Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Koronan jälkivaikutukset: ruletti joka voi osua mihin tahansa elimeen?

| 1 Comment

Koronaviruksen aiheuttamaa COVID-19:ta pidetään yleisesti jonkinlaisena hengitystieinfektiona, superflunssana tai -influenssana. Tämä on kuitenkin harhaanjohtava käsitys, hieman siinä missä esimerkiksi nivelreuma on koko kehon tulehduksellinen sairaus, eikä vain nivelvaiva. COVID-19 on vakava monielinsairaus, mahdollisesti myös joissain tapauksissa, joissa se oireilee alkuun vain lievänä flunssana.

Seattle Timesissä julkaistiin hiljattain hyytävä artikkeli siitä, miten koronavirus saattaa vaurioittaa mm. sydäntä, maksaa ja munuaisia ja voi aiheuttaa verisuonitukoksia. Broadway-tähti Nick Cordero, 41, menetti jopa toisen jalkansa näille koronaviruksen aiheuttamille veritulpille. Seattle Timesin pitkähkö juttu on todennäköisesti vain pintaraapaisu COVID-19:n haittoihin.

Erilaisten infektioiden jälkitaudit

Useimmat tietävät, että liika fyysinen rasitus flunssassa ja influenssassa voi johtaa bakteeri-infektioihin, pahimmillaan jopa sydänlihastulehdukseen. Vyöruusu taas on vesirokon myöhäinen jälkitauti ja voi puolestaan johtaa jälkikomplikaatioihin kuten hermokipuun. Harvoin vesirokosta voi seurata vakavampiakin komplikaatioita.

Nykyisestä jälkitautien vähäisyydestä saadaan kiittää rokotteita ja antibiootteja. Niitä edeltäneenä aikana vakavia ja väestötasollakin merkittäviä jälkitauteja oli selvästi enemmän. Esimerkiksi streptokokin kuten angiinan tai tulirokon aiheuttama reumakuume vaurioitti usein sydäntä ja sydänläppiä. Sikotaudista voi tulla kuuroksi.

Tuhkarokko voi aiheuttaa monia erilaisia jälkitauteja, mukaan lukien useita erilaisia harvinaisia aivotulehduksia. Niistä ikävin on SSPE, joka on lähes aina tappava ja voi ilmaantua vuosia tai vuosikymmeniä tuhkarokon sairastamisen jälkeen.

Virustautien jälkitaudeista tunnetuin lienee polionjälkeinen oireyhtymä, jossa siinäkin voi olla jopa vuosikymmenten viive sairauden ja jälkitaudin välillä. Useimpiin myöhäiskomplikaatioihin verrattuna se on huomattavan yleinen: jopa puolet polion sairastaneista sairastuu siihen.

Koronaviruksen jälkitaudit

Emme tunne vielä koronaviruksen pitkäaikaisvaikutuksia, mutta niitä lähes varmasti on. SARSia eli toista tappavaa koronavirusta ja sen jälkivaikutuksia on tutkittu melko paljon, jossain määrin myös vielä vaarallisempaa MERS-koronavirusta. Näihin sairastuneita on ollut kuitenkin murto-osa COVID-19-potilaiden määrästä. Lisäksi jos nämä vaikeat koronavirukset aiheuttaisivat jälkitauteja, jotka tulisivat yhtä pitkällä viiveellä kuin polionjälkeinen oireyhtymä, emme tietäisi niistä vielä mitään.

Tämän artikkelin tarkoituksena ei ole pelotella, vaikka se varmasti voikin kuulostaa pelottavalta, ahdistavaltakin. Suurin osa COVID-19-sairastuneista paranee varmasti kokonaan ilman komplikaatioita, ja ikävätkin jälkioireet voivat talttua täysin, vaikka siinä kestäisikin viikkoja tai jopa kuukausia.

Pelottelun sijaan haluan muistuttaa sairauden vakavuudesta, riittävästä toipumisajasta ja siitä, että näitä asioita on tärkeä tutkia ja ottaa huomioon yhteiskunnassa. Uskon, että COVID-19:n jälkitaudit ovat asia, joka pitää huomioida kaikilla lääketieteen erikoisaloilla, kuten esimerkiksi fysioterapiassakin. Toivon mukaan tekstistä voi olla hyötyä myös niille, joille on mahdollisesti jäänyt koronasta jälkioireita.

Tehohoidon pitkäaikaishaitat

Teho-osastolle joutumisesta voi seurata mm. kognitiivisia ja psykiatrisia pitkäaikaishaittoja. Toki myös fyysinen kunto laskee voimakkaasti, mutta vaikutukset aivoihin voivat olla vielä pidempikestoisia. Lisäksi niveliin voi tulla pahimmillaan pysyviä jäykistymiä.

Tehohoidon jälkeisillä oireilla ja toimintarajoitteilla on jopa oma diagnoosinsa PICS eli post-intensive care syndrome, suomeksi tehohoidon jälkeinen oireyhtymä. Oirekuvaan voivat vaikuttaa esimerkiksi perussairauden aiheuttama elimistön tulehdustila, fyysinen liikkumattomuus, käytetyt lääkkeet, aliravitsemus, hapenpuute sekä henkisesti traumatisoiva tilanne.

PICS:n riskiä nostaa mm. ARDS eli hengitysvajauksen tappavin muoto, johon COVID-19:kin voi johtaa. Koronapotilaiden tehohoito myös kestää tyypillisesti selvästi kauemmin kuin useimmissa muissa sairauksissa.

Twiittaavalta amerikkalaispsykologilta Jim Jacksonilta löytyy paljon kiinnostavia postauksia liittyen tehohoidon jälkeisiin neurologisiin ja psykiatrisiin ongelmiin.

Elinvauriot

Vaikeimpien koronamuotojen sairastaneiden uskotaan saavan usein pysyviä keuhkovaurioita. Moni lievemmin sairastanut kuitenkin pelkää, että viikkokausia jatkunut hengenahdistus voi sekin olla tullut jäädäkseen. Itse en tähän usko, mutta varmuutta asiasta ei ole.

Samoin ei tiedetä, voiko koronaviruksen heikentämä haju/makuaisti vaurioitua pysyvästi. Ainakin osalla se palaa, mutta toiset ovat tuskailleet oireen kanssa jopa viikkoja.

Suurin osa vaurioista on onneksi ohimeneviä. Esimerkiksi iso osa COVID-tehohoitopotilaista tarvitsee dialyysiä, kun munuaisten toiminta heikkenee niin paljon, mutta sairauden helpottaessa myös munuaiset lähes aina korjaantuvat. Hyvin harvoissa tapauksissa on kuitenkin syntynyt pysyviä munuaisvaurioita.

Sydänlihaksen korjaantumiskyky on kuitenkin heikompi kuin maksalla ja munuaisilla, ja raportit COVID-19:n aiheuttamasta sydänlihastulehduksesta eli myokardiitista huolestuttavat. Itselläni on 2000-luvun alussa diagnosoitu CFS/ME:n komplikaationa tullut virusperäinen myokardiitti, kun olin vasta teini-ikäinen.

COVID-19:n aiheuttaja SARS-CoV-2 käyttää solujen sisään pääsemiseen ACE2-reseptoria. Sitä esiintyy monissa eri elimissä, mm. keuhkoissa, sydämessä, munuaisissa, maksassa, haimassa, pernassa, kateenkorvassa, luuytimessä, kiveksissä, verisuonten seinämissä, silmissä, ihossa, kilpirauhasessa ja aivoissa. Haittavaikutuksiin ei kuitenkaan vaadita, että virus pääsisi tiettyyn elimeen, vaan esimerkiksi iho-oireet voivat johtua kehon systeemisestä reaktiosta.

Suolistoinfektioista voi harvoin seurata pysyvää haittaa ruoansulatuskanavalle. Tämä koskee etenkin bakteeri- ja alkueläintulehduksia, mutta joissain tapauksissa myös viruksia. Tulehduksellisten suolistosairauksien ja ärtyneen paksusuolen (IBS) riski voi kasvaa suoliston virusinfektioista, samoin gastropareesin, jota itsekin sairastan. ACE2-reseptori voi säädellä myös suoliston mikrobiomia.

EDIT: COVID-19:n vaikutukset verisuoniin saattavat olla useiden hankalien haittavaikutusten takana. Briteissä ja Italiassa lapsilla on raportoitu ilmeisesti koronaviruksesta johtuvaa Kawasakin tautia, joka on harvinainen, vaikea immuunireaktio virussairauksiin ja johtanut joissain tapauksissa jopa kuolemaan. Sitä tavataan lähes pelkästään lapsilla. Lancet-tiedelehdessä julkaistun tapaussarjan mukaan puolestaan vaikuttaisi siltä, että myös ohutsuoli olisi elimistön heikkoja lenkkejä ja voisi vaurioitua vaikeissa koronavirusinfektioissa jopa niin pahasti, että se joudutaan poistamaan.

SARSin on todettu voivan vaurioittaa esimerkiksi kilpirauhasta ja aivolisäkettä. On esitetty, että COVID-19 voisi vahingoittaa myös kiveksiä, kuten sikotauti harvoin tekee. Yksittäisissä COVID-19-tapauksissa on kuvattu kiveskipua.

EDIT: Olen pelännyt, että COVID-19 voisi aiheuttaa myös diabeteksen vaurioittamalla haiman insuliinia tuottavia saarekesoluja. Nyt on alustavaa osviittaa siitä, että näin voisi tosiaan käydä. Tällöin kyseessä voisi olla ykköstyypin diabetestä vastava tila.

Useat flunssaviruksetkin voivat infektoida aivot ja aiheuttaa erittäin harvoin neurologisia sairauksia. Tätä on kuvattu myös tavallisten, pelkkää flunssaa aiheuttavien koronaviruksten kohdalla. Niiden on spekuloitu voivan liittyä myös MS-tautiin. Etenkin vakavimpaan tunnettuun koronavirukseen MERSiin on raportoitu kuuluneen aivotulehduksia ja neuropatiaa eli hermovaurioita. COVID-19-potilailla on harvoin kuvattu esimerkiksi sekavuutta, epileptisiä kohtauksia ja hallusinaatioita.

Bakteeri- ja virusinfektioista voi seurata autoimmuunireaktioita, eli keho alkaa erehdyksessä hyökätä omia kudoksiaan vastaan. Näin voi käydä, vaikka itse infektio olisi ollut oireetonkin. Erityisesti useat herpesvirukset (etenkin mononukleoosin aiheuttava Epstein-Barrin virus) on yhdistetty MS-tautiin ja joihinkin muihin autoimmuunisairauksiin. Enteroviruksilla vaikuttaa olevan yhteys ykköstyypin diabetekseen ja ehkä myös MS-tautiin.

EDIT: Reaktiivinen artriitti eli niveltulehdus on aiemmin käytännössä vain bakteeritulehduksiin yhdistetty infektionjälkeinen autoimmuunisairaus, jolle altistava geenimuoto HLA-B27 on Suomessa erityisen yleinen. Kiinnostavassa Twitter-ketjussa lääkärit ja potilaat keskustelevat aiheesta, ja moni epäilee, että on saanut COVID-19:stä reaktiivisen niveltulehduksen.

Krooninen väsymysoireyhtymä eli myalginen enkefalomyeliitti

Krooninen väsymysoireyhtymä/myalginen enkefalomyeliitti (CFS/ME) tunnettiin aiemmin useissa maissa nimellä post-viral fatigue syndrome, virusinfektion jälkeinen väsymysoireyhtymä. Sitä sairastavat ovat olleet huolissaan siitä, että koronaviruspandemiasta seuraisi uusien CFS/ME-tapausten aalto. Potilaat eivät ole yksin pelon kanssa, vaan esimerkiksi New Scientistin jutussa pohdittiin, aiheuttaako korona CFS/ME:tä, SARSista sitä jo seurasi.

EDIT: Myös ruotsalainen kipulääkäri Björn Bragée varoitti Dagens Medicinissä, että COVID-pandemia voi lisätä CFS/ME-tapausten määrää dramaattisesti. Huolissaan aiheesta on myös Columbian yliopiston epidemiologian apulaisprofessori, tunnettu tutkija Mady Hornig.

CFS/ME on invalidisoivampi ja heikentää elämänlaatua enemmän kuin juuri mikään muu pitkäaikaissairaus, nimi “krooninen väsymysoireyhtymä” on siinä mielessä hyvin harhaanjohtava. Oireet alkavat usein hyvin äkillisesti infektion jälkeen. Sairauden suurimmat riskitekijät näyttävät olevan sairastetun virusinfektion rajuus sekä liika rasitus toipilasaikana.

CFS/ME on tutkimuksissa ja epidemiologisesti yhdistetty etenkin enteroviruksiin, samaan virusryhmään mihin polioviruskin kuuluu, mutta mitä ilmeisimmin muutkin virukset voivat laukaista sen. Sikainfluenssaepidemiankin jälkeen raportoitiin monia CFS/ME-tapauksia.

Epäilen, että jossain vaiheessa alamme puhua myös erikseen koronaviruksen jälkeisestä oireyhtymästä (PCVS). Toki iso osa potilaista varmaankin täyttäisi myös CFS/ME:n diagnostiset kriteerit, mutta CFS/ME:hen ei tyypillisesti kuulu merkittäviä keuhko-oireita tai maksa- tai munuaisvaurioita.

Omat kokemukseni

Lukuisista sairauksistani ja elinvaurioistani huolimatta sairastin koronan lievänä, minkä uskon ainakin osittain olleen huolella suunnitellun lääke- ja ravintolisäarsenaalini ansiota. Silti minulla on ollut nyt useita oireita, joita epäilen COVID-19:n myöhäiskomplikaatioiksi. Pari viikkoa toipumisen jälkeen pahentunut uupumus, heikotus ja vatsavaivat voisivat selittyä toki sairastamallani CFS/ME:llä, mahdollisesti myös jalkakivut, vaikka en niistä normaalisti kärsikään.

Vahvasti idiopaattiseen trombosytopeniaan eli ITP:hen (immuunisyistä johtuvaan verihiutaleniukkuuteen) viittaavat oireeni ja ihon yhtäkkinen voimakas kuivuminen sen sijaan eivät ole CFS/ME:n oireita. Trombosytopeniaa eli verihiutaleiden vähyyttä on raportoitu niin SARSista kuin muistakin koronaviruksista. Eräässä tapauksessa se johti peräti aivoverenvuotoon. (EDIT: Tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen COVID:n aiheuttamaa trombosytopeniaa on kuvattu monissa tiedeartikkeleissa, tosin lähinnä sairaalapotilailla. Myös eräs tuttuni kuvasi voimakkaasti lisääntynyttä verenvuototaipumusta.)

Kilpirauhasen vajaatoiminnan pahenemisesta kuivassa ihossani tuskin on kyse, koska ruumiinlämpöni on ollut hieman tavallista korkeampi, ja minun on ollut lämmin. Myös kaksi muuta CFS/ME:tä sairastavaa tuttuani on COVID-19:n jälkeen kärsinyt kuivasta ihosta, toinen kuvasi ihon jopa “kuoriutuvan kuin maalariteippi”. (EDIT: Löytyi vielä neljäskin mahdollinen korona/kuivaiho-tapaus.) COVID-19:sta on raportoitu erilaisia iho-oireita, mutta jostain syystä näitä harvoin mainitaan mediassa.

Mitä voi tehdä?

Mitä sitten voit tehdä, jos koronaoireilusi tuntuu jatkuvan poikkeuksellisen pitkään, tai tulee aivan uusia oireita? Tähän on vielä huonosti vastauksia. Esimerkiksi keuhko -tai ylähengitystieoireiden kohdalla on syytä varmistaa, ettei kyseessä ole bakteerin aiheuttama tulehdus. Muutenkin lääkäriin hakeutuminen on toki hyvä idea, jos sinne vain pääsee, mutta eri asia on, onko lääkärilläkään sen enempää tietoa.

Monen oireen kanssa on epäselvää, onko sen takana virus, sen aiheuttama tulehdusreaktio (inflammaatio) vai autoimmuunireaktio. Kahdessa jälkimmäisessä tapauksessa tulehdusta lievittävistä aineista, kuten aiemmassa koronablogauksessani mainitut bromelaiini, berberiini ja pentoksifylliini, voisi spekuloida voivan kenties olla apua.

Lisäravinne karnitiini voi tutkimusten mukaan auttaa hyvin monista erilaisista syistä johtuvaan uupumukseen, lihasheikkouteen ja lihasmassan säilymiseen, joten miksei siis myös koronaviruksen jälkitilassa. Aminohappo glutamiini saattaisi puolestaan lievittää koronasta jääneitä vatsavaivoja, miksei probiooteistakin voisi olla apua.

Varsinkin tehohoidon jälkeisissä oireissa kuntoutuksesta, esimerkiksi neuropsykologisesta kuntoutuksesta, psykoterapiasta ja fysioterapiasta, on usein hyötyä. Kuntoutuspotilaiden määrä voi kuitenkin räjähtää käsiin, vielä kun muista syistä kuntoutusta tarvitsevat eivät pandemian aikana välttämättä ole saaneet tarvitsemaansa apua. Hajuaistin heikkenemiseen on ehdotettu hoidoksi ns. hajukuntoutusta, josta on olemassa jotain näyttöä.

Kirjoistani Uusia hoitoja autoimmuunisairauksiin sekä CFS:n ja fibromyalgian hoito löytyy tietoa näiden sairauksien hoidoista.

Rasitusta vai lepoa?

Lihasten, verenkiertoelimistön ja keuhkojen kunnon kannalta on hyväksi kuntouttaa itseään toipilasajan jälkeen. Toisaalta riittävä lepo vakavan ja arvaamattoman infektiotaudin jälkeen on tärkeää, varsinkin kun koronan kanssa on epäselvää milloin todella on täysin parantunut, ja voiko virus kenties uudelleenaktivoitua kehossa. Myös CFS/ME:hen sairastumisen riski on todellinen.

Kohonneen veritulppariskin kannalta ylenmääräinen paikallaan makaaminen on tosin epäedullista, mutta siinä kyse on enemmän paikallaan kököttämisestä kuin varsinaisen liikunnan vähäisyydestä.

Kun näitä yrittää tasapainotella, on minusta tärkeä muistaa, että jos ylivarovaisuudella menettää fyysistä kuntoa, voi sen myöhemmin kartuttaa takaisin. Sen sijaan liiasta rehkimisestä voi huonolla tuurilla koitua pysyviä seurauksia, jopa erittäin vakavia sellaisia. Ethän anna lääkärin, valmentajan tai perheenjäsenen painostaa sinua liikkeelle liian aikaisin tai määriä, jotka tuntuvat liiallisilta kehollesi.

One Comment

  1. Hei

    Kiitos kattavasta postauksestasi. Sitä oli mielenkiintoista lukea. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa postaustasi.

Leave a Reply

Required fields are marked *.