Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Kun lääkäri unohtaa käytöstavat

| 2 Comments

Sisältövaroitus: keskenmeno, loukkaavat kommentit

Olen kirjoittanut aikaisemmin lääkäreiden somekäytöksestä ja siitä, miten sosiaalisssa mediassa ei voi käyttäytyä. Siitä on jo vuosia, ja käytin esimerkkinä amerikkalaista lääkäriä. Silloin Twitterissä ei vielä ollut juuri lainkaan suomalaisia lääkäreitä, ja oli vaikea kuvitella, että nämä käyttäytyisivät yhtä yksiselitteisen epähyväksyttävillä tavoilla.

Pari viikkoa sitten Suomi-Twitterissä kohahdutti lääkäri, joka puuttui keskusteluun keskenmenoepäilystä ja miten sitä pitäisi (tai ei pitäisi) hoitaa. Julkaisen alkuperäisen twiitin kirjoittajan luvalla tämän kuvankaappauksen. Tuo ikäviä kommentteja kirjoitellut ihminen on tosiaan lääkäri, kuten sanoo olevansa.

Ruudunkaappaus Twitteristä

1) On ylipäätään ongelmallista, jos lääkäri täysin kysymättä puuttuu muun kuin oman potilaansa hoitoa koskeviin päätöksiin ja valintoihin. Potilaalla on oikeus pyytää lisänäkemyksiä muilta, mutta myös oikeus olla niitä kuulematta.

2) Aiheen herkän, kipeän ja henkilökohtaisen luonteen huomioiden olisi pitänyt olla erityisen selvää, ettei kirjoittaja kaivannut siihen lääketieteellisiä mielipiteitä, saati kritiikkiä valinnalleen. Tuli vaikutelma kuin ko. lääkäri olisi ottanut potilaan valinnan henkilökohtaisena loukkauksena itselleen tai työtään kohtaan.

3) Ko. lääkäri käyttäytyi todella syyllistävästi, väittäen suoraan, että potilaan saamassa hoidossa rahat menivät hukkaan verrattuna “hyödyllisempään” hoitoon ja jopa syyllistäen tätä hypoteettisen syöpäpotilaan kuolemasta. Hyytävää.

4) Mielestäni lääkäri vei keskustelua asiattomalla tavalla seksuaaliseen suuntaan mm. puhumalla “jalkojen välillä ajattelusta” ja kahteen otteeseen “vaginan tutkimisesta”. (Joskus raskausaikana käytetään vatsan päältä tehtävän ultraäänen sijaan transvaginaalista eli emättimen kautta tehtävää ultraäänitutkimusta, mutta tällöin ei tietysti ole kyse “vaginan tutkimisesta” vaan kohdun ja kohdunkaulan.)

Ko. lääkäri oli kirjoittanut myös rasistisia twiittejä, joita en ala tässä julkaista. Hän kirjoitti myös twiitin, että “XXX:n nyt ois ainakin voinu abortoida”, viitaten ketjun aloittajaan. Tämän twiitin hän poisti pian liian asiattomana, mutta muita twiittejään hän ei kokenut asiattomiksi, vaan niihin kohdistuvan asiallisen kritiikin kyllä, ja syytteli mm. toimittajia ammattitaidottomiksi (ilman mitään järkeviä perusteita) ja uhkaili rikosilmotuksilla..

Tällaisella kommentoinnilla voi olla monenlaisia ikäviä seurauksia. Paitsi että sanat voivat tuntua ikäviltä ja satuttavilta niiden kohteesta, joku ne lukenut ei välttämää uskalla kirjoittaa vastaavassa tilanteessa sosiaaliseen mediaan, koska pelkää jonkun ammattilaisen tulevan siihen kritisoimaan tai vittuilemaan.

Törkeilyn ja rasismin, jota ei tietenkään voi hyväksyä missään tilanteessa, lisäksi pahin virhe oli kuitenkin tämä: lääkäri ei voi suhtautua potilaaseen halveksuvasti tai pilkallisesti. Se ei yksinkertaisesti kuulu mihinkään tilanteeseen. Kaikista potilaista ei voi pitää, mutta kaikkia pitää kohdella asiallisesti ja kunnioittavasti.

Tässä tapauksessa kyse ei edes ollut potilas-lääkärisuhteesta, mutta sama pätee siihenkin. Jos potilas ärsyttää suuresti vastaanotolla, hänet pitää silti hoitaa yhtä hyvin kuin muutkin potilaat, mutta jos joku tuntematon ihminen ärsyttää Internetissä, hänen kanssaan ei tarvitse olla missään tekemisissä.

Muistan kun minulle on eräs suomalainen terveydenhuollon ammattilainen vääntänyt rautalankaa siitä, ettei ole potilaan tehtävä miettiä, viekö tämän saama hoito jonkun muun hoidon resurssit. Siinä päädytään tosi ongelmallisiin ja painostaviin eettisiin pähkäilyihin. Saati sitten, että lääkäri suoraan syyllistää potilasta asiasta.

Kuten monet potilaat valitettavan hyvin tietävät, alentuva tai ivallinen suhtautuminen ei ole mitenkään poikkeuksellista lääkärin vastaanotolla, mutta se ei todellakaan tee siitä hyväksyttyä. Lääkärin tärkein tehtävä on kuunnella potilasta. Kuunteluun kuuluu mahdollisuus erimielisyyteen, mutta ei vittuiluun tai pilkantekoon.

Voi kysyä, että onko “lääkärikoulussa” opetettu tarpeeksi hyvin potilaiden kohtaamista ja kohtelua, jos sieltä valmistunut kokee täysin sopivaksi ilkeillä näin? Voi varmasti perustellusti olla sitä mieltä, että tämä on yksittäistapaus, koska törkeää somekäytöstä ei ole kovin usein raportoitu suomalaislääkäreiltä. (Olen muutamaan tapaukseen törmännyt Twitterissä, mutta yleensä kyse on enemmän ollut yleisestä asiattomuudesta kuin tiettyyn henkilöön kohdistuvasta.)

Olen kuitenkin kuullut paljon tapauksia, joissa lääkäri on kohdellut potilasta pilkallisesti ja halveksivasti vastaanotolla, joskus laukoen hyvin samantyyppisiä kommentteja. Jos lääkiksestä voi saada kuvan, että potilasta on okei kohdella näin, kunhan ei ala tehdä sitä julkisesti, onko sekään oikein?

2 Comments

  1. Vastenmielisiä ihmisiä löytyy joka ammattiryhmästä, valitettavasti myös lääkäreistä. Esiin ottamassa henkilö vaikuttaa sellaiselta, että tuskin mikään määrä lääketieteellisessä annettavaa oppia olisi voinut tehdä häntä myötämielisemmin kanssaihmisiin suhtautuvaksi. Toki melko nuori henkilö kyseessä (-92 syntynyt), joten ehkä ikä vielä vie pahimman piikikkyyden ja uhon.

    Mitä tulee tavallisten potilas-lääkärikohtaamisten epäasiallisuuksiin, niin kannattaa ottaa huomioon, että lääkärikin on vain ihminen. Vaikka lääkäri pyrkisi arvokkaaseen kohteluun, tulee lähes väistämättä eteen tilanteita, joissa lääkäri saattaa astella sanansa niin, että potilas kokee tulleensa väärinkohdelluksi. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että perusterveyden potilastyötä joutuu tekemään myös osana erikoistumisopintojaan sellaiset lääkärit, joille se potilastyö ei ole suuri kutsumus tai jotka ovat opintojensa aikana huomanneet siihen soveltumattomuutensa. Viittaan tällä siihen, että kaikkiin erikoistumisopintoihin (ml. esim. radiologia ja oikeuslääketiede) kuuluu 9 kk:n terveyskeskusjakso. Lisäksi lääketiede on vähän siitä kummallinen sosiaali- ja terveydenhuollon ala, että mitään soveltuvuuskoetta ei ole. Niinpä ihan minkälainen psykopaatti vaan pääsee lukemaan itsensä lääkäriksi.

    En halua nyt tällä kannanotolla sanoa sitä, että jonkun lääkärin epäasiallisuuteen ei saisi kiinnittää huomiota, vaan tuoda vain esiin toisen näkökulman. Laillistetun lääkärin 6 vuoden opinnot on vain lyhyt rupeama sillä matkalla, mitä lääkäriksi kasvaminen vaatii eivätkä kaikki voi olla “seppiä syntyessään”.

    • Lääkis tuskin toki muuttaa ketään empaattisemmaksi ihmiseksi, mutta erilaisilla ulkopuolelta asetetuilla käytösnormeilla on kuitenkin vahva vaikutus ihmisen käytökseen.

      Olen jo pitkään puhunut soveltuvuuskokeista lääkikseen. Toki on totta, että kaikki eivät edes pyri kliiniseen työhön, mutta siihen ei pitäisi myöskään päästä, jos persoonallisuus ei ole siihen soveltuva.

Leave a Reply to Maija Haavisto Cancel reply

Required fields are marked *.