Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Kirjat

Erityinen: tietoa erityisruokavalioista

Erityinen: tietoa erityisruokavalioista -kansi

Paleo, vegaani, karppaaja, FODMAP, muslimi, intolerantti, diabeetikko, keliaakikko, allergikko… Erityisruokavalioista puhutaan paljon, mutta asiaa tuntemattomalle aihe voi kuulostaa salatieteeltä ja rajoitukset hankalilta. Tavallisesta poikkeavista aineksista valmistetun ruoan ei kuitenkaan tarvitse olla mautonta ja tylsää – sekin voi olla erityistä.

Erityinen: tietoa erityisruokavalioista esittelee kymmeniä erityisruokavalioita. Mukana ovat myös esimerkiksi SCD, GAPS, vähäsuolainen, matalahistamiininen ja matalaoksalaattinen ruokavalio ja monia eri laihdutukseen käytettyjä ruokavalioita. Esimerkiksi aknea, migreeniä ja reumasairauksia hoidetaan ruokavaliomuutoksilla. Myös pureskelu- ja nielemisvaikeuksia ja autistien ruokailutottumuksia käsitellään.

Kirja esittelee lukuisia eri ruoka-aineita arkipäiväisistä eksoottisempiin ja niiden soveltuvuuden eri erityisruokavalioihin. Ruokarajoitteiden kanssakin voi – ja on oikeus – herkutella, juhlia, syödä ravintoloissa ja matkustaa, vaikka se usein edellyttääkin etukäteen valmistautumista. Tietoa ja vinkkejä tarjotaan niin erityisruokavalioisille itselleen, heidän läheisilleen kuin ruoan ja ravitsemuksen ammattilaisille.

Maija Haavisto: Erityinen: tietoa erityisruokavalioista
Nordbooks 10/2016. Sidottu, 360 s.
kustantajahinta 37,00 e
ISBN: 978-952-3152-40-3

Tilaa kirja

Uusia hoitoja autoimmuunisairauksiin

Uusia hoitoja autoimmuunisairauksiin -kansi

Kymmenet tuhannet suomalaiset kärsivät erilaisista autoimmuunisairauksista. Moniin tauteihin on tarjolla runsaasti eri lääkkeitä, mutta usein lääkehoidoilla on paljon sivuvaikutuksia ja niiden tehokin saattaa olla heikko. Uusia hoitoja autoimmuunisairauksiin -kirja esittelee sekä oireenmukaisia että itse sairausprosessiin vaikuttavia hoitoja. Mukana on niin lääkkeitä, ravintolisiä, voiteita, ruokavalioita kuin muitakin hoitomuotoja. Myös tärkeimmät tutkimusvaiheessa olevat lääkkeet käsitellään teoksessa.

Kirjassa esitellään hoitoja etenkin MS-tautiin, SLE:hen, psoriasikseen, nivelreumaan, Sjögrenin syndroomaan, tulehduksellisiin suolistosairauksiin, alopeciaan, vitiligoon ja sklerodermaan, mutta myös selkärankareumaan, lastenreumaan, keliakiaan, autoimmuuneihin maksasairauksiin, pemfigukseen, sarkoidoosiin, uveiittiin, narkolepsiaan, vaskuliitteihin, ykköstyypin diabetekseen, tulehduksellisiin lihassairauksiin, MG-tautiin ja kilpirauhassairauksiin. Lisäksi mukana on hoitoja, jotka soveltuvat käytännössä kaikkien autoimmuunisairauksien tai niiden oireiden hoitoon.

Maija Haavisto: Uusia hoitoja autoimmuunisairauksiin
Finn Lectura 10/2013. 264 s.
kustantajahinta 35,00 e
ISBN 978-951-792-614-0

Tilaa kirja

Saatavilla myös useimmissa kirjakaupoissa.

Hankala potilas vai hankala sairaus

Hankala potilas vai hankala sairaus -kirjan kansi

Loppuunmyyty, sähkökirja yhä saatavilla

Homesairaudet, fibromyalgia, histamiini-intoleranssi, krooninen mykoplasma, lisämunuaisen vajaatoiminta, lääkepäänsärky, hypoglykemia, gluteeniyliherkkyys… On lukuisia kroonisia sairauksia, joita pidetään kiistanalaisina, jotka diagnosoidaan useimmiten väärin tai joiden vaikeus tai yleisyys ovat aliarvioituja. Tutummatkin vaivat MS-taudista selkärankareumaan saattavat lääkäriltä jäädä tunnistamatta. Vaikka diagnoosi löytyisikin, hoito voi jäädä retuperälle.

Hankala potilas vai hankala sairaus on runsas tietopaketti, jossa käsitellään näiden sairauksien lisäksi niiden hoitoja lääkkeistä ravitsemukseen, diagnoosin tekemistä sekä pitkäaikaissairauksiin liittyviä yhteiskunnallisia kysymyksiä. Avarakatseinen, mutta toisaalta kriittisestä näkökulmasta kirjoitettu teos on tarkoitettu sekä lääkäreille että potilaille – etenkin vielä selvittämättömistä oireista kärsiville, mutta myös jo diagnoosin saaneille. Kirjan lopusta löytyy laaja lähdeluettelo.

Maija Haavisto: Hankala potilas vai hankala sairaus: tietoa huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista
Finn Lectura 11/2011. 305 s.
ISBN 978-951-792-506-8
kustantajahinta 27,00 e
e-kirja 19,00 e

Kirjailijan huomautus: Toisin kuin useissa lehdissä on väitetty, Hankala potilas vai hankala sairaus ei ole kirja “harvinaisista sairauksista” (vaikka esimerkiksi Sunnuntaisuomalaisen artikkelista saa sellaisen kuvan, että olisin näin itse sanonut, en ole). Se käsittelee nimenomaan huonosti tunnettuja sairauksia – minkä jotkut ovat käsittäneet tarkoittamaan samaa kuin harvinaiset sairaudet, taustalla oletus siitä, että yleisten sairauksien täytyy olla lääkäreiden hyvin tuntemia. Huonosti tunnetuista sairauksista suurin osa on kuitenkin varsin yleisiä. Kirjassa käsitellään jonkin verran myös harvinaisempia sairauksia, mutta niistäkin monet ovat kirjoittajan arvion mukaan enemmän voimakkaasti alidiagnosoituja kuin aidosti harvinaisia.

Tilaa kirja

Kirjaa on saatavilla enää sähkökirjana. PDF-muotoisen sähkökirjan lukeminen ei vaadi erillistä lukulaitetta, vaan se onnistuu Adobe Acrobatilla tai muulla lukuohjelmalla tietokoneella sekä useimmilla tableteilla (älypuhelimille kannattaa valita muu formaatti).

Kirjan sisällysluettelo

Sisällys

Alkusanat 9

1. Yhteiskunnalliset näkökulmat sairauteen 11
Mikä on sairaus? 11
Sairauksien luonne 13
Kulttuurien väliset erot 16
Sairaudet ja sukupuoli 18
Ikäkausien väliset erot 22
Potilaan rooli 23

2. Oireet 25
Väsymys ja uupumus 25
Kognitiiviset vaikeudet 26
Psykiatriset oireet 26
Kipu 27
Lihas- ja niveloireet 29
Ruoansulatusvaivat 30
Univaikeudet 31
Neurologiset oireet 32
Lämpötilan säätely 33
Sukuelinten ja virtsateiden oireet 34
Allergiat ja yliherkkyydet 37
Aistioireet 39
Painon muutokset 41
Hengitystieoireet 42
Iho-oireet 42
Hiukset ja muu karvoitus 44
Sydämen ja verenkierron oireet 45

3. Sairauksien syyt 47
Geenit 47
Autoimmuniteetti 49
Infektiot 50
Tulehdusreaktio 55
Muut neurologiset syyt 56
Persoonallisuus ja psykososiaaliset tekijät 57
Stressi 58
Muut elämäntapatekijät 59
Kemikaalit ja raskasmetallit 60
Ruoansulatus 66
Hormonien ja välittäjäaineiden puutokset 67
Oksidatiivinen stressi 68
Veren ominaisuudet 69
Verenkiertoon liittyvät rakenteelliset tekijät 69
Mitokondriosairaudet 70

4. Diagnoosi 72
Diagnoosin merkitys 72
Diagnoosin etsintä 72
Vaihtoehto- vai koululääketiede 76
Diagnostiset tutkimukset 77

5. Hoidot 82
Lääkkeet 83
Vitamiinit 99
Rasvat ja rasvahapot 102
Hivenaineet ja mineraalit 103
Muut lisäravinteet 106
Ruokavaliot 115
Muut hoidot 120
Tulevat hoidot 129

6. Sairaudet 130
Psykiatriset sairaudet 130
Kipuoireyhtymät 134
Ruoansulatuskanavan sairaudet 148
Autoimmuunisairaudet 155
Krooniset infektiot 174
Syövät 185
Sukuelinten ja virtsateiden sairaudet 188
Unihäiriöt 195
Neurologiset sairaudet 201
Allergiat ja immuunijärjestelmä 211
Hormonaaliset ja aineenvaihduntahäiriöt 220
Myrkytykset 238
Ravitsemukselliset puutokset 247

Kirjallisuutta 255

Lähteet 257

24 Comments

  1. Olen hankala potilas, omia potilaan oikeuksiaan suureen ääneen peräänkuuluttava. Joskus kävellään yli ja joskus jopa yllätyn saamastani positiivisesta kohtelusta, ehkä ne ovat olleet lääkäreitä, jotka eivä vielä ole oppineet “talon tavoille”. Pääsääntöisesti kuitenkin joudun enimmäkseen heittämään vaatimukseni ja joskus vetoamaan lakiin, että näin on vain julkisen puolen terveydenhuollon nyt toimittava. On opittava pelaamaan ja se ahdistaa, koska potilaana ei yleensä ole terveet. Potilaana pitäisi keskittyä omaan tervehtymiseen ja sitten ne voimat kuluvatki siihen, että joutuu tappelemaan ja jonottamaan omaa hoitoaan.

    Suurin osa tyytyy osaansa ja se, joka uskaltaa valittaa voi kokea kurjan kohtelun. Kohtelu muuttuu entistä huonommaksi, vaikka potilas vain penää omia oikeuksiaan. Nykyään tuntuu, että pitää vastaanotolle ottaa aina joku muu mukaan, tarvittaessa todistajaksi ja varsinkin vanhuksilla pitäisi olla joku, joka pitää heidän puoliaan. Tai pitkäaikaissairailla joku joka valvoo, että hoitotakuut ym. toteutuvat.

    Viime kesänä menin julkisella puolella erikoissairaanhoidon ylilääkärin vastaanotolle aivan solmussa (kaaduin viime vuonna ja silloin nyrjähti jotain sen lisäksi, että käsi katkesi), kävelin seinistä kiinni pitäen kovien selkäkipujen takia. Lääkäri totesi “onko selkäsi kipeä, saatko sormet lattiaan”. Antoi kommenttinsa tutkimatta mistä vinous johtuu ja jäin vaille jatkosuunnitelmia, vain vaatimalla sain lähetteen magneettikuvaukseen ja puhelinajan siitä ja aika jonnekin hamaan tulevaisuuteen kevääseen 2012, siis näin heinäkuussa 2011 ja kovat selkäkivut.

    Oli pakko lähteä taas netin äärelle etsimään itse itselleen diagnoosia, jonka sitten sattumalta löysinkin aikani keskustelupalstoilla surffailtuani. Lopulta löysin bodareitten keskusteluiden lomasta nimen, jota aloin googlettamaan. Kun lopulta löysin tämän lääkärin kotisivut, huomasin, että etusivulla oleva kuva olin kuin minä! Ranka s-mutkalla ja kuvauksista löysin aivan omanlaiseni tarinan. Siis kiireesti aikaa varaamaan ja kun lopulta pääsin vastaanotolle, ei hän tarvinnut kuvia tai juuri muita tietoja, kun näki mistä oli kyse. Hoidettiin samantien kuntoon ja lähdin vastaanotolta ranka suorana. Seuraavana päivänä kävelin kivutta ja ihmeissäni olin ja olen edelleen.

    Kysyin tältä lääkäriltä mitä mieltä on miksi ei julkisen puolen ortopedi, neurologi, kirurgi, tk-lääkäri tai fysiatri huomannut mikä minun rankani vetää mutkalle. Vastauksena olankohautus ja “en osaa sanoa, kyllä nämä periaatteessa ihanoppikirja-asioita ovat”. Perhedyttyäni itse maallikkona asiaan, ihan loogista on ja nyt on tietämys itsellä tästä vaivasta sitä tasoa, että olen heti kärkkäästi neuvomassa, jos joku vain mainitseekin samankaltaiset vaivat.

    Tähän on siis tultu! Itse on etsittävä ja haettava diagnoosi netistä, tuurilla voi julkisella puolella saada diagnoosin ja hoitoa tai sitten ei. Terveydenhuolto on nykyään sellaista arpapeliä, että en minä ainakaan uskalla enää mennä lääkäriin ilman, että olisin ensin hakenut tietoa netistä.

    Toisen ongelman muodostavat ne perussairaudesta kärsivät, joiden lähes oire kuin oire laitetaan perussairauden piikkiin ja määrätään pilleriä tutkimatta mistä on kyse. Jos edes joksus tutkittaisiin kunnolla, voisi moni parantua ja kuntoutua takaisin työelämään. Miten paljon on turhia työkyvyttömyyseläkkeitä huonosti hoidetun terveydenhuollon ja puutteellisen kuntoutuksen takia.

    Kuinka monta reseptiä minäkin olen saanut, jotka olen heittänyt tyynesti roskikseeni ja hakenut tilalle vaihtoehtohoidon hyvin tuloksin. Olen oppinut pelaamaan tätä peliä, pakon edessä.

    En osaa sanoa kirjan sisällöstä, sisältö vaikuttaa hyvältä ja odotan innolla, että pääsisin lukemaan ja katsomaan miten omat ajatukseni sopivat yhteen kirjan kanssa. Lähes vuoden sairaslomalla oltuani ja useamman tapaturman uhrina voin sanoa, että kokemusta riittää.

    • Kiitos pitkästä ja mielenkiintoisesta kommentista! Tuossahan on tosiaan kaksi yleistä perusongelmaa, jotka nekin kiteytyvät osittain samaan: tutkimuksia ei vain tehdä. Karua, että käytät terveydenhuollosta (tai sen hankkimisesta) termiä “peli”, mutta sitähän se käytännössä usein on. Ja lääkärit vielä kehtaavat usein moittia, kun potilas lähtee googlettamaan itselleen diagnoosia – kun Google on usein se ainoa tutkimus, jonka itselleen voi saada.

      Olitko muuten siis tarkoittanut kommenttisi arvontaan (näin arvelin viimeisen tekstikappaleen alun perusteella)? Ne kommentithan menevät periaatteessa sinne omalle sivulleen, mutta voin ottaa tämänkin kommentin mukaan kilpailuun, jos se oli siihen tarkoitettu.

    • Hei Jaana. Voisitko mahdollisesti paljastaa lääkärin nimen joka oikaisi selkäsi, tai laittaa linkkiä hänen nettisivuilleen.

      Kiitos etukäteen!

  2. Olen väsynyt, turhautunut, vihainen, ahdistunut ja erittäin huolissani 23 vuotiaan tyttäreni sairaudesta, joka diagnosoitiin neurologilla hieman aikaa sitten. Diagnoosiin, Hortonin oireyhtymä, päästiin vasta jumalattoman monien lääkärissäkäyntien jälkeen. Tuska ja piina, pitkät sairauslomat, työpaikan menettämiset sairauden takia, välien rikkoutumiset sekä valtava määrä kovaa kipua ja vielä isompi määrä erilaisia pillereitä ja “poppakonsteja” on nyt koettu! Lääkäreitä, niin yleis-, erikois-, sun muita tohtoreita on käyty läpi ja rahaakin on palanut sievoinen summa. On koettu nöyryytyksiä, “vai että koskee”-kommentteja, sääliä ja sairautta, ihmetystä, välinpitämättömyyttä ja useita “välidiagnooseja” mainitakseni mm. luulosairaus, huomionhakuisuus tai “mitä sinulle on lapsena tehty – tarvitset terapiaa!”, skitsofrenia jne. KUNNES eräs nuori kandi otti asiakseen perehtyä tyttäreni sairauskertomuksiin, uskoi potilaaseen, otti yhteyttä vanhempiin kollegoihinsa, konsultoi, kuunteli ja pohti, määräsi tukun kokeita ja ohjasi oikealle asiantuntijalle, neurologille, ja niin pikku hiljaa saimme sairaudelle nimen ja oikean lääkityksen. Elämä helpottui kaikin puolin. Nyt teemme, luultavasti elinikäiseen, sairauteen “lähempää tuttavuutta” etsimällä tietoa (jota löytyy harmittavan vähän) ja lujasti luottamalla siihen, että estolääkitys toimii eikä kohtauksia enää liiemmin ilmene.
    Kirjasi vaikuttaa enemmän kuin mielenkiintoiselta ja haluaisinkin kovasti saada sen hyppysiini, siitäkin huolimatta, että juuri tätä “meidän sairautta” ei siinä käsiteltäisikään. Kiitollisena arvokkaasta työstäsi,
    toivotan Sinulle terveyttä ja rauhallista joulun aikaa.

    • Ikävä kuulla jälleen yksi tuollainen tarina. 🙁 Hortonin oireyhtymä eli sarjoittainen päänsärky on kyllä käsitelty kirjassani, aika paljon myös sen hoitoja. Siihen on nimittäin yllättävän paljon sekä lääkkeitä että reseptivapaita hoitoja, joista löytyy jotain tutkimusnäyttöä, mutta joita lääkärit eivät yleensä tunne. Ehkä tärkeimmät tällaiset ovat melatoniini ja yrtti nimeltä kudzu. Moni saa apua myös triggerpistehoidoista (ja triggerpisteet ovat sellainen asia, joita juuri kukaan lääkäri, fysiatreja lukuunottamatta, ei tunne, vaikka mm. neurologien olisi ehdottoman tärkeää tuntea ne!).

  3. Minun ideani on että korvataan lääkärit tietokoneohjelmalla. Siinä saisi rauhassa kirjoittaa oireet, vastata kysymyksiin ja lisäkysymyksiin. Kone sitten kirjoittaa lähetteet tutkimuksiin, jos tarvitaan, tai reseptin. Tai muuten lähetteen oikeaan paikkaan. Webcamilla voi ottaa vaikka kuvan ihottumasta jota ohjelma sitten vertaa siihen syötettyihin eri sairauksien kuviin. Nykyäänhän robotit hoitavat vanhuksia niin miksi ei sairaitakin? Ja ei tarvitse enää googlettaa sairauksiaan… 🙂

    • Olen minä nähnyt vastaanotolla, kun neurologi alkaa googlettaa lääkkeen nimeä. Itse käytän mieluummin Pharmaca Fennicaa, mutta kukin tyylillään…

      Varsinkin yhtään erikoisempiin sairauksiin erilaiset diagnoosiohjelmat ja algoritmit toimivatkin varsin hyvin. On sääli, että Suomessa ainoa algoritmi tuntuu olevan, että jos potilas on sairas, tämä on oireista riippumatta masentunut. Jos jostain syystä näyttää siltä, että näin ei olisi, määrätään Buranaa. Tai varmuuden vuoksi kuitenkin masennuslääkkeitä.

    • Dr Watson on käytettävissä syöpäpotilaiden hoitoon:
      http://www.tietoviikko.fi/cio/tietokone+laakarina++ibmn+tohtori+watson+mullistaa+terveysalan/a582807 Tuo tekoäly oppii itse. Tekoälyt eivät hämäänny kohdatessaan jotain epätodennäköistä, toisin kuin ihmiset.

  4. Tosi hyvä kirja! Hyvä, että joku uskaltaa kirjoittaa näistä asioista niin kuin ne ovat. Kirjan parasta antia on psykiatristen diagnoosien kriittinen käsittely. Erityisesti naisten kohtelu on julmaa: 1800-luvun hysteria-ajoilta ei näytä juuri mikään muuttuneen, lähinnä hysterialle on keksitty uudet nimet. Toisaalta monet psykiatriset diagnoosit (esim. ahdistus, masennuskin) ovat ennemminkin oireita kuin sairauksia ja hyvin usein ne ovat elimellisten sairauksien oireita. Tätä ei kuitenkaan lääkäreiden tarvitse ottaa huomioon, koska niitä on totuttu pitämään sairauksina. Näin ihmiset jäävät ilman oikeaa diagnoosia ja oikeaa hoitoa. Ja monet päätyvät eläkkeelle psykiatrisilla diagnooseilla, esim. masennuksella, vaikka eivät olisi koskaan olleetkaan masentuneita. Jokainen voi miettiä, miten paljon kärsimystä tällainen aiheuttaa ihmisille yksilötasolla ja miten tällaisesta voi yhteiskunnallekaan olla hyötyä. Toivoisi kyllä mahdollisimman monen lääkärin lukevan tämän kirjan. Monesti lääkäreiden käytös vain ihmetyttää: On vaikea ymmärtää, mitä pahaa voisi olla tiedon hankkimisessa tai edes potilaan kuuntelemisessa ja auttamisessa. Tällaisia kirjoja kyllä tarvitaan.

    • Kiitos palautteesta! Hienoa, että koit hyödylliseksi ja toki arvostan, että kerroit siitä minullekin.

      Mitenköhän saisi enemmän lääkäreitä lukemaan tämän kirjan? Toivoa sopii, että johonkin lääkäreiden lehteen tulisi arvostelu (arvostelukappaleita on kyllä pyydetty). Yhteen terveysalan lehteen, ei tosin lääkäreiden, on ainakin tiedossa. Edellinen kirjani arvosteltiin anestesialääkäreiden lehdessä ja se taisi kyllä lisätä sen menekkiä lääkäreiden keskuudessa.

      • Toivotaan, että arvosteluja tulee 🙂 Itse tunnen pari lääketieteen opiskelijaa läheisesti ja omalta osaltani suosittelen kirjaa ainakin heille. Minulle, tavalliselle ihmiselle (ja moninaisista fyysisistä oireista kärsivälle potilaalle) kirjasi oli kyllä poikkeuksellinen ja positiivinen yllätys, ihan sattumalta siihen kirjastossa törmäsin. Kirja saa uskomaan ja toivomaan, että ehkä jonain päivänä asiat voisivat muuttua parempaan suuntaan. Nykyään kun tosiaan tuntuu siltä, että melkein mitä tahansa vaivaa hoidetaan masennuksena sen tarkemmin syitä tutkimatta. Itselleni masennuslääkkeistä ei ole ollut mitään apua, lähinnä ne vain ovat pahentaneet moninaisia oireitani. Kirjassa esitellään hyvin, miten moniin erilaisiin sairauksiin psyykkisetkin oireet voivat liittyä. Lääkäreiltä ei vain yleensä tunnu löytyvän osaamista tai halua tutkia syitä. Kaikkea hoidetaan masennuslääkkeillä, onhan se lääketehtaille hyvä bisnes? Tuntuu oudolta, että näitä lääkkeitä voidaan määrätä noin vain kenelle tahansa, ilman että tarvittaisiin mitään laboratoriokokeita tms., ja jos ne eivät auta, mitään muuta ei voida edes ajatella. Harva ehkä myöskään ajattelee, miten ahdistavaa ja masentavaa somatisaatio/konversiohäiriö-puolen jauhaminen ja siihen liittyvä vähättely ja pilkka voi ihmiselle olla. Myös se, että ihmistä harvoin käsitellään kokonaisuutena, johtaa usein turhiinkin tutkimuksiin, ja sitten yritetään syyllistää nk. somatisoivaa potilasta, joka kuormittaa terveydenhuoltoa. Jos lääketeide ei löydä vastausta, siitä ei pitäisi syyllistää potilasta. No, toivotaan, että asiat joskus muuttuvat, vaikka omalta osaltani olenkin melkein luopunut toivosta oikean diagnoosin suhteen (lääkäriin meno tuntuisi lähinnä karmivalta idealta). Aurinkoista talvea! 🙂

  5. Hei Maija,

    Tykkään kovasti kirjastasi. Se on todella tuhtia tekstiä, mutta täyttä asiaa. Mielestäni se ei sovellu ehkä ihan jokaiselle tien tallaajalle, mutta terveydenhuollon ammattilaisille kylläkin. Laitoin kirjasta pienen pätkän blogiini ja tulen sitä varmasti jatkossakin käyttämään erinomaisena lähdeteoksena. Kiitos sinulle kirjan kirjoittamisesta!

  6. Borrelioosipotilaan kokemuksia
    Olen kesät viettänyt lapsuuteni maisemissa Simon Karsikkoniemessä, Perämeren pohjukassa. joka vastikään on todettu erääksi pahimmaksi punkkialueeksi Suomessa.
    Jo 80- 90-luvulla huonon kävelyn vuoksi kävin toistamiseen Tapiolan terveyskeskuksessa. Todettiin korkeat borrelia -arvot.
    Jälkeenpäin olen kysynyt minua hoitaneelta lääkäriltä: Miksi ei mitään toimenpiteitä tehty? Vastaus oli: Silloin ei vielä tunnettu borrelioosia.
    Kesän 2010 olin jälleen kesäpaikassani Karsikkoniemessä. Sain jälleen punkin pureman. Olin tosi huonossa kunnossa. Tämän vuoden alkupuolella olin Jorvin sairaalan neurologisella osastolla liki kolme viikkoa juuri tuon huonon kävelyn vuoksi. Jorvin diagnoosi oli, että minulla oli parkinsonin tauti. Oli kuitenkin tapahtunut hoitovirhe. Runsaan, virheellisen lääkityksen seurauksena sain vain kuukausia kestäneen kroonisen ripulin
    Jorvin neurologinen osasto delegoi parkinson- lääkkeiden antamisen minulle Espoon kotihoidolle. Idioottimaista. Kyllähän minä itsekin olisin osannut laittaa 4 tablettia / pv. dosetin lokerikkoon. Kotihoito lähetti lisäksi kovat laskut, joissa laskutusperiaate oli käyntimäärät ja , että laskutus tapahtuu ottamalla huomioon myös vaimoni eläke ja että hinta lasketaan meidän bruttoeläkkeiden yhteissumman mukaan. Niinpä sitten käännytin kotihoitajan ulko-ovelta ja sanoin, ettei tarvitse enää tulla.
    Askeltamisen heikkouden vuoksi menin yksityiselle Tapiolan lääkäriasemalle. Heti kättelyssä naispuolinen lääkäri Kaisa Rahikainen totesi: Ei sinulla ole parkinsonin tauti. Sen näkee sinusta päällepäinkin. Sinulla on todennäköisesti borrelioosi. Verinäytteet otettiin heti ja ne osoittivat, että minulla on korkeat borrelia-arvot. Sukulaismies Markku Broas, joka on infektiotautien ylilääkäri totesi, että minulla oli lottovoitto päästä noin fiksun lääkärin vastaanotolle.
    Tapiolan lääkärikeskus pani lähetteen Auroran sairaalaan, joka puolestaan lähetti lähetteen Jorviin. Tämä pallottelu vei aikaa yli kuukauden. ”Moni potilas sanookin, että odottaminen on usein huomattavasti rasittavampaa kuin tutkimustuloksien kuuleminen.” (Lähde: Lääkärilehden päätoimittaja Ilkka Vartiovaara kirjassaan ” Delfiinin laulu WSOY 1996). – Vartiovaarahan itse menehtyi 2010 kroonisen borrelioosin uhrina 64-vuotiaana.
    Jorvin infektiotautien poliklinikka delegoi Espoon Kotisairaalan antamaan minulle 21 päivänä ts. 25.5. – 13.6.2011 antibioottipiikin suoraan käsivarren verisuoneen. Varmaankin 15 eri hoitajaa kävi ruiskeen antamassa. Moni heistä ihmetteli työkokemuksensa perusteella : Miksi ei panosteta riittävästi borrelioosin hoitoon.
    Antibiootti-hoidon ansiosta toivun erinomaisesti. Hoidon päätyttyä kävelyvaikeudet alkoivat uudelleen, Jorvin infektiotautien poliklinikka kieltäytyi antibioottihoidon jatkamisesta. Yhdysvalloissa antibiootti-hoitoa voidaan jatkaa hyvinkin pitkään, jopa vuosikausia, vaikka borrelia-arvot eivät ole korkealla, mutta taudin oireet ovat päällä.
    ”Krooninen borrelioosi on nk. suuri matkija. Sen aiheuttamat oireet saattavat muistuttaa suuresti MS-taudin, fibromyalgian, parkinsonin taudin, Alzheimerin taudin, masennuksen, kroonisen väsymysoireyhtymän ja monen muun sairauden oireita”(Lähde: Faktaa Borrelioosista /Suomn Lymen Borrelia). – Eräs lisäys tuohon matkijaluetteloon on reuma. Itse tiedän jo kolme borrelioosin uhria, jotka ensin virheellisesti diagnostisoitiin
    reumatapauksina . – Minutkin passitettiin Heinolan reumasairaalaan, jossa minua tutkittiin viikon ajan. Lääkärin (Keso nimeltään) loppulausunto oli: Ei reumaa. / Esko Posti Espoo

    Esko Posti, Espoo

    • Kiitos paljon kokemuksesi jakamisesta, Esko! Hienoa, että diagnoosi lopulta löytyi, vaikka tietysti erittäin turhauttavaa, miten vaikeaa hoitoon on saada jatkoa.

      Tuo Delfiinin laulu on hieno kirja.

    • kiitos Eskolle, tämä tarina on kannustava monella tapaa. Olen 28v, sairastanut borrelioosia 25vuotta (kliiniset oireet, ei muuten todettu!), reumaa haettiin vaan ei löydetty, ja nyt jo kauan masennus ollut diagnoosini. Olen työkyvytön.

      Tuhansia tunteja on tullut pyörittyä netissä ja pohdittua asioita mutta nyt kun viimein uskon 99% varmaksi kärsiväni borrelioosista aion siihen saada avun vaikka väkisin.
      Muitten tarinat ovat hyviä, kun voi samaistua oireisiin ja on aina helpottava kuulla antibioottien auttavan vaikka borrelioosin hoito onkin vaikeaa ja aikaavievää.

      Miksei sairasta oloani ole kukaan kymmenistä lääkäreistä uskonut? Olisin halunnut tehdä työtä ja maksaa veroja, sen sijaan olen “tullut kalliiksi yhteiskunnalle” ja siinä sivussa kärsinyt henkisesti suunnattomasti….

      • Toivottavasti apu löytyy. Jos ei muuten, niin jotkut kokevat saaneensa paljon apua borrelioosiin tietyistä luontaistuotteista, vaikka toki hyvän lääkärin löytäminen (ja varman diagnoosin saaminen, joka tosin voi Suomessa olla mahdotonta) olisi tärkeää.

  7. Hei, Maija!

    Löysin sivusi etsiessäni tietoa, miten edetä, jos epäilee itsellään mitraaliläpän prolapsia. Onko sinulla kiinnostusta kertoa, millaiselle lääkärille menit? En löytänyt sähköpostiosoitettasi, joten kirjoitan nyt tähän. Voit vastata myös sähköpostilla, jos koet haluavasi kertoa miten löysit asiaa ymmärtävälle lääkärille.

    Ystävällisin terveisin,
    Kirsti

    • Selvästi minun pitää laittaa sähköpostiosoitteeni paremmin esiin, se on nimittäin kyllä tälläkin sivulla, mutta ilmeisesti ei riittävän esillä! Osoite on siis maija@writeme.com.

      Olin aikoinaan hoidossa HYKSin infektiopolilla, josta he lähettivät minut sydämen ultraääneen ja sain sitä kautta diagnoosin loppuvuodesta 2005. Poikkeava EKG oli havaittu jo 2002, mistä sain diagnoosiksi todennäköisen myokardiitin eli sydänlihastulehduksen. Hiippaläpän prolapsille tyypillinen sivuääni ilmaantui joskus sairastumiseni jälkeen.

      HYKSillä minulle määrättiin beetasalpaaja metoprololia otettavaksi tarvittaessa, mutta tykyttelyt ja rytmihäiriöt ovat lähes kadonneet Q10:llä, joten en käytä beetasalpaajaa (paitsi toisinaan migreenikohtauksiin, joihin se minulla tehoaa, vaikka virallisesti beetasalpaajat ovat vain kohtausten estolääke).

  8. Kirjan kannessa mainitaan “Sinkin puutos”.

    Olkaas nyt vähän varovaisia sen kanssa. Huomasin itselläni sinkin puutoksen tammikuussa ja nyt taidan olla vammautunut sinkistä.

    Yleisen käsityksen mukaan sinkki vammauttaa vasta pitkäaikaisen yliannostuksen jälkeen. Tämä nyt ei sitten pidä paikkaansa kaikkien kohdalla. Näköjään väärällä ihmisellä sinkkiravinnelisän annosteluohjeen alittavakin annostus aiheuttaa aikamoisia ongelmia kuukaudessa.

    Kun nokka nousi niin perse tarttui.

    • Haluaisitko kertoa tästä hieman tarkemmin? Diagnosoitko itselläsi siis oireiden perusteella sinkin puutoksen?

      Voihan olla, että sinulla olikin jonkin toisen mineraalin puutos, jota sinkin ottaminen pahensi.

  9. Hei!
    Minulla on tdella alhaiset rauta-arvot sekä b-12-vitamiinitasot. Paljon, paljn myös kaikkea muuta. Nyt haluaisin tietää, kuka lääkäri SUomessa on perehtynyt B12-vitamiinin puutokseen? Jos tällä sivuilla ei voi mainita nimiä, niin toivon vastausta sähköpostilla.

  10. Olen oikeustieteen opiskelija ja työuraa takana 25 vuotta. Nykyisin olen eläkkeellä kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia. Lisäksi kärsin selkärangan rappeumasta, välilevyjen pullistumista ja yksi nikama on siirtynyt noin 1,7cm. Munuaisissani on kivuliaita kystia ollut vuodesta 2001 ja munuaiskivet kiusaavat satunnaisin väliajoin. Kiusallisin ongelma on interstiteetti kystiitti, joka aiheuttaa kovia kipuja virtsarakkoon sekä jatkuvaa vessassa juoksemista. Jatkuvien kipujen ja muiden vaivojen vuoksi olen joutunut juoksemaan jatkuvasti lääkärissä (terveyskeskus), jossa jatkuvaa tappelua riittävästä ja asianmukaisesta lääkityksestä. Yleensä kaikki kaatuu siihen, että olen hullu. Olen tehnyt yhden kantelunkin räikeästä hoitovirheestä, mutta se kumottiin hienosti vetoamalla harhoihin, joita minulla ei ole. Enää en jaksa tapella…

  11. Saako muitakin kirjoja kuin cfs/fibromyalgiaa sähköisessä muodossa? Olisi helpompaa lukea koko sarja..

Leave a Reply

Required fields are marked *.