Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Kirja-arvostelu: Lääkärimuistelmat

| 0 comments

Luen mielelläni lääkäreiden (toki vielä mieluummin potilaiden) muistelmia ja esseekokoelmia, joten pyysin arvostelukappaleen myös Simo Räisäsen pian ilmestyvistä Lääkärimuistelmista. Kirja oli kuitenkin hienoinen pettymys, ehkä siksi että olen lukenut niin huikeita lääkärien muistelmia, kuten Henry Marshin Do No Harm ja Akseli Hemmingin Crossing the Valley of Death. Myös esim. Jerome Groopilla ja Oliver Sacksilla on mainioita, ja muutama uskoakseni laadukas odottaa nytkin kirjahyllyssä.

Lääkärimuistelmat ei siis missään nimessä ole huono kirja, minusta se jäi vain mielenkiintoisuudessa ja tyylissä kollegoidensa varjoon. Ehkä harmillisinta kirjassa on, että siitä iso osa on niin yleisluontoista muistelua lääkärin työstä. Parhaat kohdat olivat niitä yksityiskohtaisempia tarinoita, kuten tarinankerronnassa yleensäkin. Varsinaisia potilastapauksia oli kuitenkin hyvin vähän, tämä on enemmän lääkärintyön kulisseista kuin potilaiden hoitamisesta, mitä useimmat vastaavat kirjat käsittelevät.

Valittelut siitä, miten potilaat luulevat tietävänsä oman diagnoosinsa jne on jo nähty moneen kertaan. Kirjassa potilaita ei suoranaisesti haukuttu, mutta kyllä heistä löydettiin monenlaista vikaa.

Itse potilaana olen toki jäävi, mutta pidän enemmän kirjoista, joissa lääkäri kehuu potilaitaan ja löytää heistä enemmän hyviä asioita, kertoen myös omasta empatiakyvystään. (Tällä hetkellä luen juuri tällaista kirjaa, vaikka se ei muistelma olekaan, siitä lisää myöhemmin.) Räisänen on tosin lehtihaastatteluissa jopa mollannut liian empaattisia lääkäreitä, joten ehkä ei pitäisi olla yllättynyt.

Simo Räisänen kertoo myös, millaista on itse olla potilas, ja tämä on, ei kovin yllättäen, kirjan inhimillisin osuus. Erityisesti siinä, miten hän ei hoidata ongelmiaan ajoissa, vaikka on itse lääkäri ja lopulta muut lääkärit raahaavat hänet väkisin tähystykseen.

Kirja keskittyy päivystyksiin, infektiosairauksiin ja mikrobiologiaan, joiden parissa Räisänen on eniten työskennellyt. Minua kiinnostivat eniten pätkät “kulissien takaisista ongelmista”, niin labralaitteiden hankinnasta kuin lääketieteen opetuksesta, jossa ennen oli hirveitä puutteita silkan mielivallan takia. Lääkäri saattoi valmistua oppimatta juuri mitään jostain osa-alueesta siksi, että sen opettaja keskittyikin johonkin ihan muuhun jne.

Mielenkiintoinen osuus kertoi hyljekädestä, melko tuntemattomasta sairaudesta, jota kirjoittaja oli tutkinut. Kalastajat saavat hylkeiden käsittelyä omituisen käsitaudin, johon tietty antibiootti auttaa, vaikka bakteeria ei ole onnistuttu eristämään. Tavanomaisemmasta korvatulehduksestakin on saatu mukaan ihan mielenkiintoisia juttuja.

Kirjan kirjoitustyyli ei ollut kovin erottuva, mutta kertojanääni löytyy, leppoisan vanhan miehen, joka välillä on niinkin leppoisa ja toisaalta kertoo niin hurjia, humoristisia juttuja, että ne alkavat kuulostaa kalajutuilta. Esimerkki tästä on kertojan tarina, että kun tiedelehti ei suostunut julkaisemaan hänen tiedeartikkelissaan värikuvia maksutta, hän vetosi pohjoiseen sijaintiinsa ja siihen, että hänellä ei olisi varaa ostaa lapselleen talvikenkiä ja joutuisi tervaamaan tämän jalkapohjat talvella.

Kirja oli helppolukuinen ja miellyttävä lukea ja luin sen parissa päivässä, vaikka eipä se kovin paksu olekaan. Yksi hieman omituinen kohta oli, jossa kustannustoimittaja on tainnut torkahtaa, koska siitä en alkuun tajunnut ollenkaan, mitä ylipäänsä tapahtui.

Leave a Reply

Required fields are marked *.