Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Räjähtelevät lääketehtaat ja muita syitä lääkepulaan

| 0 comments

Medioissa on uutisoitu paljon siitä, että Suomessa on ollut saatavuushäiriöitä monista yleisistä lääkkeistä, kuten verenpainelääkkeitä, ehkäisypillereitä ja antibiootteja. Puutelistalla on myös esimerkiksi migreenilääkkeitä, masennuslääkkeitä, HIV-lääkkeitä, epilepsialääkkeitä ja lääkevoiteita. Osassa kyseessä on lääke, jonka voi korvata toisella hyvin samankaltaisella, osassa ei ole mitään vastaavaa. Ja vaikka olisikin, kaikille vaihtoehto ei välttämättä sovi tai tehoa.

Esimerkiksi migreenissä kohtuullisen yleistä on, että yksi triptaani auttaa, mutta toinen, erittäin samankaltainen, triptaani ei tehoakaan. E-pillereissäkään ei välttämättä voi vain vaihtaa merkkiä, tai tarjolla olevat merkit eivät sovi potilaalla olevan sairauden hoitoon, johon pilleri on määrätty. Antibiootin vaihtaminen laajakirjoisempaan lääkkeseen saatavuuskatkoksen takia voi lisätä sekä potilaan kokemia haittavaikutuksia että antibioottiresistenssiä.

Lääkepulaan liittyen alan viranomaiset ovat antaneet lehdissä mitä ihmeellisimpiä kommentteja, tyyliin “potilaiden ei tarvitse murehtia tästä”. Eilen Iltasanomien jutussa taas tuli vastaan tällainen:

– Lääkkeisiin tarvitaan yleensä raaka-aineita, joita valmistetaan hyvin keskitetysti Euroopan ulkopuolella, esimerkiksi Intiassa tai Kiinassa. Siellä päin maailmaa ei ole mitenkään tavatonta, että tehdas syttyy tuleen tai jopa räjähtää, Fimean johtaja Johanna Nystedt kommentoi Taloussanomille viime viikolla.

Siihen eräs kommentoija totesi, että “Tästä päätellen tuotantolaitoksia on alkanut räjähdellä jatkuvasti Intiassa ja Kiinassa. Ihmeellistä ettei räjähdyksistä ole ollut minkään maan medioisaa,vaikka kuinka yritti googlettamalla etsiä.

Toki Aasian tehtaissa olevat tuotantovaikeudet ovat ihan oikea yleinen syy lääkkeiden loppumiseen. Vaikka vaikuttavaa ainetta valmistettaisiin esimerkiksi kolmessakin eri tehtaassa, tuotannon keskeytyminen yhdessä voi johtaa siihen, että sitä ei riitä läheskään kaikille.

Räjähtelevien tehtaiden maalailu ei kuitenkaan todellakaan edistä asiaa. Moni on jo nykyään, eikä täysin syyttä, huolissaan Intian ja Kiinan lääketehtaiden laadunvalvonnasta. Mielikuva siitä, että tehtaat palavat ja räjähtelevät harva se päivä, ei paranna tätä käsitystä yhtään.

Ja totta kai potilaat ovat huolissaan toimituskatkoksista. Ne joiden lääkkeet ovat jo loppuneet, tai ei ole, mutta potilas pelkää, että näin voi käydä – mitään takeitahan ei ole, että lääkettä jota nyt on apteekissa, olisi siellä ensi kuussakin. Sairastaminen on aivan tarpeeksi stressaavaa muutenkin.

Esimerkiksi itse käytän lähemmäs 15 eri lääkettä päivittäin, joista seitsemän pelkästään aivolisäkkeen vajaatoimintaan. Osan niistä loppuminen olisi henkeä uhkaavaa, vaikka onneksi useimmille tärkeille lääkkeilleni on useita eri valmistajia tai toinen samankaltainen lääkeaine. En asu Suomessa, mutta kotimaani Hollantikaan ei tietenkään ole lääkepuutoksille immuuni.

Esimerkiksi muutama vuosi sitten Hollannista loppui kilpirauhaslääke tyroksiini, ei onneksi se merkki jota itse käytän, mutta kymmenet tuhannet muut kyllä. Kilpirauhaslääkkeissä vaihto merkistä toiseen voi tuottaa ongelmia, samoin kuin esimerkiksi epilepsialääkkeissä, vaikka vaikuttava aine ja annos olisi ihan sama.

Saman lääkkeen apuaineet voivat olla erilaisia eri merkeillä, ja merkkien välillä saa lain mukaan olla pientä vaihtelua lääkeaineen veriarvoissa, millä ei yleensä ole mitään kliinistä merkitystä käyttäjälle. Esimerkiksi tyroksiinin ja epilepsialääkkeiden kanssa huomattavan pieni muutos veriarvoissa voi aiheuttaa selkeän voinnin huononemisen.

Hollannissa toki jos tavalliselle lääkkeidenkäyttäjälle käy niin, että jokin lääke on täysin loppu, eikä apteekissa pystytä vaihtamaan mihinkään toiseen valmisteeseen, niin hän saa nopeasti yhteyden lääkäriinsä, joka neuvoo miten toimitaan, ja kirjoittaa uuden reseptin. Suomessa tämä on yleensä huomattavasti hankalampi operaatio.

Suomi on erityisen altis saatavuusongelmille siksi, että maa on pieni. Potilaat ovat verkon palstoilla ihmetelleet, että miksi joitain lääkkeitä on saatavilla naapurimaissa, mutta ei Suomessa. Ja osa on ihmetellyt myös tämän selitystä: miksi vain yhdellä lääkeyhtiöllä on Suomessa aineeseen myyntilupa, vaikka muualla olisi useammallakin.

Myyntilupien hankkiminen ei kuitenkaan ole ilmaista lystiä, joten pienillä markkina-alueilla sitä ei välttämättä kannata tehdä. Suomessahan ei ole lainkaan markkinoilla lukuisia lääkeaineita, joita muissa EU-maissa on, ja ainakin osan kohdalla kyse on tästä. Myös annoskoissa voi Suomessa olla suuria vajavuuksia: mm. aiemmin mainitusta tyroksiinista on Hollannissa markkinoilla 12 eri annoskokoa, useimpia useilta eri merkeiltä, siinä missä Suomessa viime aikoihin asti oli vain kaksi.

Jotain asian korjaamiseksi on kuitenkin tehtävä ja on toki tehtykin jo. Lääkepuutosten takia myönnetään joskus väliaikaisia myyntilupia tuotteille, joissa on sama vaikuttava aine. Selvästi homma ei kuitenkaan etene läheskään niin nopeasti kuin pitäisi, jos esimerkiksi virtsatietulehdusten hoitoon yleisesti käytettävästä nitrofurantoiinista on ollut pulaa jo viime vuodesta asti, vaikka naapurimaissa sitä ilmeisesti yhä riittää.

Leave a Reply

Required fields are marked *.