Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Sally Pacholok: elokuva B12-vitamiiniaktivistista

| 0 comments

Sally Pacholok on hieman erikoinen elokuva. Kyllähän lääketieteen alalta on tehty moniakin draamadokuja, joista muutamia olen arvioinut toisessa blogissani, mutta elokuvan lähestymistapa on poikkeuksellisen lääketieteellinen, ajoittain lähes saarnaava. Kukaan ei lähde teatterista tietämättä, että B12-puutokseen ei välttämättä liity makrosyyttistä anemiaa.

Pacholok on sairaanhoitaja ja B12-puutosaktivisti, jonka klassikkokirjasta Could It Be B12? olen kirjoittanut tässä blogissa. Kirjan toinen tekijä on Pacholokin lääkärimies Jeffrey Stuart, jonka tosin elokuva antaa ymmärtää olevan vain nimi kannessa, jotta tekijäksi saatiin RN:n eli sairaanhoitajan lisäksi myös MD.

Jeffreyllä on elokuvassa varsin iso rooli, sillä siihen on saatu mukaan myös romanttisen komedian aspektia. Tai no, perinteisestä romcomista ei ole kyse, sillä niissä kai pariskunnan kuuluu ensin inhota toisiaan. Tässä leffassa inho kestää vain pari minuuttia, sitten Sally myöntää, että ehkä Jeff on ihan jees, vaikka onkin lääkäri.

Lääkäreitä kohtaan filmi ei ole todellakaan imarteleva, paria poikkeusta lukuunottamatta. Lempparikohtani on trailerissakin näkyvä kohtaus.

“You’re not really my type.”

“Who’s your type?”

“Anyone who’s not a doctor.”

Sally törmää sairaaalassa jossa on töissä usein B12-puutoksisiin potilaisiin tai ainakin vahvoihin epäilyihin. Hän saarnaa jatkuvasti siitä, että arvot pitää mitata. Tämä ei lääkäreitä miellytä, sillä eihän hoitsu komentele lääkäreitä. Ja B12:han on vain vitamiini! Ei siitä ole kellään puutosta! Ei sen mittaaminen kuulu sairaalan päivystykseen!

Kun arvot mitataan, mutta puutosta ei hoideta (ja potilas kuolee), luodaan puitteet oikeusjutuille. Ja sehän on tietysti Sallyn vika. Työnsä säilyttääkseen Sally joutuu jopa allekirjoittamaan paperin, ettei enää mainitse sanaa B12. Tästä tuli mieleen erään nimeltämainitsemattoman suomalaissairaalan politiikka erään toisen, nimeltämainitsemattoman diagnoosin suhteen.

Varmasti moni pitkäaikaissairas saa minun laillani ainakin vähän kiksejä siitä, että saa nähdä intohimoisen, nokkelan ja samaan aikaan kävelevän tietosanakirjan Sallyn tylyttävän lääkäreitä heidän tietämättömyydestään ja ylimielisyydestään. Lääkäreiden tylytystä näytetään valkokankaalla ihan liian harvoin. Itse samaistuin myös Sallyyn, joka alkaa treffeilläänkin kaivaa B12-puutospotilaiden MRI-kuvia käsilaukustaan.

Leffan alku kertoo myös, miksi Sally on niin intomielinen B12:n suhteen. Hän sairastaa itse pernisiöösiä anemiaa, autoimmuunisairautta jossa B12-vitamiini ei imeydy. Lääkärikollega Kumar, johon Sally on vähän ihastunutkin, diagnosoi Sallyn, ja tämän ikävät oireet alkavat heti helpottaa B12-pistoksella. Kumar myös muistuttaa, että pernisiöösin anemian nimi tarkoittaa (hoitamattomana) kuolemaanjohtavaa anemiaa.

Elokuvassa nähdään monenlaisia B12-puutoksen oireita. Mm. väsymystä, masennusta, itsetuhoisuutta, psykoottisuutta, sekavuutta, parestesioita eli tuntohäiriöitä, kävelyvaikeuksia ja asentotunnon häiriöitä. Kuolema. Nuorella pojalla on subakuutti kombinoitu degeneraatio, B12-puutoksen klassinen pitkälle edennyt muoto, joka muistuttaa MS-tautia ja josta ei usein enää aivan täysin toivu pistoksillakaan.

Leffa on opettavainen niin tiedon kuin asennoitumisenkin suhteen, mutta on se elokuvanakin viihdyttävä, sen verran Sallyn tosielämässä on riittänyt draamaa. Hieman TV-elokuvamainen, mutta ei kökkö. Pääosassa nähdään melko tunnettu Annet Mahendru, joka on ihan pätevä näyttelijä, mutta tuo rooliin turhan paljon söpöyttä. Sinänsä jännää, että Mahendru on intialaissyntyinen, siinä missä oikea Sally Pacholok näyttää periamerikkalaiselta.

Elokuvan lopputekstien vieriessä nähdään oikea Sally, Jeff, muutama muu elokuvan henkilöiden tosielämän vastineista, pari muuta B12-puutosta sairastavaa ja pari muuta B12-asiantuntijaa puhumassa aiheesta.

Elokuvan voi vuokrata Vimeosta alle kolmen euron hintaan. Toivottavasti se saataisiin vielä Suomeenkin.

Leave a Reply

Required fields are marked *.