Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Tuotearvostelu: Abbott FreeStyle Libre -glukoosimittausjärjestelmä

| 1 Comment

Abbottin FreeStyle Libre on hiljattain Suomeen saapunut CGM-tyyppinen verensokerimittari (CGM:n virallinen käännös on ilmeisesti “glukoosipitoisuuden jatkuva seuranta”). Teknologia on hieman erilainen kuin tavallisessa CGM:ssä ja virallisesti FreeStyle Libre ei sellainen olekaan, vaan “Flash-glukoosimittausjärjestelmä”.

Täällä Hollannissa Libre on ollut myynnissä pidempään, mutta sain laitteen kokeiluun nyt yhden sensorin kanssa. Vaikka en ole diabeetikko, päätin kirjoittaa tuotteesta arvostelun. Itse kärsin siis hypoglykemiasta. Minusta laite sopii myös ei-diabeetikoille tietyissä tilanteissa. Insuliinin annosteluun liittyvät ominaisuudet jäivät minulta arvioimatta.

Ykköstyypin diabeetikoita suositellaan mittaamaan verensokerinsa puoli tusinaa kertaa päivässä. Moni suosittelee taajaa mittausta myös kakkostyypin diabeetikoille. Se ei kuitenkaan ole kovin mukavaa ja sormenpäät, joista saa luotettavimmat lukemat, tulee vuosien varrella moneen kertaan rei’itettyä.

Kuusikin mittausta päivässä on vähän, kun verensokeri muuttuu kaiken aikaa. Jatkuva verensokerin seuranta mittaa sokereita kellon ympäri vain yhdellä pistoksella.

Mikä Libre?

FreeStyle Libren päähyöty on hinta. Perinteiset CGM-laitteet kuten kenties tunnetuin Dexcom maksavat lähemmäs tonnin. Libren lukulaite maksaa vain 60 euroa – huikea ero. Yksi sensori maksaa 60 euroa ja toimii kaksi viikkoa, sitten se lakkaa automaattisesti toimimasta. Muilla laitteilla sensorin virallinen käyttöaika katsotaan yleensä lyhemmäksi, tosin niiden ikää jotkut ovat saaneet pidennettyä jopa viikkoihin.

Muut Libren erikoisuudet ovat, että sitä ei tarvitse kalibroida ja sitä saa käyttää insuliinin annosteluun. Muut CGM:t pitää kalibroida vertaamalla lukemia tavalliseen glukoosimittariin, yleensä parikin kertaa päivässä. Ne on tarkoitettu enemmänkin hoidon seuraamiseen kuin insuliiniannosten laskemiseen.

Lukulaite

Libren lukulaite muistuttaa ulkonäöltään hieman autonavigaattoria. Menee se kädessä kännykästäkin, ei herätä ihmettelyä ohikulkijoissa. Siinä on yksi nappula ja kosketusnäyttö. Käyttöliittymä on mielestäni loistava, tosi intuitiivinen ja sitä on heti luonteva ja helppo käyttää, näin kosketusnäyttöummikollekin.

Lukijassa on samassa myös liuskoja käyttävä verensokeri- ja ketonimittari, eli yksi laite riittää. Siinä on myös USB-liitäntä laitteen lataamiseen sekä tietojen siirtämiseen tietokoneelle. (Laitteen käyttö ei vaadi tietokoneen omistamista, vaikka näin siitä saadaan täysi hyöty.) Yhdellä latauksella laite toimii 5-7 päivää.

Lukijassa voi tehdä mittaustuloksiin merkintöjä, kuten ruoka (hiilarit grammoina), pitkävaikutteinen insuliini, lyhytvaikutteinen insuliini, liikunta tai lääke. Isoa osaa omista aterioistani se ei kuitenkaan huolinut näyttää. En tiedä oliko kyseessä liian usein syöminen vai liian vähän hiilareita per ateria.

Sensori

Sensori on ison kolikon kokoinen ja muistuttaa ulkonäöltään sormiparistoa. Yleensä CGM-sensorit laitetaan vatsan alueelle, mutta Libre kuuluu asentaa käsivarren taakse. Kesävaatteissa sen voi siis nähdä, mutta ei se kovin näkyvä ole. Sensorin laittaminen paikoilleen oli melko helppoa ja täysin kivutonta, en edes tuntenut sitä. Sitten pitää odottaa tunti, että saa ensimmäiset lukemat, vaikka ilmeisesti ne eivät ole täysin luotettavia ensimmäisen 12 tunnin aikana.

Se sensorissa arvelutti, että sen kiinnittävä teippi jatkuu vain pari milliä sensorin ulkopuolelle. Siitä tuli jotenkin fiilis, että ei tämä voi pysyä. Hyvin se kuitenkin pysyi. Sensoria ei huomaa arkitoimissa mitenkään, eikä tunnu ikävältä maatakaan sen päällä. Olisi toki iso puute jos tuntuisi.

Libren käyttö

Verensokerin tarkistaminen tapahtuu painamalla lukulaitteen nappia ja viemällä se sensorin päälle. Tämän voi tehdä myös vaatteiden läpi. Lukema saadaan heti. Skannauksen voi tehdä vaikka joka minuutti, mutta jos sensoria ei erikseen lue, se tallentaa lukemat vain vartin välein ja pitää ne muistissaan 8 tuntia. Kun sensorin lukee, siirtyvät sen muistissa olevat lukemat lukulaitteeseen.

Tähän liittyi laitteessa minua eniten ärsyttänyt tekijä. Lokikirjasta löytyvät vain skannatut lukemat. Esimerkiksi jos en skannaa sensoria tuntiin, minä aikana se mittaa sokerin siis automaattisesti neljästi, ja sitten skannaan sen, nämä lukemat piirretään kuvaajalle – mutta niitä ei ilmeisesti näe numeroina mitenkään. Itse en ainakaan keksinyt muuta tapaa saada automaattiskannatut mittaustulokset esiin numeroina kuin yhdistää laite tietokoneeseen ja viedä tulokset raakadatana (tekstinä) CSV-muotoon!

Ohjelma datan käsittelyyn tietokoneella on ihan hyvä, siitä saa monenlaisia graafeja, käppyröitä ja näkymiä. Myös raakadatan saa tosiaan siitä kätevästi ulos. Sillä voisi piirrellä vaikka omia Excel-kuvaajiaan jos haluaisi.

Luotettavuus

Entä ne tulokset sitten? Tässä on Libren kompastuskivi. Ei pidä olettaa, että sensorilla ja perinteisellä liuskamittarilla saisi tismalleen samat lukemat, mikä toki pätee myös varsinaisiin CGM-laitteisiin. Sensori on ensinnäkin pikkuisen jäljessä, 5-10 minuuttia, ja mittausteknologia on hieman erilainen. Ongelma ei kuitenkaan rajoitu tähän.

Nettiarvosteluiden mukaan melko iso osa sensoreista on ilmeisesti susia. Tyypillistä on esimerkiksi sokereiden mittaaminen jatkuvasti jopa pari yksikköä liian alas. Virhe on yleensä konsistentti, eli oikean lukeman saisi kun lisäisi aina lukuun 1.5, tms. Käytännössä ihmiset kokevat, että tämä on psykologisesti hankalaa, kun laite valittaa koko ajan hypoista.

Minulla oli erilainen ongelma: sensori mittasi sokeria liian ylös, mistä nettiarvosteluissa ei juuri valitettu. Tarkistin lukemia Medisanan mittarilla, jota pidän suht luotettavana, koska lukemat ovat olleet yhteneviä labrassa mitattujen paastosokereiden kanssa.

Libre näytti joka kerta noin 0.8-1 yksikköä liikaa (joskus jopa yli 2, minkä tarkistin useammalla sormimittauksella), vaikka huomioin sen, että kudoslukemat saattoivat olla kapillaariverta jäljessä. Tämä tietysti vähensi datan ja graafien hyödyllisyyttä, vaikka verensokerin liikkeet näkyivätkin varmaan enimmäkseen oikein.

Mittaustulosten ohessa ilmoitetut nuolet, jotka kertovat verensokerin kehityksestä (nousee/laskee/pysyy samana), eivät minulla pitäneet lainkaan paikkansa ja usein nuoli jopa osoitti päinvastaiseen suuntaan. Useampi diabeetikko taas piti nuolia paikkansapitävinä ja erittäin hyödyllisinä.

En tiedä voivatko nämä poikkeamat johtua siitä, että en ole diabeetikko, siitä että minulla on useita perussairauksia tai jostain lukuisista lääkkeistäni. Hematokriitti ja muut veren analysointiin vaikuttavat tavanomaiset hematologiset tekijät minulla pitäisi olla normaaleita.

Libreä ei tarvitse kalibroida, mutta sitä ei tällä hetkellä myöskään voi kalibroida, mitenkään. Sääli, vielä kun huomioi että laitteessa on liuskamittari, joten tämän voisi tehdä yhdellä napinpainalluksella. Sensorin näyttämiä lukemia ei siis voi korjata. Abbott ilmeisesti lähettää uuden sensorin, jos vastaan tulee aivan susi yksilö, mikä tietysti vaatii puhelinrumbaa sun muuta.

Sensorien luotettavuus ilmeisesti paranee ajan myötä: se on heikohko ensimmäiset 12 tuntia ja koko ensimmäinen vuorokausi on hieman epäluotettavaa. Toinen käyttöviikko on monien blogivertailuiden mukaan yleensä hieman luotettavampi (=lukemat vastaavat paremmin perinteistä mittaria) kuin ensimmäinen. Itse en tällaista huomannut käytännössä.

Hyöty

Mitä sitten sain datasta irti? Vertailin tietysti erilaisten ruokien ja lisäravinteiden vaikutusta numeroihin. Minulla ruoka jännästi usein laski verensokeria, siis vähän ja vähitellen, ei sillä lailla romahduksena kuin reaktiiviseen hypoglykemiaan tyypillisesti kuuluu.

Yllätyin siitä, että pahimmin verensokerini sai heittelemään leivitetty ruoka (vaikka se olisi ollut runsasrasvaista ja -proteiinista ja lähinnä hiilihydraatteja vain kuoressa). En sellaista normaalisti juuri syö, eihän se terveellistä ole muutenkaan, mutta testijaksolle sattui useampi ruokailu, aina samoin tuloksin. Minä kun kuvittelin, että taikinapinnassa runsas rasva tasaisi nopean hiilarin imeytymistä, saati tukeva sisus. Jatkossa siis tällaista höttöä vielä entistäkin vähemmän.

Libren mukaan verensokerini laskee yöllä alhaisimmilleen yleensä klo 5:30, joskus vähän myöhemmin. Aamunkoittoilmiön vastakohta? Tähän ei vaikuta, otanko aamulla/aamuyöllä ottamani kortisonin (lisämunuaisen vajaatoimintaan) sitä ennen vai sen jälkeen. En havainnut kortisonilla mitään vaikutusta verensokeriin, en myöskään jos tarvitsin lisäannoksia.

Kiinnostavin havainto

Kokeilin useita lisäravinteita, joiden olen joko epäillyt minulla laskevan verensokeria tai joiden yleensä katsotaan vaikuttavan verensokeriin. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta en huomannut selvää vaikutusta. Kaneli tabletteina ehkä hieman vaikutti, mutta esim. berberiini (jolla mm. kaverini sai kohonneet verensokerinsa normaaleiksi) tai suuriannoksinen biotiini eivät.

Se yksi lisäravinne, jonka vaikutus oli huima, oli agaricus blazei -lääkesieni. Se tunnetaan paremmin immuunijärjestelmään vaikuttavana, mutta pienten tutkimusten mukaan se myös nostaa adiponektiiniä. (Agaricuksesta on varmaan tulossa oma postauksensa, odottelen yhden ison tutkimuksen julkaisua.) Havaitsemani ero oli hämmentävän suuri.

Agaricus tasoitti verensokerikäyrän vuoret ja laaksot lähes huomaamattomiksi. Yöllä mentiin lähes suoraa viivaa, mitä ei tapahtunut ilman tätä sientä. Ateriatkin tasoittuivat loiviksi kummuiksi, joita käyrästä tuskin huomasikaan (paria ateriaa on itse asiassa jopa täysin mahdoton huomata käyrältä tai lukemia katsomalla). Vähähiilihydraattinen Atkins-leipä ilman agaricusta heilautti verensokeria paljon pahemmin kuin tavallinen vaalea leipä agaricuksen kanssa.

Plussaa ja miinusta

Libre osaisi laskea myös insuliinin annostelun. Käsittääkseni se käyttää laskentaan paitsi hiilihydraattien määrää, nykyistä verensokeria ja sen suuntaa, myös sitä, paljonko edellisestä insuliiniannoksesta on yhä jäljellä vaikuttamassa. (Tätä viimeistä eivät ilmeisesti kaikki laskurit ota huomioon.) Koska en pistä insuliinia, en tätä voinut testata. Ja jos sensorin lukema heittää yhden tai kahden numeron verran, ei laskenta tietysti toimi.

Libren merkittävä puute on myös se, että se ei hälytä hypoista. Tämä tuntuu näin ei-diabeetikkona hyvin oleelliselta, ellei oleellisimmalta, syyltä hankia jatkuva glukoosiseuranta. Se antaa turvallisuuden tunteen siitä, että ei joudu tietämättään vaikean hypoglykemian uhriksi. Libreltä tätä ei saa.

Libre ei myöskään pysty kytkeytymään insuliinipumppuun, saati sitten pysäyttämään sitä hypon uhatessa. Melkein siis suosittelisin ykköstyypin diabeetikolle CGM:ää, joka näihin pystyy, jos rahatilanne vain tämän mahdollistaa.

FreeStyle Libre olisi kuitenkin oiva laite aikuistyypin diabeetikolle – jotka eivät usein juuri mittaile verensokeriaan, vaikka pitäisi -, metabolista oireyhtymää sairastavalle, hypoglykeemikolle (tai sellaista epäilevälle) tai ihmiselle, jolla on esimerkiksi suvussa diabetestä ja haluaa nähdä, miten eri ruoat vaikuttavat hänellä verensokeriin. Tai miksei Quantified Self -harrastajallekin. Verensokeri on kuitenkin hyvin tärkeä juttu, muunkin kuin diabeteksen kannalta.

Erityisesti Libressä etuna on se, että koska lukijan hinta on halpa, järjestelmää ei tarvitse käyttää koko ajan, jos sensoreiden hinta tuntuu kalliilta tai ei nappaa pitää sellaista koko ajan itsessään kiinni. Jo yksittäinen kahden viikon sensorointijakso kertoo paljon oman kropan toiminnasta. Tämä riippumatta diabeteksen tyypistä tai onko sitä.

Data pilveen

Hakkerihenkisille tiedoksi, että Libre on yhteensopiva Nightscoutin kanssa Glimpin kautta. Sama suomeksi: muiden CGM-laitteiden tapaan Libren tulokset saa Android-laitteen kautta pilveen, eli esimerkiksi vanhempi voi tarkastella lapsen tuloksia tietokoneella tai kännykällä.

Tämä vaatii periaatteessa sensorin skannausta puhelimella, mutta en keksi, miksei voisi käyttää erillistä NFC-lukijaa välissä, esim. t-paidan hihassa, joka lukisi sensoria koko ajan. Näin voisi järjen mukaan saada hälytykset ja kaikki, sekä lukemat vartin sijaan vaikka minuutin välein ilman skannauksia. Glimpillä Libren sensori ei myöskään automaattisesti kuole 14 päivän päästä.

Saatavuus

Huonona puolena Suomessa FreeStyle Libreä saa tällä hetkellä Abbottin mukaan vain julkisesta terveydenhuollosta. En tiedä tarkoittaako tämä sitä, että se on kokonaan korvattava, jos sen onnistuu saamaan, ei-diabeetikolle sellaista tuskin heruu. Useimmissa maissa sen voi ihan itse tilata ja jotkut tilaavat Librejä jopa ulkomaisista nettikaupoista (mikä vaatii kikkailua, koska kaupat mm. blokkaavat väärän maan IP-osoitteet).

One Comment

  1. Kiitos Abbott FreeStyleLibre mittarin tuotearvostelusta, hyvin analysoitu ja katsottu ominaisuudet tarkasti. Käytin juuri kaksi viikkoa Libreä testissä kun olen T1 tapaus. Mittari näytti jatkuvasti kovin alhaisia lukemia vertailu mittariin CareSens N nähden, 2 – 3 yksikköä alle? Mittasin taajaan 10 mittausta/vrk. ja annostelin insuliinia sen mukaisesti, tosin en käyttänyt laskinta kun oli niin “kiirettä” opetella kaikki niksit kerralla.
    Täällä Ylöjärvellä mittari kiertää testikäytössä kaksi viikkoa ja pois.
    Jatka mainioita tuotearvosteluitasi ja kaunista kevättä toivottaen.

Leave a Reply

Required fields are marked *.