Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Kaikki tuhoaa suoliston, tai ehkä ei kuitenkaan

| 0 comments

Olen perehtynyt varsin paljon autoimmuunisairauksiin ja niiden hoidossa käytettyihin ruokavalioihin, mm. siksi että edellinen kirjani käsitteli autoimmuunisairauksia ja seuraava käsittelee ruokavalioita. Suolistolla on eittämättä iso rooli autoimmuunitaudeissa, muissakin kuin tulehduksellisissa suolistosairauksissa. Tätä korostavat varsinkin paleoruokailijat.

Hesarin luetuimmissa jutuissa oli monta päivää artikkeli Tutkimus: Prosessoitu ruoka saattaa heikentää suolistoa ja lisätä autoimmuunisairauksien riskiä. Sinänsä uskottava johtopäätös, mutta artikkelia lukiessa alkoi hälytysvalot vilkkua. Lisäaineiksi oli mainittu “esimerkiksi glukoosi, gluteeni ja natrium”, joista kaikkia tietenkin on monissa ja – kahta useimmissa – ruoissa luonnostaan

Jutussa mm. kutsuttiin Autoimmune Reviewsiä nimellä “Yhdysvaltalainen terveysaiheita käsittelevä verkkojulkaisu”. No, ei se teoriassa väärinkään ole, mutta tuo ilmaus kuulostaa enemmän blogilta kuin tiedelehdeltä. Kun avasin itse tutkimusartikkelin havaitsin, että se on katsausartikkeli eikä tutkimus. HS:n jutun on jostain syystä kirjoittanut kulttuuritoimittaja Sirpa Pääkkönen, ei tiedetoimittaja.

Lähteenä oli käytetty Medical News Todaytä, joka sinänsä on ihan luotettava tiedesivusto jota itsekin luen, mutta hei, tiedejutut kirjoitetaan alkuperäislähteestä, ei toisen lehden uutisoinnista. MNT, kuten muutkin lehdet, huomioi (ilmeisesti lehdistötiedotteen perusteella) julkaisun vasta vuodenvaihteessa, vaikka se oli julkaistu jo kesäkuussa.

Itse artikkeli (ei maksumuuria) oli aika järkyttävää luettavaa. Se on huonosti argumentoitu, sekava, täynnä typoja ja suurin osa sisällöstä on enemmän tai vähemmän irrelevanttia. Suurin osa artikkelista keskittyy elintarviketeollisuuden numeroihin ja kuvailemaan lisäaineiden käyttötarkoituksia (kuitenkin mahdollisimman epäkonkreettisesti).

Suoliston tiividen liitosten (tight junctions), joihin artikkeli keskittyy, toimintahäiriöiden sanotaan olevan pääongelma autoimmuunisairauksissa – mahdollista, mutta tähän on annettu yksi viite, joka ei ole mikään katsausartikkeli. Ei todellakaan uskottava perustelu.

Glukoosin osuudesta suoliston läpäisevyyden lisääntymiseen on sentään enemmän viitteitä. Glukoosia käsitellään kuitenkin vain lisäaineena, ei molekyylinä jota on käytännössä kaikessa ruoassa, ihmisen omista soluista puhumattakaan. Minusta aika erikoista.

Runsas suolan käyttö on yhdistetty autoimmuunisairauksiin ja natriumosio on periaatteessa asiallinen, mutta siinäkin olisi voitu pohtia, millaiset määrät natriumia voisivat olla ongelmallisia. Natriumia kun ei tietenkään voida kokonaan välttää.

Artikkeli kertoo, yhden viitteen kera, että rasvahapot kuten öljyhappo, EPA, DHA, gammalinoleenihappo, kapriinihappo ja lauriinihappo heikentävät tiiviitä liitoksia. Käytännössä siis esimerkiksi oliiviöljy, kalaöljy ja kookosöljy. Kamalia lisäaineita. Jälleen kuitenkin puhutaan vain prosessoidusta ruoasta eikä esimerkiksi lainkaan mietitä, auttaisiko ruoan rasvan vähentäminen asiaa.

Myöhemmin myös aminohapot alaniini ja tryptofaani sekä vihreän teen epigallokatekiinigallaatti (EGCG) listataan suoliston läpäisevyyden lisääjiksi, myöhemmin myös fermentoitujen ruokien etanoli ja asetaldehydi. Näitäkin on ruoissa ihan luonnostaankin, ilman että niitä tarvitsee erikseen lisätä.

Gluteeniosiossa viitteitä on kohtuudella, mutta yhtäkkiä kirjoittajilta unohtuukin prosessoidusta ruoasta puhuminen kokonaan ja ainoastaan kuvaavat hyvin teknisesti sitä, millaisia vaurioita gluteeni voi suolistossa tehdä. Tässä olisi voitu mainita, mitkä havainnoista koskevat vain keliakiaa ja mitkä myös tervettä suolistoa.

Myös emulgointiaine-, nanopartikkeli- ja transglutaminaasiosiot ovat kohtalaisen vakuuttavia, mutta nämäkin kaipaisivat enemmän kontekstia. Nämä tosiaan ovat aitoja lisäaineita, eivät aineita joita ruoassa on tyypillisesti luonnostaankin.

(MNT:n mukaan myös orgaaniset hapot oli mainittu artikkelissa ongelmallisina, mutta ei niitä kyllä ole mainittu lainkaan.)

Lopussa tutkijat toteavatkin, että syy-yhteyttä ei ole osoitettu, mutta lisäaineiden käytön lisääntyminen korreloi autoimmuunisairauksien lisääntymisen kanssa. Niin, jäätelön syöminenkin korreloi tilastollisesti järveen hukkumisen kanssa. Minusta artikkeli on heikko esitys, vaikka siinä on myös yksittäisiä järkeviä kohtia. Todella erikoista, ettei useiden mainittujen “lisäaineiden” esiintymistä normaalissa ruoassa käsitelty. Onko kyse määristä? Siitä ei puhuta mitään.

Sinänsä minua huvittaa, miten tämän artikkelin johtopäätökset suhtautuvat paleoruokavalioon ja etenkin autoimmuunipaleoon (AIP). Paleoruokavaliossahan gluteenia pidetään yleensä pahimpana mahdollisena ruoka-aineena, koska sen katsotaan vaikuttavan negatiivisesti suolistoon myös ei-keliaakikoilla.

Autoimmuunisairauksien hoitoon tarkoitetussa AIP:ssä vältellään yleensä tavallisen paleon välttelykohteiden (esim. pavut ja viljat) lisäksi kaikkia maitotuotteita, kananmunia, pähkinöitä, siemeniä (myös mausteina käytettävät) ja koisokasveja. Useimpien näistä katsotaan vaikuttavan epäedullisesti nimenomaan suolistoon.

“Parantavina” ainesosina paleossa/AIP:ssä pidetään eläinrasvoja (joiden useita rasvahappoja artikkeli soimaa) sekä fermentoituja ruokia, jotka myös on mainittu ongelmallisina.

Autoimmuunipaleoon ei kyllä ihan hirveästi jäisi jäljelle ruokia, jos pitäisi nuokin aineet poistaa, samoin kuin glukoosi ja natrium.

Autoimmune Reviews -lehden uskottavuus kyllä kärsi mielessäni huomattavasti.

Leave a Reply

Required fields are marked *.