Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Pikakelattu hoitopolku

| 0 comments

Löysin muutama viikko sitten rinnastani pienen patin. Varasin ajan amsterdamilaiselta omalääkäriltäni ja sain sen kaksi päivää myöhemmin. Nopeamminkin olisi varmaan päässyt, jos olisi ollut hätäinen. Mukava nuori naislääkäri (tai käsittääkseni nurse practitioner tms) tutki minut, kirjoitti lähetteen ja kertoi, että voin mennä sen kanssa rintaykyhmyille tarkoitetulle walk-in-polille (eli ei ajanvarausta), joka on kävelymatkan päässä olevassa keskussairaalassa. Sepä sattui kätevästi.

Seuraavana aamupäivänä menin tälle polille, otin eväät ja läppärin ja ties mitä mukaan varautuen pitkään odotusaikaan. 15 minuutin päästä tuli kutsu lääkärille. Hänen tutkittuaan minut odotin 20 minuuttia päästäkseni radiologian polille varsinaisiin tutkimuksiin.

Kun röntgenhoitaja oli tehnyt mammografian, radiologi katsoi kuvat välittömästi ja teki ultraäänen. Hän totesi, että sen perusteella ei epäilyksen häivää, vaaraton, ei tarvitse tehdä biopsiaa. Jos olisin tarvinnut biopsian, hän olisi tehnyt sen heti, ja olisin saanut senkin tulokset odottaessa!

Syöpähän ei ole minuuteista tai päivistäkään kiinni, mutta ihmisten mielenrauha on, se on tuossa takana. Itse en missään vaiheessa ollut kovin ahdistunut, mutta tilanne olisi varmasti ollut hyvin eri, jos olisi sukurasitetta tai olisin vaikka yli 50-vuotias.

Odotushuoneessa katselin itkuista naista, mietin että hän on ehkä saanut huonoja uutisia. Ilmeisesti häneltä oli vain otettu biopsia (veikkaisin), ja siksi hän oli huolissaan. Hän meni nimittäin lääkärin huoneeseen ja tuli sieltä jo minuutin päästä pois, eli uutiset olivat selvästi hyviä. Mutta hän ahdistui pahasti jo tuossa tunnin odotuksessa, entä jos hän olisi joutunut odottamaan kaksi viikkoa.

Pari kuukautta myöhemmin päädyin hänen vastaanotolleen uudestaan, kun epäilin vyöruusua – ei onneksi ollut. Silloin pääsin kahdessa minuutissa tsekattavaksi, kun mainitsin epäilystäni, ja oli perjantai-iltapäivä. Hän kysyi patista ja sanoin, että oli hyvänlaatuinen. “Hieno juttu. Arvelin, että ei se mitään ole, mutta olin kuitenkin vähän huolissani.”

Leave a Reply

Required fields are marked *.