Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Tuoretta B12-rintamalta

| 7 Comments

B12-vitamiinia tutkitaan jatkuvasti, mutta tutkimuksia harvoin uutisoidaan Suomessa. Itse seuraan niitä Twitter-tunnuksen @b12unme kautta. Mielenkiintoisia B12-tutkimuksia tulee niin paljon, että jo pelkästään niistä kirjoittamalla saisi aikaan aktiivisen blogin, mutta tässä kolme tuoretta tutkimusta.

On hyvin tiedossa, että B12-vitamiinin puutos voi aiheuttaa neuropatiaa. Koska viitearvot ovat useimmissa maissa päin prinkkalaa (eikä tavallinen B12-mittaus muutenkaan ole täysin luotettava), jää moni B12-puutos tunnistamatta. Jos vaikkapa diabeetikko kärsii neuropatiasta, se pannaan yleensä diabeteksen piikkiin – vaikka esimerkiksi jotkut diabeteslääkkeet laskevat B12-tasoja.

Hermovaurioihin ei ole käytännössä lääkkeitä. Esimerkiksi epilepsialääkkeillä, joillain masennuslääkkeillä ja chilin kapsaisiinilla voidaan lievittää neuropaattista kipua, mutta oireiden syytä se ei hoida. Lisäravinnepuolelta löytyy B12-vitamiini (joka pistoksina toki on reseptilääke) ja alfalipoiinihappo. Benfotiamiinista ja karnitiinistakin voi olla apua.

Uuden tutkimuksen mukaan B12-vitamiini voi tosiaan auttaa hermovauriokipuun, vaikka sille olisi löydetty muu syy kuin B12-puutos. 2/3:lla niistä joita hoito auttoi oli normaalit B12-tasot verikokeissa. Kolmanneksella hyötyneistä myös B12-puutoksen luotettavampi testi metyylimalonihappo (MMA) oli normaali.

Oraalinen B12-hoito auttoi tutkimuksessa useimpia, mutta joillain pistoshoito oli tehokkaampi. Ei sinänsä yllätä. Yleensä B12-puutoksen aiheuttamiin neurologisiin oireisiin suositellaan nimenomaan pistoshoitoa niin kauan, kunnes oireet on saatu pois.

Kiinasta tuli varsin mielenkiintoinen tutkimus. B12-vitamiinin, folaatin, homokysteiinin ja MTHFR-mutaatioiden osuudesta Alzheimerin tautiin ja muihin dementioihin on kiistelty paljon ja tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia.

Kiinalaistutkimuksessa B12-puutos normaalin homokysteiinin ja folaatin kanssa lisäsi Alzheimerin riskiä viisinkertaiseksi. Alhainen folaatti, korkea homokysteiini ja normaali B12 kasvattivat riskin 17-kertaiseksi. Korkea homokysteiini, matala B12 ja mikä tahansa folaattitaso nosti riskin jopa 30-kertaiseksi. Aika hurjaa.

Mainittakoon, että tutkimus ei ollut kovin suuri, 115 potilasta ja 115 verrokkia. Kun tällaiset ryhmät jakaa useaan alaryhmään, sattuma voi vaikuttaa tuloksiin varsin paljon. Luotettavuusvälit olivat suuria – esimerkiksi tuon 30-kertaiseksi arvioidun riskin oli laskettu olevan minimissään noin kymmenkertainen ja enimmillään jopa satakertainen. Lisätutkimuksia siis kaivataan edelleen.

On toki mahdollista, että eri kansoilla folaatti, B12 ja homokysteiini vaikuttavat eri lailla ja siksikin eri tutkimuksissa saadaan erilaisia tuloksia. Eri maissa on erilainen geeniperimä, joka voi vaikuttaa mm. Alzheimerin tärkeän riskitekijän ApoE-geenimuotojen sekä MTHFR-mutaatioiden yleisyyteen. Tietysti myös ympäristötekijät: B12-vitamiinia sisältävän eläinperäisen ravinnon määrä, altistuvatko ihmiset vaikkapa suurille määrille foolihappoa ja onko heillä paljon metabolista oireyhtymää.

Uudessa brittitutkimuksessa B12-vitamiinin puutos nosti kolesteroliarvoja. Tutkijat uskovat sen johtuvan tämän puutoksen vaikutuksesta kolesterolin tuotantoon liittyvien geenien metylaatioon, eli kyse on geenien ilmentymisestä. Myös BMI ja insuliiniherkkyydestä kertova HOMA-IR-arvo olivat matalampia niillä, joilla oli riittävät B12-arvot, mutta jälkimmäisessä ei päästy tilastolliseen merkitsevyyteen asti. Tämäkin tutkimus olisi voinut olla suurempi.

Tutkittavat jaettiin yksinkertaisesti kahteen ryhmään: B12 >190 ng/l ja B12 <= 190 ng/l. Tuota rajaa korkeampi arvo ei kuitenkaan missään nimessä osoita, että B12-tasot ovat riittävät. Myös arvoja 300, 350, 500 ja 550 ng/l on käytössä tai ehdotettu viitearvojen alarajaksi. Tutkimuksissa pitäisikin mitata kvartiileja, eli alhaisimmat B12-tasot verrattuna korkeimmat. Mutta se vaatisi tietysti enemmän tutkittavia.

7 Comments

  1. Kumma kun noita b12-arvoja ei Suomen julkisella puolella mitata. 70-vuotiaalla äidilläni oli viimeksi labroissa hb 81 mutta silti ei edes pyynnöstä mitattu b12-tasoja. Olen nyt äidille hankkinut b12-lisäravinnetabletteja ja yritetään päästä mittaamaan tasot yksityiselle puolelle. Se vaan, että eivät välttämättä suostu esim b12-piikkejä antamaan julkisella, vaikka yksityinen toteaisi liian alhaiset b12-tasot. Ja niiden ottaminen yksityisellä on eläkeläiselle aika kallista. Tabletit ei kai ole kovin tehokkaita.

    • Ei mitata ei, kuinka paljon vahinkoa se aiheuttaakaan. Etenkin vanhuksilla ne pitäisi mitata melkeinpä aina. Jos käytössä on tabletit, verikokeista ei välttämättä saa oikeaa tulosta – joillain ihmisillä B12-tabletit nostavat veriarvoja, mutta eivät poista puutosta.

      B12-pistokset eivät maksa juuri mitään, pari euroa pistos, ja ne voi antaa oikein hyvin itse. Jos ei siihen esim. huonojen käsien takia pysty niin perheenjäsen voi antaa, ei tarvitse mennäsitä varten lääkäriin.

  2. Saako B12-pistoksia siis ostettua apteekista ilman reseptiä? Suomessa?

    • Itse ainetta ei saa ilman reseptiä, mutta kun reseptin saa, voi aineen pistää itse, jolloin ei tarvitse maksaa kenellekään siitä. Itse ampullit eivät ole erityisen kalliita.

  3. Erittäin hyvä kirjoitus. Tämä pitäis saada jakoon laajemminkin hoitohenkilökunnalle. Ihmiset eivät ota tosissaan jostakin syystä B12-vitamiinin puutosta.

  4. Ostin Espanjasta 1g B vitamiini ambullia jotka on tarkoitettu joko pistettäväksi tai nieltäväksi. Luin paikalliselta keskustelupalstalta että jotkut ottavat niitä päivittäin ja toiset kerran viikossa suun kautta. Mikä on mielestäsi oikea väli? En ole mittauttanut arvojani mutta olen 2 sokeritautinen 65v mies ja otan 3g metformiinia päivässä. Ambullit oli edullisia 5 kpl 2,20€

  5. Se on ampulli. Täysin mahdotonta sanoa mitä tuo sisältää 1 gramman verran. B vitamiineja on kahdeksaa eri “lajia.”

Leave a Reply

Required fields are marked *.