Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Näin pistin hanttiin koronavirukselle

| 0 comments

Minulla on kuusi CDC:n listaamaa vakavan COVID-19:n riskitekijää immuunipuutoksista sydänvikoihin, joten yritin tietenkin viimeiseen asti välttää sairastumasta kyseiseen hengenvaaralliseen tautiin. Minulla oli kuitenkin varasuunnitelma siltä varalta, että sairastuisin, ja hyvä niin. Pari viikkoa sitten sain koronavirustartunnan täysin oireettomalta sosiaaliselta kontaktilta (ainoalta sellaiseltani), joka oli vältellyt muita ihmisiä hieman vähemmän tiukasti kuin olin kuvitellut.

Onneksi sairauteni oli lievä. Uskon, että iso osuus siinä oli suunnittelemallani lääkkeiden ja lisäravinteiden yhdistelmällä, mutta tätä en tietenkään voi todistaa – voi olla, että minulla vain kävi tuuri. Joka tapauksessa riskiryhmäläisiä voi silloin ilahduttaa tieto siitä, että vaikeasti sairaskin voi sairastaa koronan lievänä. Tämä blogipostaus sisältää omia kokemuksiani, ei suosituksia muille.

Koska käyttämieni valmisteiden määrä oli suuri, vaikka niistä olisikin ollut ratkaisevaa apua, on vaikea tietysti arvioida, mitkä olivat mahdollisesti hyödyksi ja mitkä tyystin turhia. Sairauteni lieväasteisuuden takia iso osa valmisteista oli todennäköisesti joka tapauksessa turhia, koska monet niistä on tarkoitettu hengitystieoireisiin tai -infektioihin, ja minulla keuhko-oireet olivat vain hyvin lieviä, mutta halusin pelata varman päälle.

Valtaosasta näistä hoidoista ei ole mitään näyttöä koronaviruksen hoidossa, mutta on tutkimuksia, joiden mukaan niillä on sellaisia vaikutusmekanismeja, joista saattaisi hyvinkin olla apua. Tähän en ole linkittänyt läheskään kaikkea mahdollista näyttöä siksi, että tiedän kokemuksesta, että nykyisillä olemattomilla energiatasoillani en saisi muuten tekstiä valmiiksi missään kohtuullisessa ajassa.

Toki osalla käyttämistäni lääkekasveista useimmat tutkimukset on tehty Venäjällä tai Kiinassa, ja siten niiden näytön laatu on kyseenalainen. (Osasta on kuitenkin myös länsimaisia julkaisuita, vaikka harva tutkimus on silti erityisen laadukas.)

Jonkun mielestä voi olla vastuutonta kuvata tällaista kokeellisten hoitojen käyttöä. Minusta taas olisi epäeettistä olla kertomatta omista kokemuksistani, joiden takana on myös tutkimusnäyttöä mahdollisista vaikutusmekanismeista.

Mikään aine ei ole täysin haitaton, ei edes C-vitamiini, vaikka toki myös COVID-19 on iso riski itsessään. Kaikki nämä aineet ovat mitä todennäköisimmin selvästi turvallisempia kuin vaikkapa hydroksiklorokiini, jolla monissa maissa hoidetaan vakavaa COVID-19:tä ristiriitaisesta näytöstä ja näkemyksistä huolimatta.

On myös tärkeä muistaa, että lisäravinteillakin voi olla yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa, eivätkä kaikki tässä mainitut aineet välttämättä sovi tietyistä sairauksista kärsiville, saati raskaana oleville. Monet lääkeyrtit voivat myös vaikuttaa esimerkiksi diabeteksen sokeritasapainoon – niin toki myös infektiot itsessään.

Luonnollisesti vaikeiden oireiden kohdalla on aina syytä ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon, eikä toivoa yrttipillerin yksinään parantavan keuhkokuumeen.

Muistutan myös, että osa käyttämistäni aineista on reseptilääkkeitä tai muuten Suomessa lääkelistalla. Joitain saatetaan myydä luvallisesti lisäravinnekaupoissa, mutta silti niiden tilaaminen ulkomailta voi olla kiellettyä. Monet lisäravinteet taas ovat koronaviruspandemian takia loppu, vaikka niitä saisikin hankkia laillisesti.

Koronaviruksen oireet

Omiin koronaoireisiini lukeutuivat matala kuume (enimmillään 37,4 C), lievä hengenahdistus pienenkin rasituksen jälkeen, ripuli, päänsärky, lihassäryt, silmäkipu (jota saan herkästi eri syistä), yöhikoilu ja vilunväreet. Kuumetta ja hengenahdistusta lukuunottamatta useimmat oireet kestivät vain muutaman tunnin.

Ajoittain oli myös hyvin lievää tukkoisuutta, limaisuutta ja kurkkutuntemuksia, mutta kokonaisuudessaan oma sairauteni ei muistuttanut flunssaa lainkaan. Yskää ei ollut.

Minulle hyvin tyypilliseen tapaan sairaus ei aiheuttanut ylimääräistä uupumusta tai heikotusta. Ennemminkin energiaa oli joinain päivinä enemmän kuin tavanomaisesti erittäin rajalliset määräni. Hengästyminen ja halu olla mahdollisimman varovainen toki ovat rajoittaneet sitä, miten paljon on uskaltanut puuhailla.

Kortisoni ja koronavirus

Pidän pientä kortisoniannosta, joka otetaan heti oireiden alettua, ylivoimaisesti tehokkaimpana flunssan hoitona, joka yleensä estää koko sairauden. Sen ainoan kerran kun olen kokeillut, sain parannettua sillä myös influenssan 24 tunnissa, missä myös eräs läheiseni on onnistunut. Niinpä suhtauduin toiveikkaasti myös sen käyttöön COVID-19:n hoidossa. Minulla tosin oireet alkoivat niin vaivihkaa, etten saanut kortisonilisää aloitettua niin nopeasti kuin pitäisi.

Minulla on lisämunuaisen vajaatoiminta, joten lisäkortisonin ottaminen infektioiden yhteydessä on myös täysin pakollista hengissä säilymiseksi. Hyvä kysymys vain on, että miten paljon sitä pitää ottaa. Itse päädyin koronataudissa ottamaan aina hivenen lisää, kun oli kuumetta, ja tämä lähestymistapa toimi hyvin.

Kortisonin käytöstä koronaviruksen hoidossa on varoiteltu, koska se lamaa immuunipuolustusta, mutta on tärkeä ymmärtää, että on hyvin eri asia ottaa pieniä kuin suuria annoksia kortisonia. Esimerkiksi influenssatutkimuksissa kortisoni on todettu haitalliseksi – kun on käytetty lähinnä yli 40 mg päiväannoksia metyyliprednisolonia (mikä vastaa noin 160 mg hydrokortisonia).

Itse olen tyypillisesti ottanut flunssan torjuntaan normaalin kortisoniannokseni päälle 2-6 mg metyyliprednisolonia 1-2 päivänä, koronaviruksen kanssa jouduin ottamaan monta päivää peräkkäin noin 8 mg, joka on kuitenkin vielä varsin vähän.

EDIT: Briteissä käynnistyy maailman suurin COVID-lääketutkimus RECOVERY, jossa testataan myös pieniannoksista kortisonia COVID-19:n hoidossa. Tämä pieni annos on kuitenkin 6 mg deksametasonia tai 40 mg prednisolonia.

Kokeelliset lääkehoidot

Umifenoviiri (Arbidol) on Venäjällä suosittu viruslääke, jonka tehosta minkään viruksen hoidossa kiistellään, mutta sitä joka tapauksessa tutkitaan ja joissain maissa aktiivisesti käytetään myös SARS-CoV-2:n hoidossa. Minulla oli umifenoviiria tosin vain yksi, 20 kapselin paketti, eli 3-4 päivän annos, jonka ostin vuosi sitten.

Minulla olisi ollut myös toista viruslääkettä isoprinosiinia (inosiinipranobex), joka useimmista antiviraaleista poiketen tepsii jotakuinkin kaikkiin viruksiin. Sitä on aikoinaan määrätty minulle CFS/ME:hen, mihin se jonkin aikaa toimikin erinomaisesti. Tunnettu CFS/ME-asiantuntija, immunologi Nancy Klimas uskoo isoprinosiinin soveltuvan myös koronan hoitoon, mutta itse en sitä uskaltanut kokeilla, koska sen immuunijärjestelmää stimuloiva vaikutus on minulla niin raju.

Venäjältä oli peräisin myös immunostimulantti metyyliurasiili, josta on hyvin hataraa näyttöä varsinkaan muuten kuin venäjäksi, mutta päätin silti käyttää sitä. Lisäksi käytin suun kautta otettavaa astmalääke montelukastia (Singulair), joka vähentää tulehdusta, ja tutkimusten mukaan saattaa ehkäistä keuhkojen bakteeritulehduksia. Samasta syystä otin tablettimuotoista yskänlääkettä bromiheksiiniä, vaikka minulla ei yskää ollutkaan.

Pentoksifylliini (Trental) on Suomessa reseptivapaa lääke katkokävelyyn. Verenkiertoa parantavien vaikutusten ohessa sillä on myös tulehdusta lievittäviä ominaisuuksia, joita on tutkittu paljon hyvin monenlaisten sairauksien hoidossa (esim. autoimmuunisairaudet, endometrioosi ja sepsis). Olen hoitanut sillä aiemmin immunostimulanttien voimakkaita haittavaikutuksia ja käytin sitä myös koronan hoidossa. Sitä on ehdotettu SARS-hoidoksi, ja uskoisin, että ainakin joissain maissa sairaalassa olevat koronapotilaat saavat pentoksifylliiniä.

Olen käyttänyt pieniannoksista naltreksonia (LDN) CFS/ME:n hoidossa jo reilut 13 vuotta. Minulla on omat epäilykseni siitä, että LDN voisi olla selvästi eduksi koronaviruksen kanssa, koska se stimuloi soluvälitteistä immuniteettia ja toisaalta vähentää liiallista tulehdusreaktiota. Näin uskoo myös LDN:ää valmistava lääkeyritys Immune Therapeutics, joka aikoo tehdä aiheesta tutkimuksia.

Sinkki ja koronavirus

Imeskeltävä sinkkiasetaatti on etenkin Suomessa hyvin suosittu flunssahoito, josta on tutkimusnäyttöä, mutta sittemmin myös negatiivista sellaista. Itse uskon, että kortisonin tapaan olennaisinta teholle on, että hoito aloitetaan hyvin pian flunssan oireiden alettua, mikä voi selittää kielteisen näytön.

Sinkin tiedetään tehostavan immuunijärjestelmän toimintaa ylipäätään ja samalla lievittävän tulehdusta. (Itselläni on myös verikokeissa sinkin puutosta, jos otan alle 50 mg sinkkiä päivässä, nykyinen monivitamiinini tosin sisältää jo 30 mg.) Käyttämässäni monivitamiinissa on myös kuparia, jota olisi hyvä käyttää suurten sinkkiannosten kanssa.

Sinkki kuuluu suuriannoksisena sinkkisulfaattina osaksi myös kiistanalaisen amerikkalaislääkäri Vladimir Zelenkon koronavirusprotokollaa yhdessä hydroksiklorokiinin ja antibiootti atsitromysiinin kanssa. Zelenkon mukaan yksikään tätä hoitoyhdistelmää saaneista sadoista potilaista ei ole joutunut hengityskoneeseen tai kuollut.

Vaikka Zelenkon hurjat väitteet pitäisivätkin paikkansa, sinkin tehoa on hyvin vaikea arvioida suhteessa protokollan muihin komponentteihin. Toinen sinkkisuosituksistaan uutisiin päätynyt oli koronaviruksiakin tutkinut virologi James Robb, jonka perhepiirille tarkoitettu vinkki käyttää sinkki-imeskelytabletteja koronaan levisi verkossa laajasti.

Lääkekasvit

Mustaselja on perinteinen flunssan ja influenssan rohto, josta on jonkin verran tutkimusnäyttöä. Sillä on sekä immuunijärjestelmää stimuloivaa että antiviraalista vaikutusta. On kiistelty siitä, onko se turvallista käyttää COVID-19:n hoidossa, sillä immuunijärjestelmän liian tehostamisen on pelätty olevan haitaksi.

Nyt koronavirustaudin hoidossa kuitenkin tutkitaan immunostimulantteja, ja itse arvioin seljan olevan todennäköisemmin hyödyllistä kuin haitallista. Seljamehua saa monista isommista ruokakaupoista (jos yhä saa?). Moni on siinä uskossa, että mustaselja olisi myrkyllinen, mutta tämä koskee vain raakoja marjoja.

Kissankynsi (Uncaria tomentosa) on hyvin monenlaisilla tavoilla vaikuttava ja melko paljon tutkittu lääkekasvi. Itse pidän yhtenä parhaista nuhakuumeen hoidoista, vaikka siitä ei tässä käytössä olekaan tutkimuksia, joihinkin muihin viruksiin kyllä. Oliivinlehteä käytetään erilaisiin infektioihin, etenkin viruksiin, mistä on jonkintasoista näyttöä.

Rohtokirata eli andrographis (Andrographis paniculata) on monissa maissa suosittu ja jonkin verran tutkittukin, Suomessa tuntemattomampi flunssarohto, jolla näyttää olevan sekä antiviraalista että immuunijärjestelmää stimuloivaa vaikutusta. Siitä on myös tutkimuksia mm. autoimmuunisairauksien hoidossa.

Myös Siperian ginseng eli venäjänjuuri (Eleutherococcus senticosus) on immuunijärjestelmää stimuloiva ja viruksiin tepsivä yrtti. Flunssan ja influenssan hoidossa sitä on tutkittu etenkin andrographiksen kanssa. Joitain hajanaisia tutkimuksia keuhkokuumeestakin löytyy. Antiviraalista ja immuunijärjestelmää stimuloivaa astragalusta eli kurjenhernettä (Astragalus membranaceus) minulla on kaapissa, mutta mahani ei valitettavasti enää siedä sitä.

Yrttivalmiste berberiini lievittää tulehdusta, ja sillä on antiviraalisia vaikutuksia joihinkin viruksiin. Berberiini muuten vaikuttaa myös tavalla (dipeptidyylipeptidaasi 4:n esto), joka saattaisi estää SARS-viruksen, eli toisen vakavan koronaviruksen, leviämistä elimistössä, mutta COVID-19:n aiheuttava virus ei ilmeisesti käytä tätä reittiä (EDIT: Ei kun käyttää kyllä, joten berberiinillä voisi olla suoraa anti-COVID-vaikutusta.)

Aminohappo glutamiinia, lakritsiteetä sekä aloe veraa käytin pitkälti siksi, että mahani kestäisi koko troppiarsenaalin (esimerkiksi asetyylikysteiini on vatsalleni aika raskasta). Toki suoliston huoltaminen saattaa muutenkin olla immuunijärjestelmälle eduksi, ja minulla oli koronasta alkuun myös suolisto-oireita. Lisäksi lakritsijuurella on antiviraalista vaikutusta, glutamiinilla on immuunijärjestelmän kannalta edullisia ominaisuuksia ja aloe veralla on ainakin jotain antiviraalisia vaikutuksia. Koronan aiheuttamaan lyhytkestoiseen ripuliin otin myös Saccharomyces boulardiita (Suomessa mm. Precosa), hiivaperäistä probioottia, josta on näyttöä ripulin hoidossa.

Oreganoöljyä olen käyttänyt bakteeri-infektioiden ehkäisyssä ja hoidossa yli 15 vuotta. Sen sisältämän karvakrolin käytöstä laajakirjoisena antibioottina on varsin paljon näyttöä (tosin lähinnä in vitro). Olen hoitanut sillä itseltäni mm. silmä-, korva-, poskiontelo-, imusolmuke-, virtsatie– ja hammastulehduksia sekä paiseita. Jostain syystä oreganoöljystä ei tunnu juuri kenellekään seuraavan antibiooteille tyypillisiä suolistohaittavaikutuksia, eikä se aiheuta hiivatulehduksiakaan.

Lisäksi nappasin kaiken varalta iisoppia, jujubea, mirhaa ja Mullein Lung Complex -nimistä valmistetta. Iisoppi ja mirha ovat perinteisiä hengitystiesairauksien hoitoja, vaikka tutkimusnäyttö niistä onkin melko vähäistä (mirhan antimikrobisista vaikutuksista on kyllä jotain näyttöä). Useita eri yrttejä, mm. ukontulikukkaa, sisältävä Mullein Lung Complex toimii oman kokemukseni mukaan paremmin limaisuuteen ja alahengitystieoireisiin kuin mikään muu. Joistain sen sisältämistä yrteistä on jonkintasoista näyttöä, toisista ei.

EDIT: Harkitsin myös epimedium-yrtin eli varjohiipan käyttöä koronacocktailissani. Se on PDE-5-entsyymin estäjä kuten sildenafiili (Viagra) ja muut vastaavat erektiolääkkeet, ja nämä lääkkeet ovat vakiintuneita hoitoja myös keuhkoverenpainetautiin. Epimediumista ARDS:ssä oli kuitenkin ristiriitaista näyttöä, enkä uskaltanut sitä kokeilla.

Eräs spekulatiivinen paperi, joka on ilmestynyt tämän aiemman kirjallisuushakuni jälkeen, toteaa vaikean COVID-19:n muistuttavan enemmän vuoristotautia kuin keuhkokuumetta ja ehdottaa hoidoiksi asetatsoliamidia, verenpainelääke, kalsiumsalpaaja nifedipiiniä sekä sildenafiiliä ja tadalafiiliä.

Muu lisäravinnearsenaali

Bromelaiini ja serrapeptaasi ovat tulehdusreaktiota lievittäviä proteolyyttisiä entsyymejä. Bromelaiini on varsinkin anekdotaalisesti hyvin tehokasta moniin tulehduksellisiin sairauksiin. Joitain tutkimuksia on mm. poskiontelontulehduksesta ja antibioottien vaikutuksen tehostamisesta. Bromelaiini saattaa myös estää biofilmien muodostumista. Se vähentää mm. tulehdussytokiini IL-6:n eritystä, minkä arvellaan olevan eduksi COVID-19:ssa. Serrapeptaasiakin on tutkittu hengitystieinfektioiden hoidossa.

Ternimaitokapselit (colostrum) saattavat tehostaa immuunipuolustusta ja etenkin suoliston kuntoa. Näyttö ei kuitenkaan ole kovin vahvaa, ja tutkimukset on tehty lähinnä urheilijoilla, eli täysin erilaisella kohderyhmällä kuin minä (lisäksi valmisteiden välillä voi olla ratkaisevia eroja). Käytin niitä kuitenkin varmuuden vuoksi, tiedän niiden ainakin lievittävän vatsaoireitani. Mehiläistuote propoliksellakin on mm. antiviraalisia vaikutuksia sekä edullista vaikutusta immuunivasteeseen.

Kversetiini on monen yleisen kasviksen sisältämä flavonoidi, joka rauhoittaa syöttösolujen liiallista aktivaatiota ja tepsii myös joihinkin viruksiin. Eräästä sen johdannaisesta on in vitro -tutkimus myös MERS-koronaviruksessa. Itselleni kversetiini ei sovi ollenkaan, mutta samankaltainen luteoliini, joka sekin on antiviraalinen, soveltuu, joten otin sitä.

Asetyylikysteiini (NAC) on Suomessa indikoitu limaa irrottavaksi yskänlääkkeeksi etenkin kroonisissa keuhkosairauksissa sekä parasetamolimyrkytyksen hoitoon (sitä saa myös lisäravinteena). Se on kuitenkin myös immunostimulantti ja voimakas antioksidantti, jota on tutkittu jonkin verran MS-taudin ja joidenkin muiden autoimmuunisairauksien hoidossa.

Asetyylikysteiini suojelee maksaa ja munuaisia, mistä syystä käyttö mm. parasetamoli– ja kärpässienimyrkytysten hoidossa, joissa sen avulla voidaan usein välttää tarve maksansiirtoon. Koronavirus voi vaikeissa tapauksissa aiheuttaa maksan ja munuaisten toimintahäiriöitä. (Asetyylikysteiiniä on tutkittu myös useiden psykiatristen sairauksien ja addiktioiden hoidossa, mutta tämä käyttötarkoitus ei tietysti ole koronavirukselle relevantti.)

C-vitamiinin hyödyllisyydestä koronaviruksen hoidossa kiistellään. Vaihtoehtohoitoihin mieltyneet usein hehkuttavat sen tehoa, koululääketieteilijät taas tyrmäävät hyödyttömäksi huuhaaksi. Flunssan hoidossa C:stä on kuitenkin jotain (joskin ristiriitaista) näyttöä, ja joissain Aasian maissa suonensisäinen C-vitamiini on yleinen hoito esimerkiksi keuhkokuumeeseen. Itse otin C:tä suun kautta 3 x 500 mg päivässä (mikä ei ole kovin massiivinen annos) sekä LEF:n monivitamiinia, jossa on vielä 500 mg lisää.

D-vitamiinia otin hieman enemmän kuin normaaliannokseni, joka on noin 5 x 125 mcg viikossa (kalibroitu labratulosten perusteella). Sinkin tavoin sekin on varsin kiistelty aine koronaviruksen hoidossa ja ehkäisyssä, tuskin ihmelääke tai myöskään täysin turha. D-vitamiini voi vähentää hengitystieinfektioiden riskiä ja onpa sen esitetty olevan eduksi jopa ARDS:ssä, kaikkein vakavimmassa hengitysvaikeuksien muodossa, jota myös koronavirus voi pahimmillaan aiheuttaa.

EDIT: D-vitamiinin hyödyllisyydestä koronaviruksen hoidossa on tullut muutamia uusia papereita (1, 2 ja 3), ei tosin kliinisiä tutkimuksia.

Alfalipoiinihapon annoksen tuplasin väliaikaisesti 600 milligrammaan, koska silläkin on voimakasta tulehdusta lievittävää vaikutusta. Silläkin on todettu joitain antimikrobisia vaikutuksia. Alfalipoiinihappokin saattaisi olla eduksi myös maksan toimintahäiriöissä.

Lääketieteelliset välineet tukena

Monen muun CFS/ME-potilaan tapaan omistan happirikastimen, joita käytetään CFS/ME:n hoidossa etenkin Suomessa ja Yhdysvalloissa. Itse en ole sitä käyttänyt vähään aikaan, mutta otin sen nyt uudelleen käyttöön. Happirikastin eristää huoneilmasta happea, jota hengitetään happiviiksillä tai -maskilla, samaan tapaan kuin pullohappea.

Monella on mennyt sekaisin hengityskone ja lisähappi, jotka ovat aivan eri asioita. Moni COVID-19-potilas pärjää pelkällä lisähapella, mutta kaikkein vaikeimpiin sairausmuotoihin tarvitaan itse hengittämisenkin potilaan puolesta hoitava hengityskone eli respiraattori. (Joissain vähemmän vaikeissa tapauksissa CPAP-laite saattaa auttaa.) Hengityskonehoitoa tarvitsevilla koronapotilailla on valitettavasti raportoitu useimmissa lähteissä reilusti yli 50 prosentin, jopa yli 90 prosentin kuolleisuus.

Minulla ei ollut hengitysvaikeuksia eikä normaalista alentunut happipitoisuus, mutta CFS/ME:hen epäillään liittyvän kudosten hypoksemia eli alentunut happipitoisuus, minkä en usko olevan eduksi akuuteista infektioista parantaessa. Itse epäilen, että lisähappi voisi olla eduksi myös esimerkiksi autoimmuunisairauksien hoidossa, mutta tästä ei ole tutkimuksia, joten kyseessä on lähinnä oma spekulaationi.

Jotkut ovat sijoittaneet useita satoja euroja ja ostaneet happirikastimen pelkästään COVID-19:n varalta. Toisten mielestä näin ei saisi tehdä, koska lisähapen liiallinen annostelu voi olla haitallista, erityisesti keuhkosairauksia sairastavilla, mikä onkin toki aiheellinen varoitus. Joissain maissa happirikastimia tuodaan koronapotilaille kotiin tai on suunniteltu tuotavaksi sairaalakuormituksen vähentämiseksi, mutta tietysti tällaisissa tilanteissa lääkäri voi määrätä potilaalle sopivan hapen annostelun.

Kaivoin esiin myös äidiltäni perimän nebulisaattorin, jolla lääkkeitä saa hengiteltyä suoraan keuhkoihin. Nebulisoidusta magnesiumsulfaatista (Epsom-suola) on laadultaan hajanaista näyttöä astmakohtausten hoidossa. Sen katsotaan voivan vähentää keuhkojen tulehdustilaa.

Epsom-suolan hengittelyllä on hoidettu Briteissä myös CFS/ME:tä, jolloin tarkoitus ei ole niinkään vaikuttaa paikallisesti keuhkoihin, vaan saada magnesiumia kehoon ruoansulatusjärjestelmän ohitse. Kiinnostavasti magnesiumin hengittely nosti happisaturaatiotani, joka normaalisti on luokkaa 95-96.

Seurasin happisaturaatiotani pulssioksimetrillä, joita myös jotkut lääkärit suosittelevat koronan kotiseurantaan. Näitä saa halvimmillaan noin 20 eurolla. Ilmeisesti koronavirukselle on tyypillistä, että happisaturaatio voi joillain ihmisillä laskea merkittävästi ilman, että aivot tunnistavat happivajetta, toisin kuin muissa sairauksissa yleensä kävisi.

P.S. Uudet kirjani ovat ilmestyneet juuri. Hyvä mieli: päivitä aivosi parempaan elämään (yhdessä Kaj Sotalan kanssa) käsittelee aivohakkerointia enemmän psykologian kuin lääketieteen perspektiivistä. Runokokoelma Hopeatee sisältää runoja liittyen mm. genetiikkaan, farmakologiaan ja evoluutiobiologiaan, mutta myös paljon muuhun lääketieteen ulkopuolelta.

Leave a Reply

Required fields are marked *.