Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Kofeiini, K-vitamiini ja sinkki: näin kirjoitat kehnon toksikologisen artikkelin

| 0 comments

Lääkärilehdessä julkaistiin muutama päivä sitten tapaussarja lisäravinteiden vakavista haitoista, joka uutisoitiin useissa medioissa. Itse artikkelista puuttui kuitenkin runsaasti olennaista tietoa, enkä ymmärrä miten se saatettiin julkaista tällaisenaan.

Ensimmäinen esitelty tapaus oli potilas, joka kärsi rabdomyolyysista, hengenvaarallisesta lihasten hajoamisesta, joka voi aiheuttaa munuaisvaurioita. Miehelle jäi pysyvä lievä munuaisten vajaatoiminta. Oireiden syy ei aluksi ollut selvää.

Lopulta, viidentenä tehohoitopäivänä, omaiset kertoivat sängyn alta löytyneestä rasvanpolttovalmistepurkista. Potilas oli ilmeisesti ottanut purkillisen eli 60 kapselia Ripped Hardcore -nimistä valmistetta sairaalaan tuloa edeltävänä iltana. […] Yhdessä kapselissa on kofeiinia 293 mg. Potilaan yhdessä illassa saama kofeiinimäärä oli yhteensä 17 580 mg.

Tuo on jo reilusti tappava kofeiiniannos, eli ei siis ihme, että potilaalle oli käydä huonosti. Mutta mistä lääkärit päättelivät, että hän tosiaan otti koko purkillisen edellisenä päivänä? Näin on voinut käydä, mutta myönsikö potilas sen vai pääteltiinkö se jostain muusta?

60 pilleriä yhdessä illassa on ilmiselvä itsemurhayritys. Miksi sitä ei eksplisiittisesti kirjoiteta jutussa? Minusta on erikoista puhua “lisäravinteiden haitoista” tällaisessa tilanteessa. Yli puolet pienempi määrä parasetamolipillereitä olisi ollut hengenvaarallinen. (Siitä olen samaa mieltä, että 293 mg kofeiinia sisältäviä pillereitä ei todellakaan pitäisi olla myynnissä.)

Tapaussarjan toinen potilas sai vakavan K-vitamiinin puutoksen, joka johti verenvuotokomplikaatioihin. Monet mahdolliset syyt suljettiin pois, ja todennäköiseksi syyksi osoittautui joko kaksi kuukautta aiemmin kolmen viikon ajan käytetty ginsenguute tai kaksi viikkoa ennen oireita päättynyt “detox-kuuri” MethodDraine Detox -valmisteella.

Valmisteet ja niiden käyttöön liittyvä pahoinvointi ja syömättömyys olivat mahdollisesti syynä K-vitamiinivajaukseen. Oletettavasti detox-kuuri johti vakavaan suolistobakteerikannan häiriöön, mikä vähensi menakinonin (K2-vitamiinin) tuotantoa.

Tämä on koko loppupäätelmä. Mitään sen tarkempaa arviota ei esitetä. Liittyikö pahoinvointiin siis oksentelua? Laihtuiko potilas merkittävästi, mistä voisi päätellä miten paha ongelma ruokahaluttomuus (ja mahdollinen oksentelu) olivat?

MethodDraine sisältää monia eri yrttiainesosia. Artikkeli ei yritä miettiä, voisiko jokin yksittäinen ainesosa olla puutoksen takana. Tämä on yleensä tapana tieteellisissä artikkeleissa, joissa käsitellään vastaavien yrttivalmisteiden sisältöä.

Itselleni tuli mieleen MethodDrainen ainesosaluettelosta, että siinä on salisylaattipitoisia yrttejä, etenkin mesiangervo. Salisylaatit voivat aiheuttaa K-vitamiinin puutosta ja jotkut ihmiset ovat tälle vaikutukselle herkempiä. Valmisteen sisältävällä rakkolevällä on vaikutuksia veren hyytymiseen.

Ginseng on joissain tutkimuksissa vaikuttanut varfariini-verenohennuslääkkeen tehoon. Tämän ei ole katsottu johtuvan vaikutuksista K-vitamiiniin, mutta itselläni heräsi kysymys, olisiko tämä kuitenkin mahdollista. Ginsengkuurista on kuitenkin jo aikaa, joten siksi epäilisin itse MethodDrainen sisältämiä salisylaatteja.

“Puhdistuskuurien” käyttö laihduttamiseen on hölynpölyä (vaikka näemmä se voi toimia, jos käyttäjää etoo tarpeeksi…), mutta olisi olennaista tietää, mitkä ainesosat niissä ovat haitallisia ja mitkä vain turhia.

Viimeisessä tapauksessa perusterve nuorehko mies sai sepsiksen agranulosytoosin seurauksena (=valkosolujen tuotanto luuytimessä oli lähes nollassa). Syvä bakteeri-infektio vaati antibioottien lisäksi useita leikkauksia. Agranulosytoosi voi olla joidenkin infektioiden ja lääkkeiden aiheuttama komplikaatio, mutta potilaalta ei löytynyt muita mahdollisia aiheuttajia kuin sinkki

[…] potilas kertoi, että hän oli usean edeltävän kuukauden ajan käyttänyt sinkkiä sisältäviä luontaistuotevalmisteita kuntosaliharjoittelunsa tehon ja siitä palautumisen parantamiseksi. Täsmällinen sinkin määrä jäi kuitenkin epäselväksi.

Sinkkiyliannostuksen (ja sen aiheuttaman kuparin puutoksen) on tosiaan kuvattu aiheuttaneen harvoin agranulosytoosia, mutta ko. kohta herätti enemmän kysymyksiä kun antoi vastauksia. Miksi täsmällinen sinkin annos jäi epäselväksi?

Jos potilas ei tiedä käyttämäänsä annosta, silloin tutkijan tehtävä on tehdä salapoliisityötä. Onko potilaalla purkki yhä tallessa? Jos ei, muistaako tämä merkin? Purkin värin? Kapseli, tabletti vai imeskelytabletti? Ostettu Prismasta vai tilattu netistä? Oliko sinkki kuntoilijoiden suosimaa ZMA:ta vai jotain muuta muotoa?

On kaksi olennaista asiaa, jotka olisi varmasti saatu selville ja ehkä saatiinkin, mutta ei kirjattu ainakaan artikkeliin. Ottiko potilas sinkkiä yhden pillerin päivässä vai enemmän? Oliko kyseessä kenties massiivinen yliannostus? Jos kyseessä oli pieni sinkkiannos, sekin pitäisi tietää, jos harvinaisissa tapauksissa jo se voisi lamata luuydintä.

Lisäksi olennainen tieto on, käyttikö potilas muita lisäravinteita kuin sinkkiä. En ole koskaan kuullut kuntoilijasta, joka olisi käyttänyt vain sinkkiä kuntosaliharjoittelun tukena, eikä esimerkiksi aminohappoja, kreatiinia ja ties mitä sen lisäksi. Kyseessä saattaisi olla yhteisvaikutus. Lisäksi joissain valmisteissa (monivitamiini, laihdutusvalmiste, flunssapilleri) voi olla mukana myös sinkkiä, joten potilas oli saattanut tajuamattaan ottaa useita sinkkipitoisia ravintolisiä samaan aikaan.

Jos kyseessä oli potilaan mukaan ja tarkempien selvittelyiden mukaan vain yksi päivittäinen pilleri, eikä muita sinkkiä sisältäviä tuotteita, olisi olennaista selvittää, ettei pillerissä ollut valmistusvirhettä. Esimerkiksi useat kirjallisuudessa kuvatut D-vitamiinimyrkytykset ovat johtuneet valmisteista, joissa on ollut moninkertainen määrä luvattuun verrattuna.

Täyttä varmuutta sinkin osuudesta luuydinlamassa ei saatu, koska osa kuparinpuutoksen mittareista oli normaaleja ja “Plasman sinkkipitoisuutta taas ei pystytty määrittämään, sillä verinäyte oli otettu väärään putkeen.” Lisäksi potilaalla ei ilmeisesti ollut muita sinkin yliannostuksen oireita – niistä tosin mainittiin vain, että perifeeristä neuropatiaa ei ollut. Oliko potilaalla heterotsygoottinen Wilsonin tauti tai muu selitys? Sitäkään emme saa koskaan tietää.

On syytä korostaa, että vaikka minusta mediassa lisäravinteiden haittoja usein liioitellaan, pidän tärkeänä, että vakavat haittavaikutukset raportoidaan – kunnolla ja asianmukaisesti, eikä vähän sinnepäin. Olen lukenut paljon erilaisia toksikologisia haittaraportteja ravintolisistä (esim. Herbalife) tiedelehdistä ja ne ovat yleensä paljon huolellisemmin raportoituja. Tämän artikkelin kirjoittajissa oli “kliinisen farmakologian ja lääkehoidon erikoislääkäri”, joten ammattitaitoa pitäisi riittää.

Ensi kerralla paremmin?

Leave a Reply

Required fields are marked *.