Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Muiden tarinoita: Vanhan miehen kaltoinkohtelua

| 2 Comments

Tässä taas erään lukijan lähettämä tarina hänen isänsä saamasta kohtelusta aivoinfarktin jälkeen. Tarinoita voi toki lähettää julkaistavaksi edelleen.

Vanhan miehen kaltoinkohtelua, vaikka hän ei pyytänyt paljoa

Meillä on tavoitteena tunnistaa ja hoitaa mahdollisimman hyvin aivohalvauspotilaat/aivoinfarktipotilaat. Nykyään tehokkaalla hoidolla voidaan vähentää huomattavasti sairauden aiheuttamaa vammaisuutta sekä säästetään yhteiskunnan varoja. Laskimonsisäinen liotushoito voidaan aloittaa, mikäli aivoinfarktin oireiden alkamisesta on kulunut alle neljä ja puoli tuntia. Liotushoidolla voidaan pienentää vauriota ja turvata toimintakyvyn säilyminen

Isäni sairastaa hyvin tasapainossa olevaa diabetesta, mikä on yksi riskitekijä, kun on kyse muista sairauksista. Hänellä on myös lääkitys verenpainetautiin. Isän pää meni oudoksi ja hänellä oli päänsärkyä. Iäkkäämpien ihmisten oireet voivat olla poikkeavat. Hän oli silloin 78-vuotias. Hän ja äitini tiesivät nopean hoitoon hakeutumisen merkityksen ja toimiovat sen mukaan.

Keskussairaalan ensiavussa sivuutettiin hänen valittamat oireet ja pyynnöt liotushoidosta. Häntä tutkittiin mahdollisen sydäninfarktin epäilyn vuoksi, mutta päähän ei kohdistunut mitään tutkimuksia. Isä olisi kotiutettu polilta illalla, mutta hän ei suostunut lähtemään kotiin epämiellyttävän olon, huimauksen ja huteran kävelyn vuoksi eikä äitini halunnut ottaa häntä kotiin siinä kunnossa.

Heillä oli lähes jatkuva puhelinyhteys minuun epäselvän tilanteen vuoksi, sillä olen sairaanhoitaja. Aamulla isääni yritettiin kotiuttaa jälleen, mutta minä olin neuvonut isää ja äitiä pyytämään pään TT-tutkimusta ja vaatimaan merkintää papereihin, mikäli tutkimus evätään. Lääkäri suostui vaivoin kirjoittamaan lähetteen ja hän poistui huoneesta ovet paukkuen.

Tutkimuksen jälkeen isän oli poistuttava polilta heti, jonne äiti oli jo ehtinyt paikalle katsomaan häntä. Hän ei saanut olla enää polilla sitä hetkeä, että jo saapunutta tutkimusvastausta olisi kerrottu hänelle.

Isäni ehti olla kotona yli 4 h, kun häntä pyydettiin saapumaan neurologian osastolle tarkkailuun, päivä oli sunnuntai. Hänellä oli pikkuaivoinfarkti. Kun isä yritti puhua asiasta, niin kukaan ei vaivautunut sanomaan hänelle, että liotushoitoa ei anneta pikkuaivoinfarkteissa eikä kukaan pahoitellut tapahtunutta asiaa.

Kun minä pääsin sairaalaan katsomaan isää, niin minun kertomana tieto tuli liian myöhään julki ja isäni oli pahoittanut mielensä ja oli katkera siitä, ettei hänelle aloitettu liotushoitoa. Hän ei voinut ymmärtää sitä, että kuinka otettiin niin suuri riski, että hänet laitettiin kotiin. Aivoinfarktin takia hänen olisi pitänyt olla vuodelevossa ja rauhassa, ettei vaurio laajene.

Kun tuli aika kotiuttaa isä, niin hänet siirrettiin kuntoutusyksikköön vastoin tahtoa, jossa muut potilaat olivat pyörätuolipotilaita. Lisäksi hoitoyksikkö oli isälleni vastenmielinen paikka, koska hänellä oli samalla alueella sijaitsevasta hoitopaikasta negatiiviset mielikuvat oman isän hoitojen takia. Isäni epäili, että hänen aiempi tyytymättömyytensä oli syynä siihen, miksi häntä ei kotiutettu suoraan.

Minä olin ehtinyt jo palata kotiini, kun äiti pyysi minua apuun. Isäni oli illalla soittanut ja pyytänyt itkien äitiäni hakemaan hänet kotiin. Hän on aivan väärässä paikassa hoidossa, muut ovat täällä vanhoja ja ne istuvat pyörätuolissa, eikä siellä ollut ketään, joka olisi pystynyt keskustelemaan isän kanssa. Muilla potilailla oli afasia.

Isäni ei saanut mielestään tarpeeksi ruokaa. Kun hän söi appelsiinin, niin toiset potilaat sanoivat niiden olevan vain pöydällä. Toiset potilaat eivät pystyneet omin avuin syömään appelsiineja.

Minä lähdin seuraavana aamuna heidän avuksi ja menin äitini kanssa hakemaan isäni kotiin lounasaikaan. Siellä ollut fysioterapeutti oli jo testannut, että portaiden kävely onnistuu hyvin kävelykepin avulla. Oikeastaan ei ollut mitään syytä, ettei hän olisi voinut kotiuttaa, mutta asia piti vielä varmistaa lääkäriltä.

Olosuhteet olisivat voineet kääntyä isää vastaan. Väitän, että isäni liikkui kotona paljon enemmän kuin kuntoutusyksikössä eikä joutunut niin kovan masennuksen valtaan. Tietysti isäni oli jonkun verran masentunut aivoinfarktin seuraamusten takia, mutta myös kaltoin kohtelun vuoksi.

Ensiavussa tapahtuneiden hoitovirheiden vuoksi tein isän puolesta potilasvalituksen, johon emme saaneet koskaan mitään vastausta. Potilasvalitukseen tulisi vastata kirjallisesti kuukauden sisällä. Isäni tiedusteli kerran vastausta potilasasiamieheltä, joka lupasi hoitaa asian.

Aivoinfarktin jälkeen parin viikon päästä isäni sai sydäninfarktin. Nämä kaksi sairautta kulkevat joskus käsi kädessä. Minä olin edelleen heidän luona, sillä olin käynyt ostamassa heidän kanssa verenpainemittarin sekä hakenut verensokerimittarin terveyskeskuksesta. Jostain selittämättömästä syystä isäni ei ollut saanut omaa mittaria, vaikka oli sairastanut diabetesta lähes 30 vuotta ja oli motivoitunut hoitamaan tautiaan. Sydäninfarktin yhteydessä saatoin havainnollistaa äidilleni ensihoidon, jonka hän voi toteuttaa ennen ambulanssin saapumista.

Sydänleikkauksen jälkeen vanhempani ovat voineet elää yhdessä aktiivista elämää omassa kodissaan 8 vuotta ilman uusia aivo- tai sydänkohtauksia. Nyt jalka alkaa painaa, mutta isäni ei poistu vapaaehtoisesti omilta mailtansa.

Setäni, isäni pikkuveljen kuolema on muistuttanut heitä elämän rajallisuudesta. Isälläni oli onnea, että aivoinfarkti oli pikkuaivoissa, mutta keskussairaalan ensiavun toiminta oli anteeksiantamatonta ja se vei isäni luottamuksen. Hän on monta kertaa miettinyt, että tehtiinkö kaikki tarpeellinen hänen veljensä hyväksi.

Vielä tänäkin päivänä isäni ihmettelee sairaalan toimintaa, kun hänen potilasvalitukseen ei ole vastattu mitenkään ja kuinka härskisti voidaan rikkoa lakeja.

2 Comments

  1. Tuntuu, että isäsi saama kohtelu on tyypillistä ensiavun ja keskussairaalan tyylistä hoitaa potilaita. Tuntuu, että ne kuvitelevat olevansa jumalia, joiden teemisiä ei saa arvostella eikä varsinkaan esittää omia tuntemuksiavoinnistaan. Mihinkään valitukseen ei vastata eikä oteta kantaa. Ihan kuin salaisivat hoitovirheensäniin, ettei mitään valitusta voida edes tehdä. Itse olen kamppaillut aivovamman ja pikkuaivoinarktiendiagnoosien kanssa saamatta vastausta, saamatta tarkempaa tutkimusta ja hoitoa. Potilaan ääntä ei saada kuuluviin ja hoidot vaan heikentyvät.

Leave a Reply

Required fields are marked *.