikoima vaihtelee. (Lidlin TENS-laite on muuten erinomainen, mutta sen käyttämät elektrodit ovat paljon kalliimpia kuin muiden valmistajien, joissa on erilainen liitäntä.)

January 5, 2013
by Maija Haavisto
2 Comments

Oireiletko mausteista?

Lähes kaikilla mausteilla on lääkinnällisiä ominaisuuksia. Tunnetuimmat ovat inkivääri (pahoinvointi) ja kurkuma (tulehduksen lievittäminen) ja muita esimerkiksi kaneli (verensokerin laskeminen), sahrami (masennus ja PMS), timjami (antibakteerinen), salvia (dementia ja naistenvaivat) ja minttu (suolistoa rauhoittava). Tuntemattomampiin kuuluu pistävän makuinen ryytineito eli nigella, joka voi auttaa moneen vaivaan allergioista haimasyöpään.

Jos jouluruoista tuli ikäviä oireita, kyse voi olla mausteallergiasta. Useimmille mausteille voi olla allerginen. Yksi yleisimmistä on korianteriallergia, joka voi vaikeuttaa elämää yllättävän paljon. Esimerkiksi useimmat valmisruoat sisältävät korianteria. Sama koskee monia muitakin mausteita: allergian syytä voi olla vaikea selvittää ja allergisoivia ruokia hankala vältellä.

Tämän artikkelin mukaan muita yleisiä mausteallergioita ovat esimerkiksi kaneli ja valkosipuli, mutta myös esimerkiksi mustapippuri ja vanilja. Lääketieteellinen kirjallisuus raportoi allergioita mm. sarviapilalle, tillille, fenkolille, neilikalle, maustepippurille, sahramille ja tähtianikselle. Kurkuma voi lievittää allergioita, mutta sillekin voi olla allerginen.

Yhdeltä kaveriltani löytyi hiljattain vanilja-allergia, mutta ilmeisesti synteettinen vanilliini, jota suurin osa “vaniljasta” on, on OK. Itse kärsin aikoinaan monta vuotta kosketusallergiasta chilille – mutta pystyin syömään sitä ongelmitta.

Pujo- ja koivuallergia lisäävät joidenkin mausteallergioiden riskiä. Porkkanalle ja sellerille allergiset ovat usein allergisia myös joillekin näiden sukuisille mausteille.

Mausteet voivat aiheuttaa myös muunlaisia ongelmia kuin allergiaa. Joillain liian mausteinen ruoka ärsyttää vatsaa. Etenkin inkivääri, minttu ja valkosipuli voivat aiheuttaa närästystä ja refluksia. Joillain ärtyneestä paksusuolesta kärsivillä chili on ongelmallista, toisilla se jopa helpottaa oireita.

Monet mausteet sisältävät runsaasti salisylaatteja ja/tai vapauttavat histamiinia, mikä voi aiheuttaa ongelmia jos on näille herkkä.

Useat epileptikot valittavat muskottipähkinän aiheuttavan heille epilepsiakohtauksia. Tieteellistä näyttöä tästä ei ole, mutta muskotin vaikutukset tuntien pidän sitä hyvin mahdollisena.

December 31, 2012
by Maija Haavisto
1 Comment

Terveysvuosi 2012

Tässä taas vuoden 2012 terveysyhteenveto niin omasta kuin laajemmastakin näkökulmasta. Omalta kohdaltani vuosi oli valitettavasti varsin huono – terveyteni romahti aivolisäkkeen vajaatoiminnan pahennuttua 23.11.2011, jonka jälkeen se paheni vielä useita kertoja lisää.

Seuraavista uusista löydöksistä oli kuitenkin apua.

  1. T3-kilpirauhashormoni
  2. TMJ-vaivoihin tarkoitettu hammassuoja (engl. trainer)
  3. vadelmaketoni (vähentää makeannälkää)
  4. säärystimet (nilkkavaivoihin)
  5. aloe vera (auttaa diabetes insipidukseeni ilmeisesti vähentämällä rakkoärsytystä)

Annoin useita haastatteluita sairauteeni liittyen. Ne julkaistiin Sunnuntaisuomalaisessa, Studio55:ssä ja yksi haastattelu ilmestyy isossa aikakauslehdessä parin viikon sisällä.

Viime vuonna listasin vuoden viideksi pinnalla tai nousussa oleviksi “terveystrendeiksi” suolistobakteerit, gluteenin, insuliinin/verensokerin/sokeriaineenvaihdunnan, vuorokausirytmin häiriöt ja neurogeenisen inflammaation. Etenkin nuo kolme ensimmäistä herättävät yhä paljon keskustelua niin tiedemaailmassa kuin terveysblogeissakin.

Myös nämä viisi ovat olleet runsaasti keskustelun ja/tai tutkimusten kohteena vuonna 2012:

  1. homevauriot ja homealtistus
  2. erilaiset ympäristömyrkyt/hormonihäiritsijät esimerkiksi vaatteissa, kosmetiikassa ja ruokapakkauksissa
  3. kilpirauhasen vajaatoiminta
  4. infektiot autoimmuunisairauksien aiheuttajina
  5. borrelioosi ja muut punkkisairaudet (joita löytyi useita uusia)

Myös suklaan hyödyt ovat olleet paljon otsikoissa ja autismin kehitteillä olevista lääkehoidoista tuntuu olleen paljon lupaavia tutkimustuloksia. low FODMAP (ärtyneen paksusuolen ruokavaliohoito) on kasvattanut suosiotaan paljon.

Toisaalta esimerkiksi kalaöljystä ja D-vitamiinista on tullut melko paljon kielteisiä tutkimuksia, joiden mukaan jotkut aiemmissa tutkimuksissa todetut terveyshyödyt eivät välttämättä pidäkään paikkansa.

Suomessa kohistiin D-vitamiineista ja uudesta terveydenhuollon tietojärjestelmästä. Myös energiajuomien haittavaikutuksista on puhuttu paljon.

Vuoden paras uutinen oli se, kun TNI Biotech osti pieniannoksisen naltreksonin patentit, mistä kirjoitin myös tässä blogissa. Henkilökohtaisesti – ja monelle muullekin – pettymys oli, kun FDA ei vieläkään hyväksynyt pian 25 vuotta tutkittua CFS/ME-lääke Ampligenia, mutta tutkimukset olivat kieltämättä turhan heikkotasoisia. Joka tapauksessa FDA tunnusti CFS/ME:n vaikeaksi/henkeä uhkaavaksi sairaudeksi.

MS-taudin syntymekanismeista julkaistiin ainakin kaksi hyvin mielenkiintoista tutkimusta liittyen hyaluronidaasiin ja fibriiniin. Myös Parkinsonin taudista tuli monia lupaavia tutkimuksia, mm. Ruotsista ja Yhdysvalloista.

Myös SSRI-lääkkeistä tuli monia kiinnostavia tutkimuksia, sekä hyödyistä että haitoista. Etenkin paroksetiini näyttää voivan auttaa niin diabetekseen kuin sydämen vajaatoimintaankin.

Mitkä olivat sinun mielestäsi vuoden 2012 tärkeimmät terveysuutiset?

December 28, 2012
by Maija Haavisto
2 Comments

Pudota 50 kiloa puurolla

Hesari uutisoi eilen sitten mielenkiintoisesta kiinalaistutkimuksesta: 175-kiloinen mies saatiin laihtumaan 51 kiloa 23 viikossa sillä, että hänen suolistobakteereissaan voimakkaasti yliedustetun Enterobacterin määrä pudotettiin käytännössä nollaan. Myös diabetes ja korkea verenpaine normalisoituivat (mm. paastosokeri laski noin yhdeksästä alle viiden), vaikka painoa oli edelleen reippaasti.

Sinänsähän tämä tutkimus ei vielä todista paljoa. Itse tieteellinen artikkeli ei kerro paljoa siitä, miten tämä bakteerin määrä saatiin laskuun, mutta kymmeniä sivuja pitkissä lisämateriaaleissa (PDF) asiaa valotetaan hieman enemmän (joskaan ei niin seikkaperäisesti kuin voisi toivoa).

Miestä ruokittiin lähinnä säilötyllä puurolla (nam!), en ole varma, saiko sen lisäksi syödä muutakin. Hänelle annettiin prebiootteja (ilmeisesti ei probiootteja) sekä lisäravinteena karvaskurkkua (bitter melon), joka etenkin Aasiassa on suosittu ja ilmeisesti kohtuullisen tehokaskin hoito diabetekseen.

Vaikka ei nyt huomioitaisi n = 1 otantaakaan, tietysti herää kysymys, että miksi mies laihtui. Jos hän tosiaan söi vain puuroa, niin pelkästään alentunut kalorimäärä voi laihduttaa mojovasti. Ja karvaskurkkukin voi laihduttaa esimerkiksi parantuneen insuliiniherkkyyden kautta, ei tuon Enterobacterin (minulle ei oikein selvinnyt, miten karvaskurkku liittyisi nimenomaan suolistoflooraan).

Tutkijat tekivät kuitenkin parhaansa osoittaakseen, että laihtuminen johtui juuri Enterobacterin vähentämisestä. He mm. viljelivät miehen ulosteista hänen Enterobacter-kantaansa ja seurasivat sen vaikutuksia bakteerittomilla hiirillä, joita sen ja runsasrasvaisen ruoan yhdistelmä lihotti voimakkaasti, mutta muilla bakteereilla ei ollut samanlaista vaikutusta. He tutkivat myös tämän kannan vaikutuksia mm. tulehdusvälittäjäaineisiin.

Pienen otannan sekä tuon ruokavalion muutoksen lisäksi kolmas rajoittava tekijä on toki se, että seuranta ei ollut pidempiaikaista. Viisi vuotta on monien lihavuustutkijoiden mukaan kriittinen raja: vain häviävän pieni osa laihduttajista pystyy pitämään painon poissa noin kauan, eikä vika ole tahdonvoimassa (tästä lisää mm. tässä blogauksessani).

Toivottavasti jatkossa olisi luvassa lisää tutkimuksia suolistobakteerien vaikutuksesta painoon. Tämä ei ollut ensimmäinen – eikä varmasti viimeinenkään.

Olisi kiinnostavaa tietää, voiko Enterobacterin määrään vaikuttaa merkittävästi probiooteilla eli maitohappobakteereilla tai muilla edullisilla bakteereilla. Prebiootithan ovat bakteerien ruokaa, mutta niillä on tästä johtuen monille epämiellyttäviä sivuvaikutuksia (ns. hernekeittoefekti).

December 26, 2012
by Maija Haavisto
0 comments

Makuuhaavoja-romaanini on ilmestynyt

Viime vuoden lokakuussa ilmestyi esikoisromaanini Marian ilmestyskirja, joka käsittelee pitkäaikaissairauden/vammaisuuden (CFS/ME/borrelioosi) aiheuttamaa ulkopuolisuuden tunnetta. Nyt hiljattain ilmestyi toinen romaanini Makuuhaavoja, jonka päähenkilö Kai on vuoteenoma ja kärsii vaikeasta hyperakusiasta eli kuuloyliherkkyydestä.

Kummankin kirjan on julkaissut Muruja ja ne ovat saatavilla sekä kovakantisina painettuina kirjoina että sähkökirjoina. Molemmista voi lukea verkosta lukunäytteen.

Ensi syksynä ilmestyy toivottavasti Häpeämätön, joka kertoo Ehlers-Danlosin oireyhtymää sairastavasta taiteilija-Ennasta ja hänen vaikeasta suhteestaan Vesaan.