Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Kirja-arvostelu: Uni – sikeydet ja vaikeudet

| 0 comments

Uni on monia kiehtova aihe, vaikkei lääketiede tai neurotiede muuten niin kiinnostaisi. Elio Lugaresin Uni – sikeydet ja vaikeudet näyttää juuri heille suunnatulta kirjalta. Se on pieni ja söpö, 150-sivuinen pokkari, joka muistuttaa ulkoasultaan romaania, ei tiedekirjoja.

Totuus kuitenkin on, että vaikka kirja on varsin tiivis katsaus uneen, sen biologisiin ja evolutiivisiin mekanismeihin sekä unihäiriöihin, se on leppoisasta kirjoitustyylistään huolimatta enimmäkseen melko tekninen. Tieteellisiä termejä vyörytetään toinen toisensa perään ilman mitään selityksiä. Lääketiedekirjoittajana tämä ei tuottanut minulle ongelmia, mutta monelle muulle lukijalle seuraaminen voi olla hankalaa.

Vuonna 2015 kuollut italialaisneurologi Elio Lugaresi oli eräs maailman merkittävimpiä unitutkijoita. Tämä selittää myös kirjan jotkut erikoiset painotukset: fibromyalgiasta on vain muutama rivi ja CFS/ME:stä pari ympäripyöreää lausetta, siinä missä prionitauteja selitetään (oikein mallikkaasti ja selkeästi) useita sivuja johdantona usean sivun tekstille erittäin harvinaisesta prionitaudista, fataalista familiaalisesta insomniasta. Syy tähän on, että kirjoittaja kuvasi ensimmäisenä FFI:n.

Minulle kirjan tiedoista iso osa oli tuttua, mutta opin siitä kyllä monta mielenkiintoista tietoa, kuten unen jälkeisestä “pöhnästä” (sleep inertia), joka vaivaa kaikkia meitä heräämisen jälkeen, vaikkemme sitä itse huomaisi tai tuntisi olevamme väsyneit. Unesta muilla eläinlajeilla opin paljon uutta, koska sitä unilääketieteen kirjat eivät yleensä juuri käsittele.

Myös esimerkiksi FFI:n vertailu alkoholismin aiheuttamaan unettomuuteen oli kiehtovaa. Unen aikainen vaikerruskin oli minulle tuntematon unihäiriö. Uniapnea oli kuvattu seikkaperäisesti ja hyvin.

Tunnetun suomalaisen unitutkijan Olli Polon näkemys unen mekanismeista on tosin aika erilainen kuin Lugaresilla.

Unen lääkehoitoja kirjassa ei juuri käsitellä bentsodiatsepiinejä (joita ei yleensä eritellä nimeltä), melatoniinia ja levottomien jalkojen peruslääkitystä lukuunottamatta. Suhtautuminen bentsoihin on nihkeä, toki syystäkin). Myöskään mitään “unilääkärin salaisia nukahtamisniksejä” kirjasta on turha etsiä. Tämä ei ole mikään lääkärikirja sinänsä, vaan kirja unesta ja sen ihmeellisyyksistä.

Tapani Kilpeläisen käännös jätti paljon toivomisen varaa, vaikka lausetasolla se olikin selkeä ja jouheva. Löysin runsaasti käännösvirheitä, joista erikoisimpina mm. sytokiinien kääntäminen kitokiineiksi ja hammassuojien/purentakiskojen toistuva kääntäminen hammasproteeseiksi. Myös monikossa olevat termit kuten bentsodiatsepiinit ja monoamiinit oli usein käännetty yksikköön.

Kaikkein eniten harmaita hiuksia aiheutti se, että kirjasta saa kuvan, peräti kahdesta eri kohdasta, että espanjantauti ja unitauti eli encephalitis lethargica ovat sama asia. Todella paha moka. (Viitteissä asiaa on hieman selvennetty.) Tämän takia yleiskääntäjien ei kuulu kääntää lääketiedettä. Voi kuinka mielelläni olisin tarkastanut kirjan ennen julkaisua, terveisin lääketieteen kääntäjä ja käännöstarkistaja…

Myös teoksen tyyli oli sanavalinnoiltaan oudon vanhanaikainen, eikä teksti kuulosta tuoreelta, vaikka kirja on vasta ilmestynyt ja alkukielelläkin italiaksi vasta 2008. Ehkä tarkoituksena oli myötäillä kirjoittajan ajoittain erittäin vanhanaikaisia ja patriarkaalisia asenteita, jotka kieltämättä “istuvat” tähän kirjoitustyyliin, kun lopputulos kuulosti molempien suhteen 1950-luvulta.

Esimerkkinä 1950-luvun tyylistä ja asenteista tämä kohta: “[…] muttei voida sulkea pois, että vaihdevuosi-iässä naisen sidos aviomieheensä on löystynyt, ja jos nainen loittonee myös lapsistaan, hän voi ajautua eksistentiaaliseen kriisiin.

Kirjaa voi varauksella suositella unesta kiinnostuneille, jos vanhahtava tyyli, seksismi ja maallikolle vaikeiden lääketieteellisten termien vyörytys ei haittaa ja toisaalta ei-akateemisuus houkuttaa. Teoksen pääetu lienee sen tiiviys: jos haluaa oppia “kaiken unesta” mahdollisimman vähällä lukemisella.

Kiitos niin & näin -kustantamolle arvostelukappaleesta.

Leave a Reply

Required fields are marked *.