Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Tupakan salattu ainesosa

| 0 comments

Blogauksen otsikossa on ehkä aavistus clickbaittia, mutta harva on kuullutkaan anatabiinista, paitsi ehkä jos on lukenut kirjani Uusia hoitoja autoimmuunisairauksiin. Anatabiini on tupakasta ja joistain muista koisokasveista saatava nikotiinin kaltainen alkaloidi. Se näyttää lievittävän tulehdusta ja sitä myydään Yhdysvalloissa lisäravinteena. Sitä tutkitaan useiden eri autoimmuunisairauksien (etenkin kilpirauhassairauksien) ja muidenkin sairauksien hoidossa.

Anatabiinista ei ole ihan hirveän paljoa tutkimuksia (ja niistäkin suurin osa on eläintutkimuksia), mutta kirjani kirjoittamisen jälkeen on julkaistu neljä jossain määrin kiinnostavaa tutkimusta.

Rotilla anatabiini paransi keskittymiskykyä, mutta niin tekee nikotiinikin, että sinänsä tässä ei ole mitään hurjan yllättävää. Anatabiinin vaikutus oli kuitenkin erilainen kuin toisen samankaltaisen alkaloidin anabasiinin, joka auttoi lähinnä muistiin.

Pienessä tutkimuksessa anatabiinivoide auttoi valtaosalla potilaista lievään tai keskivaikeaan ruusufinniin. Tutkimuksessa oli tosin vain 10 osallistujaa eikä lumeverrokkia ollut (en ole perehtynyt siihen, kuinka vahva lumevaikutus ruusufinnissä yleisesti on, mutta ainakin sairauden vaikeusaste voi vaihdella), eli hirveän vahvoja johtopäätöksiä, jos mitään, tästä ei voida vetää.

Anatabiini laski tyroglobuliinivasta-aineita (TgAb) Hashimoton tyreoidiittia eli autoimmuunia kilpirauhastulehdusta sairastavilla. Tyroglobuliinivasta-aineita ei kuitenkaan yleensä pidetä kovin merkittävinä Hashimoton tyreoidiitissa. Tärkeämpiä ovat tyroperoksidaasivasta-aineet (TPOAb), joita anatabiini ei laskenut.

En osaa sanoa, mitä tällaisesta tutkimuksesta voisi päätellä. Onko anatabiinista mitään käytännön hyötyä autoimmuunityreoidiittia sairastavilla on tietenkin se olennainen kysymys, eikä tuossa tutkimuksessa ainakaan saatu minusta näyttöä siitä, että olisi. Anatabiinin yleisin haittavaikutus oli huimaus, jota esiintyi jopa kolmanneksella hoitoa saaneista. Sivuvaikutuksia on siis varsin paljon lisäravinteeksi, eli hyöty-haittasuhde ei vakuuta.

Internet-pohjaisessa kyselyssä, jossa oli 282 vastaajaa, 82 % vastanneista koki saaneensa anatabiinista apua nivelrikosta tai muista syistä johtuviin nivelkipuihin tai nivelten jäykkyyteen. Tämä julkaistiin lääketiedelehdessä, mutta kyseessä ei tosiaan ollut sinänsä tutkimus, vaan tuollaisiin kyselyihin usein vastaavat ennen kaikkea ne, jotka kokevat saaneensa hoidosta apua. Myös tutkimuksen valintakriteerit suosivat hoidosta hyötyneitä (esim. ne jotka tilasivat anatabiinivalmistetta enemmän kuin kerran).

Kahdella kolmanneksella vastaajista nivelkipu kuitenkin helpotti lähes kokonaan, mikä kuulostaa minusta mielenkiintoiselta ja lisätutkimuksia kaipaavalta. Yli puolet vastaajista lopetti kipulääkkeiden käytön lähes kokonaan ja noin 40 % jopa täysin. Myös osa nivelreumasta, fibromyalgiasta ja muista nivelkipua aiheuttavista pitkäaikaissairauksista kärsivistä vastaajista oli hyötynyt anatabiinista.

Yhteenveto: en kokeilisi anatabiinia tällä näytöllä kilpirauhassairauksiin enkä keskittymiskyvyn kasvattamiseen. Keskittymisen parantamiseen on monia aineita, joista on näyttöä myös ihmisillä ja jotka eivät aiheuta haittavaikutuksia noin usein. Nivelvaivoihin tai ruusufinniin saattaisin kokeilla. Toisaalta niihinkin on monia muita reseptivapaita hoitoja.

Leave a Reply

Required fields are marked *.