Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Suomen terveydenhuollon mahalasku 1800-luvun houreisiin

| 13 Comments

Olen asunut Hollannissa lähes yhdeksän vuotta ja saanut pääpiirteissään tosi hyvää hoitoa useisiin vakaviin, jopa hengenvaarallisiin sairauksiini. Näiden yhdeksän vuoden aikana lääketiede on toki edistynyt paljon ja tehnyt monia tärkeitä löydöksiä liittyen omiin sairauksiini, etenkin krooniseen väsymysoireyhtymään/myalgiseen enkefalomyeliittiin (CFS/ME).

Ylipäätään yhdeksän vuoden aikana tämän sairauden ympärille sijoittuva “skene” on kehittynyt valtavasti – on perustettu monia uusia tutkimuskeskuksia mm. Yhdysvaltoihin, Britanniaan ja Ruotsiin, sekä saatu merkittävää uutta rahoitusta esimerkiksi Norjan ja Yhdysvaltain valtioilta.

Suomessa potilasaktivistien sinnikkäistä ponnistuksista huolimatta asiat sen sijaan ovat monella tapaa vain huonontuneet. Tämä koskee niin 30 000 CFS/ME-potilaan asemaa, kuin lukuisista muistakin sairauksista kärsivien. On ollut järkyttävää katsoa, kuinka jo aiemmin erittäin huonosti toiminut terveydenhuoltojärjestelmä on heikentynyt valtavasti entisestään ja vajonnut yhä syvemmälle potilaiden henkeä ja terveyttä uhkaavaan pseudotieteeseen.

Hollantilaiset lääkärit pyörittelevät silmiään tai reagoivat hyvin järkyttyneinä, kun heille kertoo Suomen terveydenhuollosta. Maailmankuulu belgialaislääkärini totesi, että “Ai olet Suomesta, se maa jossa kilpirauhaspotilaita ei hoideta”. En koskaan ole ylpeä kansallisuudestani – miksi olisin – mutta silloin olin aivan erityisen epäylpeä. Ja vihainen.

Sinä aikana kun olen asunut Hollannissa, Valvira on ottanut silmätikukseen mm. T3-kilpirauhaslääkityksen, pieniannoksisen naltreksonin eli LDN:n (joita molempia käytän itse) ja aikuisten ADHD-lääkityksen (joka ei ole itselleni relevantti asia, mutta monille kavereilleni kyllä). Niitä määränneet lääkärit ovat pahimmillaan menettäneet reseptioikeutensa, ja seurauksena useimmat muut lääkärit eivät uskalla määrätä näitä hoitoja.

Kaikki nämä hoidot ovat lukuisille ihmisille hyvin tärkeitä ja osalle jopa elintärkeitä. T3 on siis hormoni, joka on elimistön lähes jokaiselle solulle välttämätöntä, LDN on lääke, jolla on useimmissa tutkimuksissa ollut saman verran tai vähemmän haittoja kuin lumelääkkeellä. Tarkkaavaisuushäiriön lääkityksen suhteen tilanne on ymmärtääkseni hieman parantunut – mutta tätä aihetta en ole seurannut aktiivisesti, joten saatan hyvin olla täysin väärässä.

“Funktionaaliset sairaudet”

Toinen erittäin huolestuttava ja vaarallinen kehityssuunta on ollut vaikeiden fyysisten sairauksien luokittelu ns. toiminnallisiksi eli funktionaalisiksi sairauksiksi. Tämä vakuutuslääketieteen popularisoima pseudotieteellinen luokittelu on moderni tapa luokitella sairauksia psykosomaattisiksi ja samalla sanoa, että “ei, emme me missään nimessä väitä näitä psykosomaattisiksi vaivoiksi, vaan funktionaalisiksi, mikä on aivan eri asia”. (Aiheesta lisää kirjassani Hankala potilas vai hankala sairaus, katso myös Kennedy 2012 s. 12-14 ja Dusenbery 2018 s. 87.)

Funktionaalinen/toiminnallinen siis tarkoittaa sitä, että sairauteen ei liity elimellisiä muutoksia a) mikä on konseptina järjetön ja absurdi, koska kaikki ihmiskehossa tapahtuva koskee jotain elintä (katso myös Walker 1997 s. 15-51) ja b) isosta osasta esimerkiksi Iltalehden funktionaalisia sairauksia käsitelleen vaarallisen roskajutun taulukon sairauksista on kaiken lisäksi löydetty elimellisiä löydöksiä sadoissa tai jopa tuhansissa tutkimuksissa.

Ärtynyt paksusuoli on ehkä tunnetuin esimerkki sairaudesta, jota pidetään toiminnallisena. IBS:ää usein vähätellään, todennäköisesti siksi, että se on yleinen ja harmittomana pidetty vastapooli tulehduksellisile suolistosairauksille eli IBD:lle, ja sairauden nimikin on mahdollisimman vähättelevä. Yleisesti ajatellaan, että toisin kuin IBD:ssä, IBS:ään ei kuulu suolen tulehdusta, mutta tämä ei ole totta.

Toisena tunnettuna esimerkkinä funktionaalisista sairauksista on pidetty konversiohäiriötä, missä on vain se ongelma, että koko sairautta ei ole olemassakaan, vaan sen “diagnoosi” edustaa 1800-luvun freudilaista pseudotiedettä. Konversiohäiriön diagnoosi tarkoittaa, että potilasta ei ole vaivauduttu tutkimaan tarpeeksi, eikä lääkäriä kiinnosta, onko hänen diagnosoimaansa sairautta ylipäätään olemassa. Kuten eräs iso tutkimus totesi: “Although the frequency of this alleged conversion symptom was 0.07%, in reality it was 0.0%.

Tämä on vakava ihmisoikeusrikos, etenkin kun “konversiohäiriön” takana on tyypillisesti vaikeita neurologisia sairauksia, joista osa (mm. neuroborrelioosi, MS-tauti ja B12-vitamiinin puutos) ovat hoidettavissa, mutta hoitamattomina voivat edetä peruuttamattomasti.

Muutama vuosikymmen sitten tehdyssä tunnetussa tutkimuksessa selkärangan radikulopatia oli yleinen konversiohäiriödiagnoosin syy. (Samassa tutkimuksessa 41 prosentilla 215 psykiatriseen sairalaan lähetetystä potilaasta diagnoosi muuttui tarkempien selvitysten myötä, yleensä toiminnallisesta orgaaniseksi.)

Yllä linkkaaman blogipostaukseni kommenteissa on karuja esimerkkejä: tolkutin aikakauslehdessäkin konversiohäiriöstään kertoneelle Johannalle, ettei hänellä voi olla sairautta, jota ei ole olemassa. Lopulta häneltä löytyi vaikea mitokondriosairaus MELAS. Kommenteissa oli myös aivoinfarktin saaneita, joilla oli epäilty konversiohäiriötä.

Tämä trendi sairauksien “funktionaalisuudesta” on saanut selviä vaikutteita Britanniasta, jossa se on syrjäyttämässä aiemman muka-ovelan muoti-ilmauksen psykosomaattisuudelle eli “biopsykososiaalisen” (katso myös Kennedy 2012, s. 7-12). Brittiläisten vakuutuslääkäreiden propaganda on aiemminkin inspiroinut suomalaisia puoskareita ja suomalaista sosiaalipolitiikkaa. Briteissä on alettu selvästi enemmän puhua “funktionaalisista neurologisista sairauksista”, ja niille on perustettu jopa potilasjärjestöjä.

Suomessa on ällistyttävästi onnistuttu tekemään jopa Ehlers-Danlosin syndrooman (EDS) hypermobiilista alatyypistä toiminnallinen häiriö. Muualla maailmassa EDS:ää pidetään yleisesti ryhmänä geneettisiä, synnynnäisiä sairauksia, jotka vaikuttavat elimistössä lähes jokaiseen kudokseen, koska EDS:ään kuuluu rakenteeltaan poikkeava kollageeni. Siten sairauteen liittyy kymmeniä mahdollisia komplikaatioita nivelissä, lihaksissa, iholla ja eri elinjärjestelmissä – sekä myös aivoissa, koska EDS voi vaikuttaa myös aivojen rakenteeseen.

Miten geneettisestä sidekudossairaudesta saadaan funktionaalinen, eihän siinä ole mitään järkeä? Sitä pitäisi varmaankin kysyä Suomen korruptoituneimmasta sairaalasta TAYSista, jossa päätettiin joitain vuosia sitten, että CFS/ME:tä “ei ole olemassa” (nykyään se toki on olemassa, funktionaalisena sairautena).

Harmillisesti EDS on erittäin vahva riskitekijä CFS/ME:lle, joten CFS/ME-potilaista ei kuitenkaan tällä politiikalla päästy eroon. Ilmeisesti myös EDS:stä piti siis tehdä korvienvälinen vaiva.

Joistain psykologisista hoitomuodoista voi toki olla apua funktionaaliseksi väitettyihin sairauksiin. Ärtynyt paksusuoli on hyvä esimerkki, jossain määrin fibromyalgiakin. Toisaalta molemmat näistä sairauksista hyötyvät myös merkittävästi lääketieteellisistä hoidoista, esimerkiksi fibromyalgia LDN:stä, joka vähentää mm. keskushermoston tulehdustilaa (mikrogliojen aktivaatiota) ja ärtynyt paksusuoli suolistobakteerien muokkaamisesta – huomattavan kustannustehokkaita hoitoja verrattuna vaikkapa psykoterapiaan.

Monissa sairauksissa on käytetty menestyksekkäästi joitain psykologisia hoitomuotoja, kuten hypnoosia, esimerkiksi MS-taudissa. Juuri kukaan ei ole kuitenkaan vuosikymmeniin väittänyt MS-tautia funktionaaliseksi (aiemminhan näin toki tehtiin), eihän siinä olisi mitään järkeä. Sairaudessahan on objektiivisia aivomuutoksia, kuten on tosin CFS/ME:ssäkin.

Sinänsähän olennaisinta ei ole, miten sairaudet luokitellaan, vaan se, millaista hoitoa potilaat saavat. Ja tässä tulee juuri se ongelma. Jos vaikkapa epilepsia diagnosoidaan funktionaaliseksi/psykogeeniseksi/nonepileptiseksi, siihen ei saa epilepsialääkkeitä, vaan vääränlaista hoitoa.

Esimerkiksi Risto Vataja, joka on myöntänyt kameroiden edessä istuessaan vieressäni, että CFS/ME voi johtaa kuolemaan, on ajanut kroonisen väsymysoireyhtymän hoidoksi tehottomiksi ja haitallisiksi osoitettuja hoitomuotoja. Kun CFS/ME-potilaita on Suomessa jopa 30 000, kyseessä ei ole mikään pieni ongelma. Vatajakin tietää kyllä vallan hyvin totuuden.

Mutta Suomen terveydenhuollossa potilas on toki aina vain harmillinen häiriötekijä, joka sotkee muuten tosi toimivat prosessit. Ja kymmenet tuhannet potilaat ovat vain kymmeniä tuhansia häiriötekijöitä, joista kannattaa yrittää päästä eroon.

Tekstissä viitatut kirjalähteet:

Kennedy Angela. Authors of our own misfortune? Problems with psychogenic explanations for physical illnesses. Village Digital Press 2012.

Dusenbery Maya. Doing Harm: The Truth About How Bad Medicine and Lazy Science Leave Women Dismissed, Misdiagnosed, and Sick. HarperOne 2018.

Walker Sydney. A Dose of Sanity: Mind, Medicine, and Misdiagnosis. Wiley 1997.

P.S. Blogissa on ollut hiljaiseloa, ja valitettavasti en ole pystynyt myöskään vastaamaan useimpiin kommentteihin ja sähköposteihin, mistä suuret pahoittelut. Sivuhuomiona voisin mainita, että minulta tulee ensi vuonna uusi kirja, joka lääketieteen ja ihmiskehon sijaan käsittelee tällä kertaa enemmän ihmismieltä, mukaan lukien psykologisia hoitomuotoja(!). Mutta siitä lisää myöhemmin.

13 Comments

  1. Oletko tietoinen myös siitä, että Suomessa käytetään nyt myös “hoitokeinona” huostaanottoa että saadaan lapset pois vanhemmilta jotka “yrittävät estää hoitoa” ja tietääkseni näitä keissejä ainakin kolme, ellei jo enemmänkin.
    Eli yliopistolliset sairaalat suosittavat GET:iä ja kun sairas lapsi ei kykene normaaliin elämään, eikä GET:iin, se onkin vanhempien vika.
    Tällöin lastensuojelu puuttuu siihen, ettei lapsi saa tätä hienoa “hoitoa” ja kuntoutusta (GET ja CBT-tyylistä). Ja huostaanotto on suuri vaara.
    Lääkitystähän julkisella ei enää saa CFS/ME:en, ja POTS:iinkin vaikea saada mitään.

  2. Suomessa pitäisi selvittää meidän eri terveydenhuollon instanssien johtajien kytkökset erilaisiin yhtiöihin ja järjestöihin, jotka ajavat politiikkaa joka on ristiriidassa potilaan terveyden kanssa.

    Tämän selvitys toisi selityksen sille miksi meidän järjestelmä on mätä.

    Seuraavaksi lääkärien kytkökset esimeriksi vakuutusyhtiöihin pitäisi kieltää lakiuudistuksella. Lääkärillä ei saa olla kaupallisia tai työllistäviä kytköksiä instansseihin, jotka ovat ristiriidassa potilaiden etujen kanssa.

    Nämä kaksi asiaa pitäisi juridisesti erottaa toisistaan. Et voi samaan aikaan istua yrityksessä joka tekee voittoa myymällä paloautoja, samalla kun olet pistämässä kapuloita rattaisiin paloturvallisuuden edistämisen johtoryhmässä.

    Tämä on totaalisen kahjo järjestelmä. Jos olet ns. “vakuutuslääkäri”, et saa enää olla missään yhteyksissä terveydenhuoltojärjestelmän kanssa. Sama koskee KELA:n virkamiehiä. Tällaiset virastotehtävät pitää juridisesti erottaa terveydenhuollosta, niin ettei epämoraalisia kytköksiä voi yksinkertaisesti luoda vaikka haluaisi, sillä siitä seuraisi syyte ja vankilatuomio.

    Tällaisen viivan vetäminen lopettaisi nämä “oudot” terveydenhuollon päätökset välittömästi.

    Sillä näissä päätöksissä ei ole mitään outoa enää, kun ymmärtää että kaiken tämän taustalla ei ole mikään muu kuin epämoraalinen järjestelmä, jonka kaikista korkein prioriteetti on ainoastaan voiton tuotto, eikä potilaan terveys.

  3. Itse kuulun niihin Polon myötä hoidosta putoajiin. En saa enää mistään apua tai hoitoa. En tosin saanut ennen Poloakaan. Työterveys ja perusterveydenhuolto ei suostu nyt uusimaan LDN lääkitystäni jolla olen pärjäillyt jo 5 vuotta hienosti, pystynyt jopa käymään ei-fyysisessä osa-aikatyössä. Viimeksi tänään kohtasin uskomattoman töykeän tk-lääkärin joka lähinnä haukkui minut kun tuhlasin hänen aikaansa oikeilta kärsiviltä potilailta. Minulle ehdotellaan masennuslääkitystä ja liikuntaa. Eikö kuulostakin hienolta idealta? Kunhan nuo loputkin pillerit kohta loppuvat, alan taas rasittaa työterveyttä käynneilläni ja saan kuulla ettei tuolla diagnoosilla saa sairaslomaa… Pitäisikö sitten ratsastaa sillä masennusdiagnoosilla vaikka vielä en olekaan masentunut?

    • Orava,

      Kannattaa vain suoraan koittaa etsiä yksityinen lääkäri, joka voisi osata auttaa. Se tietysti maksaa, mutta en itse ainakaan ole koskaan kunnallisilta lääkäreiltä saanut mitään apua CFS:n hoidossa. Terveyskeskuslääkärien osaamisalueeseen ei myöskään kuulu CFS.

      • Ongelmahan on, että kaikki hyvät lääkärit tuppaavat keräävän valtavia potilasjonoja. Lisäksi harva uskaltaa enää hoitaa CFS/ME:tä kovin laajasti, kiitos Valviran. Joskus ihan tavallinen terveyskeskuslääkärikin voi osata auttaa, kunhan tämä on avarakatseinen ja kuuntelee potilasta. Tällaisia on toki vähän, mutta itse olen kuullut monia tapauksia.

  4. P.S. Onko cfs-foorumi muuten lopullisesti kaatunut?

  5. Yksi alihoidetuimmista sairauksista tässä maassa on ihokeliakia.

    Ihokeliakialla on monet kasvot aivan kuten kilpirauhassairauksillakin. Sekä lääkärit että keliakialiitto viittavat kintaalla potilaiden kammottaviin oireisiin joita voivat olla rikkinäisen tai “atooppisen” ihon lisäksi vaikkapa jatkuva ripuli, nivelkivut, aivo-oireet sekä hengitysvaikeudet. Huonosti hoidettu ihokeliakia kuitataan mitäänsanomattomilla diagnooseilla kuten helposti ärtyvä paksusuoli, toiminnalliset vatsavaivat, “atooppinen” iho.

    Näitä henkilöitä, jotka eivät välttämättä itse aavistakaan mikä heitä vaivaa – koska kukaan ei kerro – on paljon.

    Kukaan ei auta. Veikkaan, että ensimmäinen taho, jota alkaa kiinnostaa, on ruokateollisuus. Trendi on jo menossa puhtaampaa ruokaa kohden.

    • En ollut tietoinen, että ihokeliaakikoiden tilanne on näin huono, mutta pystyn kyllä helposti uskomaan tämän. :-/ Kiitos tiedosta. Kunpa tämä tilanne paranisi, kun itse sairaus on kuitenkin yleisesti hyväksytty olemassaolevana.

  6. Muistakaahan aina tehdä valitus näistä törkeistä lääkäreistä, huonoista hoidoista ja hoidotta jättämisistä. Osoitteena kyseisen laitoksen ylilääkäri SEKÄ aluehallintovirasto. Tuossa on ohjeet kantelun tekemiseen AVI:in
    https://www.avi.fi/web/avi/kantelun-tekeminen

    Ilman näitä valituksia asiat eivät koskaan muutu koska lääkärit saavat vapaasti temmeltää ilman seuraamuksia. Mitä enemmän asiallisia valituksia ilmaantuu, sitä suurempi painoarvo niille tulee.

  7. “Suomen terveydenhuollon mahalasku 1800-luvun houreisiin”

    “On ollut järkyttävää katsoa, kuinka jo aiemmin erittäin huonosti toiminut terveydenhuoltojärjestelmä on heikentynyt valtavasti entisestään ja vajonnut yhä syvemmälle potilaiden henkeä ja terveyttä uhkaavaan pseudotieteeseen.”

    “Mutta Suomen terveydenhuollossa potilas on toki aina vain harmillinen häiriötekijä, joka sotkee muuten tosi toimivat prosessit. Ja kymmenet tuhannet potilaat ovat vain kymmeniä tuhansia häiriötekijöitä, joista kannattaa yrittää päästä eroon.”

    En ymmärrä argumentointia Suomen terveydenhuollosta yllämainitulla tavalla. Ymmärrän, että joidenkin sairauksia osalta varmasti tapahtuu alihoitoa ja alidiagnostiikkaa, mutta onko se merkki Suomen terveydenhuollon rappiotilasta?

    Suomen sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on kymmeniä tuhansia ammattilaisia, jotka tekevät pyyteetöntä työtä ihmisten eteen. Toki ylilyöntejä sattuu ja laiminlyöntejäkin, mutta yllämainitut vertauskuvat ovat mielestäni loukkaavia näitä ihmisiä kohtaan, jotka päivästä toiseen parhaansa tekevät.

    Jos Suomen terveydenhuolto on rappiolla ja pseudotiedettä niin miksi maailmanlaajuisissa vertailussa Suomi pärjää hyvin? Missä ovat tutkimukset jotka osoittavat rappiotilan? Onko nuokin tulokset “korruptiota” ja huijausta? Esim tässä:

    https://yle.fi/uutiset/osasto/news/study_finlands_health_care_system_among_best_in_the_world/10276968

    https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116259/Eurooppalaiset%20sairaalat%20laatu.pdf?sequence=1

    Jos ihminen saa vaikean polvimurtuman, aivoinfarktin tai mahasyöpädiagnoosin, niin Suomi on yksi maailman parhaita maita sairastaa. Ei tietysti niin hyvää etteikö jotain huonoa. Toki meillä on perusterveydenhuollossa saatavuusongelma. Mutta olisiko sillä mitään vaikutusta, että nykyään tikkusormessa, kaljuuntuminen, lievä kuume, yskä ja nuha ovat syitä että välittömästi pitää lähteä lääkäriin? Aina haukutaan päivystysruuhkia. Kannattaisi kerran siellä katsoa ympärillleen, kuinka moni näistä tarvitsee kiireellistä hoitoa?

    Eli, Suomenkin kokoiseen terveydenhuoltojärjestelmään mahtuu hoitovirheitä ja laiminlyöntejä. Mutta jos esittää yleisesti mielipiteitä rappiotilasta ja houreista niin voisi laittaa lähdeviitteitä näitä tukemaan.

    PS. Juttelin taannoin hollantilaisen selkäkirurgin kanssa. Kerroin hänelle kokemuksia Suomen järjestelmästä. Hän ihmetteli, kun Suomessa pääsee päivystyksenä selkäleikkaukseen jos esim välilevytyrä aiheuttaa sietämätöntä kipua ja halvausoireita. hän kertoi että jos hän haluaisi saman asian tehdä hollannissa, niin sairaala kieltää sen. Ainoa vaihtoehto näille potilaille on mennä kotiin huumelääkkeiden kanssa ja odottaa ihmettä. Leikkausjonot yleensä kuukausia.

    • Tekstissä oli toki useita tieto- ja lähdeviitteitä mukana, kuten ehkä huomasit. Paljon lisää tietoa löytyy muista blogiteksteistäni sekä lääketiedekirjoistani, kuten tekstissä mainittu teokseni Hankala potilas vai hankala sairaus.

      Hollannissa sairaanhoidon jonot ovat yleisesti ottaen murto-osa Suomen jonoista, tyypillisesti noin 1/10. Sairaalat julkistavat jonotilanteensa osastokohtaisesti sivuillaan, joten niitä on helppo seurata, perusterveydenhuollossa odotusaikoja taas ei käytännössä ole. Olen myös blogissani kertonut monia tarinoita siitä, miten mm. sain rintasyöpä- ja vyöruusuepäilyt poissuljettua odottaessa ja tarvitsemani lääketieteellinen väline toimitettiin minulle ilmaiseksi kotiovelle lauantaina aamulla.

      Jos alkaa argumentoida Suomen terveydenhuollon paremmuutta verrattuna Hollantiin odotusaikojen perusteella, tulee päätymään harvinaisen noloon murskatappioon.

      • 1) Niin. Alkuperäisessä tekstissä mainitset, että terveydenhuolto on vajonnut houreisiin ja henkeä uhkaavaan pseudotieteisiin sekä että terveydenhuoltojärjestelmä on heikentynyt valtavasti. Lisäksi mainitset “suomalaiset puoskarit” ja mainitset TAYS:n Suomen korruptoituneimpana sairaalana.

        Tekstissäsi on viite aikaisempaan tekstiisi, jossa käsittelet ns. kilpirauhaskiistaan. Liittyen “funktionaalisten” tai “toiminnalisten” sairauksien määritelmää viittaat omaan kirjaasi. Lisäksi kirjoitat tautimääritelmistä Suomen terveydenhuollossa.

        Toisin sanoa, minulle jää hieman epäselväksi, että miten nuo viitteet tukevat väitteitäsi kuten terveydenhuollon valtavaa heikentymistä. Missä vertaisarvioidussa artikkelissa, viranomaisselvityksessä tai kansainvälisessä tutkimuksessa mainitaan että Suomen terveydenhuolto on vajonnut “pseudotieteisiin”. Lisäksi erityisesti kiinnostaisi lähdekirjallisuus koskien “korruptiota TAYS:ssa”.

        2) Missään vaiheessa en ole väittänyt, että jonot Suomessa olisivat vertailukelpoisia Hollantiin. Päinvastoin mainitsin tekstissäni, että Suomessa on saatavuusongelma perusterveydenhuollossa. Jos pystyt arvioimaan, että jonotusaika sairaanhoitoon on 1/10 Hollannin eduksi, voit varmaan linkata mistä tietoja voi katsoa. En yhtään epäile etteiko näin olisi, mutta silti faktatieto kiinnostaa. Paljonko on esimerkiksi jonotusaika tekonivelleikkaukseen tai keuhkolääkärin vastaanotolle Hollannissa ja Suomessa?

        3) Se, että sairaanhoitojärjestelmässämme on ongelma tai ristiriitaa tautimääritelmien ja diagnostiikan saralla tietyissä endokrinologissa, neurologisissa tai gastroenterologissa sairauksissa ei ole peruste väitteillesi. Terveydenhuolto on paljon jotain muutakin. Se on esimerkiksi akuuttihoitoa aivoinfarktissa, taidokasta leikkaushoitoa syövässä sekä laadukasta lastenneuvolatoimintaa. Oletko tästä erimieltä? Et myöskään kommentoinut noita viitteitäni koskien hoidonlaatua Suomessa.

Leave a Reply

Required fields are marked *.