Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Kirja-arvostelu: Do No Harm: Stories of Life, Death and Brain Surgery

| 2 Comments

Neurokirurgeilla on usein huono maine persoonallisuuden suhteen. Henry Marshin muistelmateos Do No Harm: Stories of Life, Death and Brain Surgery osoittaa kuitenkin stereotypian vääräksi ainakin kirjoittajan kohdalla. Brittiläinen Marsh on hyvin empaattinen ja inhimillinen ihminen, joka tekee virheitä, kammoaa auktoriteetteja ja suree syvästi epäonnistuneita leikkauksia, usein myös kiroilee paljon.

Kirja kertoo monista neurokirurgisista leikkauksista, eli enimmäkseen selkä- ja aivoleikkauksista, niin onnistuneista kuin epäonnistuneistakin. Neurokirurgiassa inhottavinta on se, että parhaimmallakin kirurgilla on melko iso epäonnistumisprosentti, koska niin moni asia voi mennä pahasti pieleen. Esimerkiksi verenvuoto johtaa yleensä hyvin ikävään lopputulokseen ja aivoinfektio on paljon hankalampi kuin useimpien leikkaushaavojen tulehtuminen.

Neurokirurgiassa on myös runsaasti toivottomia tapauksia: massiivisia aivoinfarkteja, joiden kohdalla on epätodennäköistä, että potilas palaisi läheskään ennalleen, aggressiivisia kasvaimia joita leikataan uudelleen ja uudelleen ja pahimmillaan lisää elinaikaa saadaan vain viikkoja. Usein leikkaaminen ei edes kannata. Joskus leikataan vain potilaan läheisten takia.

Toisaalta esimerkiksi kolmoishermosäryn lievittämiseksi tehty kasvojen alueen hermopinnettä lievittävä leikkaus on varsin turvallinen ja voi muuttaa ihmisen elämän helvetistä normaaliksi.

Minusta kirja oli yllättävän vähän “ällöttävä”, vaikka siinä kuvataan aivo- ja muita leikkauksia. (Minä saan helposti vasovagaalireaktion, jos luen inhottavia lääketiedejuttuja.) Epämiellyttävintä siinä oli nimenomaan neurokirurgian arvaamattomuus: kuinka näennäisen täydellisesti onnistunut pieni leikkaus voikin tappaa potilaan pari päivää myöhemmin massiiviseen aivoverenvuotoon.

Henry Marsh kertoo myös omista kokemuksistaan esimerkiksi murtuneen jalan ja irtoavan verkkokalvon kanssa, äitinsä viimeisistä viikoista rintasyövän kanssa ja useista matkoistaan ukrainalaisiin sairaaloihin, jotka tuntuvat melkein kuin kauhuleffoista lainatuilta.

Marsh kritisoi myös paljon brittiläistä julkisen terveydenhuollon järjestelmää NHS:ää ja erityisesti monia absurdeja byrokratian kiemuroita. Myös aivojen olemusta pohditaan: millaista on leikata sitä paikkaa, jossa ovat kaikki ihmisten ajatukset ja minuus?

Marsh suhtautuu yllättävänkin negatiivisesti neurologiseen vammaisuuteen. Ymmärrän, että ei inspiroi pelastaa kenenkään henkeä, jos lopputuloksena on pysyvä vegetatiivinen tila tai muuten äärimmäisen vaikea vammaisuus, joka ei mahdollista oikeaa elämää. Hänen mielestään kuitenkin jo esimerkiksi kielellisten kykyjen menettäminen aivohalvauksessa on niin paha asia, että melkeinpä olisi parempi kuolla, mikä näin vammaisaktivistina tuntuu hurjalta.

Joka tapauksessa hieno, ajatuksia herättävä ja syvästi monella eri tasolla kiehtova kirja. Jos pystyt lukemaan kirjoja englanniksi, kielitaitosi riittää varmasti tähänkin, se ei ole kovin vaikea. (Kirjoittaja antaa peräti alaisilleen sapiskaa, jos nämä puhuvat liian “lääkärikieltä”.)

2 Comments

  1. Onko toivoa kaannoksesta suomeksi? Jos on, milloin?
    Henry Marshin haastattelu “The old gray matter has served me well” julkaistu 19.02.2017 Sunday Times’in Money-osastossa.

Leave a Reply

Required fields are marked *.