Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Bakteerioppia 111 vuoden takaa

| 0 comments

Perin hiljattain kaksi ihastuttavaa vanhaa taskukokoista lääketieteen kirjaa. Tässä blogipostauksessa lainaan subjektiivisesti parhaita paloja Osv. Strengin kirjasta Bakteerit (1906). Joskus lähitulevaisuudessa tutustumme vielä vanhempaan teokseen Ihmisruumiin rakennuksen pääpiirteet (1897).

“Kyllä jo muinaisaikoina joskus kummitteli se ajatus, että pienet elävät olennot voivat tunkea ihmisten sisälle siellä synnyttäen tauteja, ja uudemmalla ajalla, seitsemännellätoista ja kahdeksannellatoista vuosisadalla kehittyikin jonkinlainen “pathologia animata”, eli oppi pikkueläinten synnyttämistä tautimuodoista. Useimmissa taudeissa niitä luultiin löytyneen, noita pikku eläimiä, “matoja”, joilla muka oli aivan omituiset lepo- ja syöntiajat, minkä mukaan taudit sitten ulkonaisesti muuttelehtivat, milloin aikaansaaden kuumetta, milloin ei, j. n. e.”

“Bakteeriopin puolustajat taas huomauttivat, että samoinkuin esim. kitkerä ja imelä mandeli kyllä ovat toistensa näköiset, mutta ominaisuuksiltaan aivan erilaiset, samoin voi myös bakteereja olla ominaisuuksiltaan erilaisia, vaikk’eivät ne ulkonäöltään mikroskoopillakaan katsottuina niin suuresti aina eroa toisistaan.”

“Voidakseen paremmin seurata eri lajisten bakteerien ominaisuuksia ja eroavaisuuksia, on ruvettu bakteereita viljelemään niinkuin muitakin kasveja.”

“Siihen aikaan, kun bakterioloogiset tutkimusmetoodit vielä olivat kapaloissaan kehittymättöminä, luultiin että yksityisen bakteerin ulkomuoto ei ollut pysyväisesti sama, vaan hyvin vaihteleva, milloin pyöreä, milloin soikea j. n.e.”

“Kaikissa bakteereissa, olivat ne minkä muotoisia tahansa, voidaan huomata n. k. kuori ja sisus. Kuori voi joskus olla suhteellisesti paksu, useimmiten se on sisukseen verrattuna ohut. Sisus on vaihteleva, milloin tasainen, milloin lokeroinen. Sen muodostavat erilaiset munanvalkuaisaineet. Mitään varsinaisia solutumia samoin kuin muissa eläin ja kasvisoluissa ei bakteereissa löydy. Useilla bakteerilajeilla on sisuksessa n. k. itiömuodostukset, joista toisessa paikassa puhutaan enemmän.”

“Bakteerit ovat välimuotoja kasvien ja eläinten välillä, sanotaan usein. Ne ovat leviä lähinnä, sanovat toiset; toiset taas lukevat ne likinnä sieniin kuuluviksi, toiset taas n. k. flagellatti-eläimiin.”

“Jos tahdomme asettua kehitysopin kannalle ja hakea alkuperäisintä elinmuotoa, josta sitten muut elävät olennot maan päällä olisivat kehittyneet, niin epäilemättä johtuvat tutkijan askeleet näiden kummallisten pikku olentojen luo. ”

“Mainitsimme jo edellisessä, että monet muutkin seikat ovat heidän kehityksellensä tärkeät. Sellainen seikka suuresta merkityksestä on, paitsi ravintoaineen laatua, myös sen kemiallinen reaktsiooni.

Mekaaniset liikkeet sitä vastoin näyttävät vaikuttavan jonkun verran enemmän muutamiin bakteereihin. Siten esim. kiivas heiluttaminen vaikuttaa kuolettavasti heinäbasilliin.”

“Tärkeimpiä tällaisia antiseptisiä yhdistyksiä ovat, paitsi happi, chlori, jodi, elohopea-yhdistykset, esim. sublimaatti, joka on elohopeasuola ja hyvin voimakas myrkky baklteereja vastaan, hopeasuolat, niistä etenkin hopeanitraatti eli helvetinkivi, karboolihappo, lysooli, jodoformi, orthoformi j. n. e.”

“Erittäin vaikuttavia ovat ruumiin puolesta taistelevat valkoiset verisolut, joita suurissa määrin tulvii paikalle. Kumpi puolue voittaa, siitä riippuu tietysti taudin kohtalo, supistuuko se vain pieneksi märkäpaiseeksi vai pääseekö se leviämään ympäri koko ruumista tuhoa ja surmaa tuottaen. ”

“Kenellä keuhkot esim. kylmettymisen kautta ovat heikentyneet, hänessä keuhkokuumeen kaksiosainen bakteeri alkaa kehittyä ja turmelustyötään tehdä.”

“Muutamassa tunnissa voi siihen sairastunut lapsi kuolla sen kautta että kurkkumätäbakteerien aikaansaama tulehdus tukehuttaa lapsen; ilma ei pääse pikkulapsen ahtaan kurkun läpi enää kulkemaan ja ellei silloin heti saada sopivaa lääkärinapua, niin on miltei uskomattoman lyhyessä ajassa lapsen henki mennyt.”

“V. 1891 keksi saksalainen Pfeiffer influentsan synnyttäjän. Se on hyvin ohut sauvamainen bakteeri sekin, noin 1/1000 millimetriä pitkä, pienin kaikista tunnetuista ihmisille vahingollisista bakteereista.” (Maijan lisäys: pitkään luultiin, että influenssan aiheuttaa bakteeri Bacillus influenzae, joka nykyään tunnetaan nimellä Hemophilus influenzae. Nykyään tiedämme influenssan olevan virustauti.)

“Makkaramyrkytyksen bakteeri, b. botulinus. Useinhan sattuu, että pilaantuneen lihan tai makkaran syötyään ihminen sairastuu ankaraan vatsatautiin, kovaan vatsuriin. Tämä voi olla n. k. b. botulinuksen synnyttämä.”

Mielenkiintoista kirjassa oli, että jo epäiltiin suolistossa olevan hyödyllisiä bakteereita, vaikka sen tarkempaa tietoa asiasta ei ollut. Ehkä asia on sinänsä aika itsestäänselvä, että ei siellä olisi valtavaa bakteerimassaa, ellei siitä olisi jotain hyötyä.

Opin kirjasta myös niin vanhentuneen sanan, ettei sitä löytynyt Googlesta lainkaan(!). Pöhötysrutto näyttää olevan vanha nimitys kaasukuoliolle, joidenkin Clostridium-bakteerien aiheuttamalle karmivalle infektiolle.

Mitä tällä kaikella on tekemistä pitkäaikaissairauksien kanssa? No, onhan tämä ehkä enemmän hupimateriaalia kuin yleensä tässä blogissa nähdään (vaikka huumoriakin täällä on useaan otteeseen tavattu, myös historiallisessa kontekstissa), mutta lisäksi voi miettiä, miltä nykyiset lääketieteelliset kirjoitukset kuulostavat sadan vuoden päästä.

On myös hyvä muistaa, miten paljon lääketiede on kehittynyt 111 vuodessa. Bakteeriopin ymmärtämys oli ihan kohtalaisella tolalla myös tuolloin, mutta sairauksille ei voinut tehdä useimmissa tapauksissa juuri muuta kuin yrittää ehkäistä niitä. Kurkkumätä, lavantauti, tuberkuloosi yms tappoivat yhä valtavasti ihmisiä.

Leave a Reply

Required fields are marked *.