Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Uskonnollinen kultti riivaa Suomen terveydenhuoltoa

| 22 Comments

Luin hiljattain mökillä Kodin Kuvalehdestä(?) jutun naisesta, jolla oli diagnosoitu konversiohäiriö. (En valitettavasti tajunnut ottaa lehden numeroa ylös, koska olin niin väsynyt.) Ongelma tässä on, että koko konversiohäiriötä ei ole olemassa, se on vain aavistuksen modernimpi nimitys hysterialle. (Tätä aihetta käsitellään toki myös Hankala potilas vai hankala sairaus -kirjassani.)

Freud-kriitikko Richard Webster kirjassaan Why Freud Was Wrong kirjoittaa: “Since the very concept of ‘conversion’ is specifically psychoanalytic, and since it is historically indivisible from Freud’s own idiosyncratic theories of ‘hysteria’, it further seems that the creation of the category ‘conversion disorder’ was a politically astute way of preserving the old concept of ‘hysteria’ in euphemistic disguise.” (Tämä pätkä löytyy myös verkosta.)

Mitä konversiohäiriön väitetään olevan on tila, jossa ihminen ilmentää alitajuisesti ja symbolisesti mielensä konflikteja fyysisiksi, tyypillisesti neurologisiksi oireiksi. Esimerkiksi kaverilleni on kerrottu helsinkiläisessä terveyskeskuksessa, että hänen selkäkipunsa johtui selkärangattomista vanhemmista. Puoskarointia pahimmillaan, josta kuuluisi menettää lääkärinoikeudet välittömästi.

Kukaan ei ole pystynyt osoittamaan, että konversiohäiriön väitetysti aiheuttavia mekanismeja olisi olemassa. Kyseessä on pelkästään höpöselitys oireille, joille lääkäri ei ole vielä löytänyt syytä, luultavasti oman heikon ammattitaitonsa takia. (Psykosomaattisia oireita on toki olemassa, mutta siinä kyse ei ole mistään symboliikasta.) Konversiohäiriön diagnosoiminen on institutionaalista väkivaltaa.

Yllä mainitsemani lehtijutun naisen kohtauksittaiset neurologiset oireet toivat mieleen esimerkiksi borrelioosin tai fosfolipidivasta-aineoireyhtymän (APS). Monia muitakin vaihtoehtoja on (esimerkiksi hypokaleeminen ja hyperkaleeminen periodinen paralyysi). Fosfolipidivasta-aineoireyhtymään ja borrelioosiin on testit ja kenties kumpaakin on testattu – mutta valitettavasti kumpikaan testi ei aina näytä positiivista, vaikka ko. sairaus olisikin.

On toki mahdollista, että osa konversiohäiriödiagnoosin saavista sairastaa jotain orgaanista sairautta, jota lääketiede ei vielä tunne. Rakastettava Suomi-Wikipedia tietää kertoa, että “Hysteerisiä halvauksia ja tuntohäiriöitä ei enää juuri esiinny“. Niin, miksiköhän. Hysteerinen halvaus tunnetaan nykyään nimellä MS-tauti. Koko artikkeli on muuten aivan jäätävää, hengenvaarallista, freudilaista potaskaa.

Sigmund Freudin ajoista on jo lähes sata vuotta, mutta tämän kulttijohtajan toksinen vaikutus näkyy yhä lääketieteessä usein eri tavoin – vaikka miehellä ei ollut mitään tekemistä minkään tieteen kanssa. Jokunen vuosi sitten kuulin, että 2/3 Suomen psykoterapeuteista edustaa psykoanalyyttista tai psykodynaamista (freudilaista sekin) koulukuntaa. En halunnut uskoa tätä, mutta tarkistin luvun ja ainakin silloin se piti paikkansa. Kylmäävää.

Kavereiltani olen kuullut aivan uskomattomia kokemuksia Freudia fanittavista suomalaisterapeuteista. Eräs psykoterapeutti oli poltellut sikaria vastaanotolla ja todennut, että “huomaat varmaan, että olen freudilainen”. Hyvä ystäväni sai kuulla, että hänen uimisaiheiset unensa johtuivat siitä, että hän halusi harrastaa seksiä isänsä kanssa.

Freudilaisuus on vähintään yhtä vaarallista kuin skientologia – käytännössä paljon vaarallisempaa, koska sen vaikutuspiiri on paljon laajempi. Miten pääsisimme näistä uskonnollisista kulttivaikutuksista eroon Suomen terveydenhuollossa? Vuonna 2016 psykoanalytiikka on yhä merkittävä uhka lääketieteelle. Sitä ei pidä hyväksyä.

22 Comments

  1. Jäi mietityttämään semmonen, kun itsellä on ollut diagnoosina sekamuotoinen dissosiaatiohäiriö, joka sinällään on selkeästi psyykkinen, traumahistoriaan liittyvä tila, ja tän diagnoosin perässä luki myös “konversiohäiriö”. Oma diagnoosini oli kyllä hyvin todellinen ja usean vuoden traumaterapialla olen tuosta lapsuudesta asti vaivanneesta tilasta päässyt. Kuitenkaan varsinaisia fyysisiä oireita tuohon ei liittynyt mulla. Omasta terapiastani freudilaisuus oli kaukana ja olen Freudista kanssasi samaa mieltä. Lähinnä jäin pohtimaan tuota, ettei konversiohäiriötä olisi olemassakaan tai että mistä tuo termi oman diagnoosini perään on tullut.
    Äkkiä kun googlasin, niin Wikipediassa on mainittu tuo myös dissosiaation yhteydessä.

    • Vaikea arvuutella syytä tuohon diagnoosiin, kun ei historiaasi tarkemmin tunne. Konversiohäiriö on kuitenkin nimenomaan fyysisten (tai ainakin “fyysisiltä tuntuvien”) oireiden diagnoosi, joten ihmetyttää miten olet sen saanut, jos sinulla ei sellaisia kerran ole…

      Hyvä jos olet saanut apua dissosiaatiohäiriöön, se on hyvin ikävä sairaus. Sitäkin kyllä jonkin verran ylidiagnosoidaaan, mutta moni sitä täysin eittämättä sairastaa, myös useita tuttujani.

  2. Hyvä kirjoitus!

    Tieteen pitää tosissaan tarkastella psykiatrian historiaa ihan viime päiviin asti, mitä on tehty ja edelleen tehdään auttamisen nimissä ja toisaalta jätetään tekemättä. Tästä pitää vetää seuraavat johtopäätökset. Yhtäkään uutta psykiatrista oirekuvausta tai sairautta ei saa hyväksyä ennen kuin somaattinen tutkimus on todennut, ettei heillä ole jäljellä tutkittavaa ja kaikki kivet on eri suuntiin käännetty. Vasta tämän jälkeen voidaan hyväksyä psykiatrinen selitys koeajalle.

    Tämä jo pelkästään siksi, että psykiatria on edelleen (lähes) täysin kykenemätön erottelemaan potilaita somaattisesti sairaisiin ja psykiatrista hoitoa tarvitseviin. He hoitavat kaikkia psykiatrisesti, syyttävät potilasta paranemattomuudesta ja psykiatreille väistämättä muodostuu intressi olla lähettämättä potilasta somattiikan puolelle tutkittavaksi. Jos näissä tutkimuksissa löytyy jotakin, on heidän ja psykiatrian puutteellisten menetelmien vikansa ettei asiaa havaittu.

  3. Moi, minä olen tuon artikkelin nainen, ja jälleen olen sairaalassa konversiohäiriön nimikkeellä…oireet pahenivat taas syyskuun alussa, sain toispuolihalvauksia päivittäin, kunto romahti, vaikka kesä meni ihan hyvin. Rintakipuilu, tykytystä, kuumeilua, ahdistus lisääntyi..yritin vaan pärjätä kotosalla, aloin saada syyskuun lopulla totaalista voimanmenetyksiä ja tajunnan hämärtymiset useita kertoja päivässä, ilman syytä, leposyke oli reippaasti yli 100. En enää jaksanut tehdä mitään vaikka olen ollut touhukas ja tekevä ihminen. Päänsärkyä ja oikeaan silmään ilmaantui riippuluomi, ja se on siinä ollut siitä asti. Kävin yks ilta vesijunpassa koska aattelin et sehän on hyvä likuntamuoto, veti voimat ja sain kovat rintakivut ja vsen käsi särkyili, soitin aamulla tk. Ja käskivät labraan, menin ja pyörryin siellä, veivät päivystyskseen, nitro ja diapam, olo parani mee kotiin.seuraavana päivänä oloni huononi jo siihen pisteeseen että soitin ambulanssin, rintakipu oli jo todella kova. Päivystyksessä annettiin nitro ja diapam, olo hieman parempi, mene kotiin. Seuraavana päivänä lähdin mieheni kanssa ajelemaan, ehdin vain sanoa että ompa mulla huono olo…pyörryin. ..mies vei päivystykseen…nyt vasta ottivat neuro osastolle tutkimuksiin. . Pyörtyilin ja sitten alkoi kouristukset.. ajattelivat että jokin lääke, no vaihdetaan, voisko olla basi, Hemi, epilepsiaa, ei käy oikein mihinkään..seuraillaan ..kouristelin joka päivä jopa kuusi kertaa. .mut kun ei käynyt mihinkään. Joo, kyllä se on konversio, koska se noin muuntautuu..jalat oli menny alta ja kuljin pyörätuolilla, riippuluomi oli jo kokonaan kiinni…no kunhan pääset kepin avuin kotiin ni ala vaan mennä, kokeile vaikka tuohon tykytykseen beetaslpaajaa.. sehän teki ihan kauheen olon mut yritin sitä tuo edellinen kyskäynti kesti muuten 10 päivää, käyttää 8 päivää, soitin neurolle et en Voi käyttää tuota koska en jaksa tehdä mitään. No älä ota sitte tuli vastaus.
    Tuli kauan odotettu syysloma, olin aika hyvissä kunnossa jopa kävelin pienen lenkin koirien kanssa, toki jalat väsyi mut hyvin meni. Illalla tunsin oudon olon ja oikean silmän luomi lipsahti kiinni, järkyttävät kouristukset alkoivat koko kropassa..sitä jatkui seitsemän päivää, jotka vaan makasin sängyssä, otan diapamia, buranaa, panadolia. ..lauantaina piti soittaa ambulanssi olin kouristellut jo kuusi tuntia ja tajunnan rajamailla, perhe ihan paniikissa…suoraan neurolle..joo, Tää on se konversio potilas. .laitetaan tuonne samaan huoneeseen..seurataan muutama päivä…kouristukset vaan jatkuivat, liikuntakykyni lähes nollassa, mieliala syvällä, aloitettiin mielialalääkitys koska olin niin itkuinen…pelokas, epätietoinen, surullinen…joo, emme osaa sua täällä enää auttaa , olin 4 pvää kysillä, meetkö julkulaan vai harjulaan. ..mulle ihan sama mut mä en kävele, tajuutteko! Soittakaa nyt jumalista mun omalle psykiatrille, se tuntee mut ja tietää mitä vois tehdä. Eli siirto harjulaan kuntoutukseen vanhusten dementiosastolla…oon 42…no pääasia et fysioterapia on ollut mahtavaa…täällä gerontologi aattelin et luulisin kävelevän parissa päivässä ja sanoi että kohta sit kotiudun, voi olla muutto edessä kerta asun 2kerroksisessa talossa…fysioterapeutti puhui puolestani että saan jäädä osastolle kunnes pystyn kävelemään edes keppien kanssa…nyt tuosta on kohta kaksi viikkoa ja kävelen tasofordin kanssa leväten n40metriä…Eilen kaaduin, löin pääni, patti vaan mutta selkään sattui ja sekin vielä, koska alaselän rappeuma on huonona jo muutenkin. .. että jos joku sanoo että konversiohäiriö ei ole oikea sairaus, olkoon hiljaa. Minulle on sanonut nyt 10 neurologia että tähän ei ole parannuskeinoa, ei lääkettä, ei edes ennustetta. Psykiatrian erikoislääkärit hoitavat tätä, eikä sitä tarvitse hävetä. Tämä sairaus ei ole omaa syytä, on helkutin rankka mutta päivä kerrallaan sen kanssa vaan mennään. T. Johanna
    ,

    • Oireesi kuulostavat tosi ikäviltä. Mahtaa olla raskasta elää niiden kanssa. Konversiohäiriötä ei yksinkertaisesti ja yksiselitteisesti ole olemassa, joten diagnoosi on silloin väärä ja sinulla on jokin muu sairaus. Se että lääkärisi eivät ole löytäneet oireisiisi orgaanista syytä ei tarkoita, ettei sellaista ole. Psykiatrit eivät ole oikea erikoisala sinua hoitamaan.

      Hyvä jos sinulta on testattu monia sairauksia, mutta se ei auta jos syy ei ole vielä löytynyt. Voisi olla hyvä idea tehdä esim. 23andMe-testaus, joka testaa ison osan genomia. Tämä maksaa kuitenkin vain noin sadan euron luokkaa, eli tosi edullinen verrattuna useimpiin sinulle tehtyihin tutkimuksiin. Borreliakaan ei ihan aina löydy edes likvorista. Oliko sinulta siis mitattu fosfolipidivasta-aineet? Kuinka korkea B12-vitamiiniarvosi on? Onko sinulla tai kellään perheessäsi yliliikkuvat nivelet? Onko CADASIL siis suljettu pois?

  4. Minusta on otettu paljon magneettikuvia, enmg kolmesti, myocap geenipaketti, Melas testit, lihasbiobsia negatiivinen. Vahinkolöydöksenä pieni aivoaneurysma, sitä seurataan. Vaikeassa aineessa n. 20 riisijyvämäistä kirkastumaa, joista kukaan ei oikein ole sanonut mitä ne ovat?…
    Jos jollain vain on jotain ideaa, vinkkiä niin vastatkaa vaikka täällä tai Facebookissa, Johanna Nuutinen, kuva taitaa olla nyt sairaalaasussa se mietteliäs kuva. 😢kolme vuotta likvorissa ei ms-tautia, Borrea tms.

    • Voisiko sinulla halvaukset ja pitkulaiset kirkastumat aivojen magneettikuvassa olla kuitenkin kroonistunutta MS-tautia, jossa aluksi tyypillisesti on pahemenisvaiheita ja oireettomia kausia ja taas osa oireista olla epätietoisuudesta ja vaikeista oireista johtuvaa psykosomaattista oireilua kuten esimerkiksi se korkea pulssi? Miten MS-tauti on sinulta suljettu pois? Wikipedia: “Aivojen valkeaan aineeseen sekä selkäytimeen etenkin kaularangan alueelle muodostuu MS-taudissa plakkia, joka näkyy magneettikuvauksessa (MRI) radiosignaalin voimistumisena. Plakkia on kahdenlaista: tuoretta eli akuuttia sekä kroonista eli pitkään kehittynyttä. Tuoreet plakit ovat pyöreähköjä, ne kasvavat joka suuntaan ja niiden ympärillä oleva aivokudos saattaa olla turvonnut. Krooniset eli pitkään kehittyneet plakit ovat pitkulaisia.” sekä “Selkäydinnesteen tulehdusmuutokse tukevat MS-diagnoosia, mutta niiden puuttuminen ei sulje pois MS-tautia, koska kaikilla MS-potilailla ei niitä ole.”

  5. Moi Maija ja muut, nuo mainitsemasi testit on otettu ja negatiiviseksi todettu. Vitamiiniarvot olleet ok. Pääsin sairaalasta 11.11. pois pyörätuolissa. Siitä lähtien oon ollut kotona neljän seinän sisällä, oireet ei ole juurikaan helpottaneet ja kotonakin kuljen pyörätuolissa, tönköt jalat kantaa n.30sekunttia ja sit ovat rajusti hapoilla. Oikeassa silmässä sumenee. Raajat kouristelee ja tärisee, yöt menee täristessä ja säpsähdellessä, lihas+hermokipua ja puutumista. Ens viikolla on neurologin soittoaika, yritän vielä vaatia jotain lisätutkimuksia…Itse olen vahvasti taas MS:n kannalla, tää on helekutin rankkaa. Psykiatrikin ihmettelee että mitenkäs tämä nyt näin on pahentunut..ja mitäköhän minun pyörii kun näin nyt oireilee? Ei mee enää kaikki konversion piikkiin =( Ja muuten, mulla on aina ollut erittäin yliliikkuvat nivelet!!! + migreeni, kuulonalenema, diabetes.
    Hyvää Joulua ja kiitos vinkeistä.

    • Ongelma on, että Suomessa monien kokeiden viitearvot ovat turhan lepsut, tai käytetään epäluotettavaa koetta. Esim. B12-kokeen viitearvoihin ei voi luottaa, ja luotettavin tutkimus B12-puutoksen poissulkemiseksi on virtsan metyylimalonihappo – tutkimus, jota Suomessa ei ilmeisesti julkiselta lainkaan saa.

      Yliliikkuvien nivelten kanssa kannattaa tutustua Ehlers-Danlosin syndroomaan. Kokonaiskuva sopisi hyvin CFS/ME:hen, joka usein esiintyy EDS:n kanssa.

      Toivottavasti jostain löytyy apua.

  6. Siis mitä päässä pyörii, oli sanomani tuossa edelleä. =) Tietääkseni Cadasilia ei ole tutkittu, en muista onko se siinä Myocap-paketissa. Ja Melas oli negatiivinen. Ens vkolla viisaampi.

  7. 14.3. löytyi MELAS mitokondriotauti, etenevä, parantumaton lihassairaus. Konversio- ja psyykediagnoosit lensivät romukoppaan ja siirryn nyt neurologian puolelle. Lihasheikkous on pahentunut ja liikun pitkälti pyörätuolilla, kotona sisällä könkkäilen tönköillä ja voimattomilla jaloilla muutamia askelia kerrallaan. Käsissä on voima heikentynyt myös.
    En luovuttanut vaan vaadin tammikuulla lääkäriä vielä tutkimaan mitä tutkittavissa on, silloin otettiin vasta Melas-testi, samoin LoSMon-testi ja edelleen odotetaan Myocapin(otettu 5/16) tuloksia. Mitähän sieltä löytyy…
    Viime heinäkuussa otetusta lihasbiobsiasta ei ollutkaan tutkittu melasta? Nyt neurologi teki pyynnön, että jääleike tutkitaan melaksen osalta. Ja minä kun olin luullut, että sekin olisi jo tutkittu aikaisemmin?
    Tämä on työvoitto, olen voittaja mutta myös häviäjä. Todellisuus alkaa iskeä päin kasvoja. Olen julman sairauden uhri. Entä lapseni? He haluavat testiin, ovat onneksi jo isoja ja ymmärtävät(23, 17,15).
    Diagnoosin saamiseen meni 3 vuotta ja 3 kk jonka ajan kuljin psykoterapiassa psyykepotilaana!.
    Hoitoa Melakseen ei ole… aloitin neurologin kehotuksesta Ubiqinonin ja B-vitamiinin. Lisäksi otan d-vitamiinia ja magnesiumia.
    Laitoin myös hakemuksen Kelalla josko saisin fysioterapiaa vähäisenkin toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Lihasten väsyvyys on rajua, kestän rasitusta 10sekunttia..polte on tuskallista. Onneksi välillä on parempia päiviä siten kestän huonotkin päivät.
    Sairauden eteneminen on yksilöllistä, samoin luontaistuotteisiin reagoiminen. Onnekas kuitenkin olen, nähtävästi kohdalleni osunut sairaus rajoittuisi lihaksiin, jalkoihin, käsiin. Vaihtoehtona kun on aivot, sydän, keuhkot jne.. Niin ja onhan minulle ne migreenit(päivittäistä), diabetes, kuulonalenema, retinitis pigmentoosa ja ne halvaukset, kouristukset ja yöllinen tärinä+lihasnykäykset.
    Kuntoutustuki nytkähti kerralla 6/2018 asti. Töistä ei vissiin tarvii enää haaveilla. Nyt uutena uhkana kuvaan saapui kuuroutuminen, sokeutuminen, liikuntakyvyn menetys jne.
    Mut mieli on korkealla ja kesämökki odottaa jo kevättä. Aateltiin jo, että rakennetaan ramppia ja laudoista polkuja pyörätuolille. Haaveita ei pidä menettää. Taistelu jatkuu!

    • Hyvä että diagnoosi vihdoin löytyi, vaikka olikin tosi mälsä. MELAS on minulle siinä mielessä “tuttu”, että kirjoitin erääseen romaanikäsikirjoitukseeni sitä sairastavan hahmon, jonka henkilökohtaisena avustajana päähenkilö toimi. Tämä romaani jäi kuitenkin julkaisematta, seuraava kässärini julkaistiin Marian ilmestyskirjana.

      Mitokondriotaudeissahan käytetään monia eri lisäravinteita. Ubikinonia vielä tehokkaampi saattaa olla ubikinoli, vaikka on toki myös hintavampa. D-riboosi, lipoiinihappo, riboflaviini (B2-vitamiini)… Toivottavasti saisit jostain apua.

  8. Olen tuolla edellisessä kirjoituksessa laittanut et melas oli negatiivinen koska luulin, että sekin olis jo aikaisemmin otettu ja joku sanoi et on neg. =( ?? Ei mee Kyssilläkään hommat aina kuin strömssöössä! Ei todellakaan.

  9. Kiitos Maija & muut kommentoijat. Ne kaikki kommentit auttoivat minua jaksamaan ja jatkamaan oikeaa syytä. Ja nyt se löytyi. valitettavasti..

  10. voikohan EDS:ssänkin oireisiin kuuluva asentotuntohäiriö olla jonkin muunkin taudin oire tai voiko asentotuntohäiriö ilmetä yksinään?
    Ekstrapyramidaalisairauksissa ihminen voi ppystyä tekemään pikkuaivotasolta tulevia liikesarjoja mutta liikesarjat mihin tarvitaan tyvitumakkeita eivät suju. Kuulemma tässä vaiheessa yleislääkäri väittää oireita psykiatrisiksi.Muissakin harvinaisissa sairauksissa potilaat kulkevat järjestään psykiatrian polin kautta ennen kuin saavat diagnoosin.Suomessa kuolee ihmisiä jotka syövät keskushermostolääkkeitä eli psykiatrisia lääkkeitä ja joiden kuolinsyytä ei pystytä selvittämään.Suomessa saattaa kuolla ihmisiä hoitamattomaan hypotyreoosiin tai b 12-vitamiiniin puutokseen,joita hoidetaan keskushermostolääkkeillä.Erotusdiagnostiikka kuuluisi sisätautilääkärille eikä psykiatrille, koska sisätautilääkäri pystyy hankkimaan potilaasta objektiivista tietoa.Psykiatrinen diagnoosi on aina kliininen ja siis epävarmempi.Hypotyreoosia diagnosoitaessa pitäisi kysyä myös oireet ei tuijottaa pelkästään labroja.

  11. Tee kirja potilastapauksista joissa diagnoosin saaminen on ollut tosi vaikeaa.Yksi fyssari sai lääkekokeilun dopamiinilla ja siitä diagnoosin dopaherkästä dystoniasta vain sinnikkyytensä avulla. Lääkärit myös turhan helposti pistää ihmisen vain sairaslomalle hoidettavienkin tautien kanssa.Nythän on Etelä-Suomen suuriin kaupunkeihin perustettu Harvinaisten sairauksien keskukset joissa lääkärit hakevat ryhmässä diagnoosia.

    • Hankala potilas vai hankala sairaus -kirjassani piti alun perin olla mukana potilaiden omia tarioita. Kirja kasvoi kuitenkin varsin paksuksi ilman niitäkin, joten tämä osuus jäi pois. Julkaisen kyllä blogissani erilaisia potilaiden tarinoita, joissa voi olla eri aiheita – diagnoosin saamisen vaikeus, hyvä hoito, huono hoito, jne.

  12. ❤️voimia💗

  13. Mulle tänään väläytettiin tätä konversiohäiriö diagnoosia arviointi käynnillä. Olo on nyt jotenkin epäuskoinen. Sain 14.10. Äkillisen sairauskohtauksen. Joka alkoi siten että olin töissä palvelemassa asiakkaita ja yhtäkkiä käteni alkoivat tuntumaan oudoilta, ikäänkuin vierailta, pelästyin niitä omassa näkökentässäni, sitten en enää pystynyt kirjoittamaan tietokoneella, sormet eivät vaan toimineet ja päässä alkoi heittämään. Sain asiakkaat palveltua ja liikkeen kiinni, tässä meni noin 15 minuuttia. Kun lähdin kävelemään autolleni sain soitettua äidilleni. Puheeni oli täysin puuroutunutta ja änkyttävää. Suunnistin erään kaupan infotiskille ja pyysin epätoivoisesti änkyttäen soittamaan ambulannssin. Minut vietiin päivystykseen. Käteni eivät toimineet kunnolla, puristusvoima oli kateissa, verenpaineet pilvissä, joskin syke yllättävän normaali ja puhe takkusi. Ambulanssissa alkoi migreeni tyyppinen päänsärky. Minusta otettiin pään TT ja kaulasuonten angiografia. Näissä ei näkynyt mitään poikkeavaa. Minuun pumpattiin IV:nä migreenilääkettä ja epilepsia lääkettä ja suun kautta rauhoittavaa. Sitten matka jatkui ambulanssilla kohti Meilahtea pään magneettikuvan toivossa. Kuvaa ei otettu, minut kotiutettiin. Käsiin alkoi palata tunto ja puhe helpottui vähän, enää vain änkytykseksi. Puhuttiin mahdollisesta epätyypillisestä migreenistä ja psyykkisestä rasituksesta. Tästä on nyt yli kuusi viikkoa. Olen käynyt useammalla terveyskeskuslääkärillä. Änkytän edelleen, joskin tilanne on parantunut ja oikeassa kädessä on tuntohäiriöitä, päätä särkee lähes päivittäin ja minua myös huimaa välillä. Mitään tutkimuksia ei olla tehty kohtauksen jälkeen eli 14.10. Jälkeen. Kertaalleen sain yhdeltä lääkäriltä lähetteen pään magneettikuvaan, mutta ks. Sairaalan neuropuolen ylilääkäri mitätöi lähetteen, koska arveli oireitteni olevan psyykkisiä ns. Rankan syksyn vuoksi. Minusta otettu kuvat viimeksi tämän vuoden tammikuussa, joulukuussa 2015 käpylisäkkeestä löydetyn kystan takia. Minulla on takana nyt syksyllä käyty vaikea ero psyykkisesti epävakaasta puolisosta. Ahdistuneisuushäiriö/paniikkihäiriö ja masennus minulla todettu jo vuonna 2002, joihin syön lääkitystä. Psyykkisen puolen hoitohistoria on pitkä ja olen kertaalleen ollut työkyvytön kolmen ja puolen vuoden ajan. Sen jälkeen olen taistellut nyt 5 vuotta työelämässä. Tällä hetkellä masennus enemmän pinnassa. Silti minä en jotenkin usko tähän diagnoosiin, se tuntuu nöyryytyävältä. Leimataan vain hulluksi. Uskon oireideni olevan todellisia ja neurologisia. Tunnen myös omat sairauteni jo kyllin hyvin tunnistaakseni esim. Ahdistuneisuudesta johtuvista kohtauksista. Tuntuu ettei minua oteta vakavasti. Mitä tässä voi tehdä? En halua tietoihini merkintää konversiohäiriöstä, kun ahdistuneisuus häiriö diagnoosinkin kanssa joutuu välillä muutenkin taistelemaan että otetaan vakavasti.

    • Olen tosi pahoillani tilanteestasi, enkä myöskään usko hetkeäkään, että kyseessä olisi psyykkinen vaiva. Minulle tuo kuulostaa aivan selvästi aivoverenkierron häiriöltä. Aivoinfarktissakin voi tulla normaali angiografiatulos. Ja aivoinfarktiin voi kuulua myös päänsärkyä. Migreenikin voi aiheuttaa neurologisia oireita, mutta ei niiden pitäisi jäädä päälle viikoiksi. Miksi pitäisi puhua epätyypillisestä migreenistä, kun aivoverenkiertohäiriölle oireet olisivat hyvin tyypilliset?

      En osaa neuvoa muuta kuin että mene yksityiselle neurologille. Se tietysti maksaa, mutta kun ei kukaan tunnu handlaavan tilannettasi.

      Yritä myös saada testatuksi fosfolipidivasta-aineet, jos niitä ei ole vielä testattu. Fosfolipidivasta-aineoireyhtymä on melko yleinen autoimmuunisairaus, joka voi aiheuttaa verisuonitukoksia. Sitä yllättävän usein ei testata silloin kun selvästi pitäisi.

      Voimia ja toivottavasti löydät jostain apua.

  14. Jenni Huulle vastaisin, että sen magneettikuva on saatava.
    Itseltä löytyi jälki aivoinfarktista viime syksynä, muistin saman tien koska se on tapahtunut.
    Mulla oli päiväunilta herättyä humalainen ja epätodellinen olo. Koordinaatio ei pelannut mutta ajattelin kuten tavallisesti, että menen aamulla päivystykseen, jos saan nukuttua. Aamulla olo oli edelleen sama, päivystykseen soittaessani puhe ei sujunut, käskettiin soittaa ambulanssi.
    Sairaalassa oli vastassa neurologi, joka ei usko ME/CFS-sairauteen (“kaikki on aivoperäistä”, eli vastannee konversiohäiriötä), ehdotti psykiatrista tarvekartoitusta eikä kuvauttanut päätä. En itsekään osannut epäillä enkä vaatia, koska ei ollut mitään kasvojen toispuoleista roikkumista tai muuta tyypillistä, vasen puoli vain oli vähän huonompi enkä pystynyt kirjoittamaan.
    Koskaan tuota ennen eikä sen jälkeen ole ollut mitään vastaavaa. Vasta nyt on syy tiedossa ja estolääkityspää päällä. Oli tuuria matkassa.

Leave a Reply to Jenni Huu Cancel reply

Required fields are marked *.