Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Terveysvuosi 2014

| 2 Comments

Tämän vuoden terveysuutiset ovat keskittyneet pitkälle yhteen surulliseen asiaan, nimittäin Länsi-Afrikan ebolaepidemiaan. Mediassa käsitellään asiaa enää varsin vähän ja vaikka epidemia onkin hieman laantunut, ohi se ei missään nimessä ole ja on edelleen valtavan raskas taakka Liberian, Sierra Leonen ja Guinean infrastruktuurille.

Ebola ei ole ollut vuoden 2014 ainoa epidemia. Lisäksi on ollut mm. Lähi-Idän MERS, joka on tappanut lähes puolet sairastuneista (joita ei onneksi ole ollut kovin paljoa) sekä kahta eri ihmisiin tarttunutta lintuinfluenssaa, H7N9 sekä H5N1. Jälkimmäinenkin on esimerkiksi Egyptissä tappanut lähes puolet sairastuneista.

Yhdysvalloissa on levinnyt vakava, onneksi ei kovin laajamuotoinen enterovirusepidemia. Tämä enterovirus-68-kanta on harvoissa tapauksissa aiheuttanut polion kaltaista halvaantumista.

Suomessa

Suomessa paljon on puhuttanut etenkin Valviran suhtautuminen T3-kilpirauhashormoniin, josta minäkin olen blogannut useita kertoja. Homesairauksista on kirjoitettu lehdissä todella paljon, etenkin yksittäisten perheiden tragedioista, mutta myös esimerkiksi vaarallisista homekouluista

CFS/ME:stä oli ilahduttavan paljon lehtijuttuja, luultavasti jopa kolmannes kaikista aihetta käsittelevistä lehtijutuista Suomessa on julkaistu tänä vuonna. Sitä käsiteltiin mm. Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä, Tehyn lehdessä, Hymyssä ja Hyvä Terveydessä. Suomen Kuvalehti julkaisi peräti neljä juttua aiheesta, ilmeisesti yhden printissä ja kolme vain verkossa. Jutut keräsivät varsin paljon huomiota.

Suomen Kuvalehti onnistui myös skuuppaamaan CFS/ME-potilaiden kannalta erittäin ikävän uutisen: Suomen ainoa CFS/ME-klinikka Unesta lopettaa työnsä taloudellisten vaikeuksien takia. Dosentti Olli Polo kuitenkin toivoo voivansa jatkaa vielä potilastyötä.

Lisäksi muutama lehtijuttu (ei verkossa) käsitteli maaliskuussa Keuruulla ensi-iltansa saanutta esikoisnäytelmääni Marian ilmestyksiä, joka käsittelee CFS/ME:ä/borrelioosia, tiettävästi maailman ensimmäinen CFS/ME-aiheinen näytelmä. Siitä on mahdollisesti tulossa myös DVD, asia selviää toivottavasti pian.

Yllättävän vähän huomiota sen sijaan keräsi Duodecimin pikku-uutinen siitä, että Suomen D-vitamiinisuositukset perustuvat virheellisiin laskelmiin. Jostain syystä Mediuutiset ja Lääkärilehden verkkosivut eivät kumpikaan nähdäkseni uutisoineet asiaa. Miksiköhän? Iltasanomissa oli juttu. (Jostain syystä Duodecimin tiedotteeseen ei pysty linkittämään suoraan.)

Suomessa on puhuttu myös esimerkiksi erityisherkkyydestä (HSP), vakuutuslääkäreistä, saattohoidosta ja tietenkin soteuudistuksesta.

Hankala potilas vai hankala sairaus -blogissa ihmisiä tuntuvat kiinnostaneen eniten neuroleptit, kilpirauhasen vajaatoiminta ja B12-vitamiinin puutos. Kaikista on tehty huikean paljon erilaisia hakuja, joilla on päädytty tänne. Toki kymmenet muutkin aiheet kiinnostavat.

Ylivoimaisesti suosituimmat postaukset, yli 10 000 lukukertaa, olivat Mitä kaikkien pitäisi tietää B12-vitamiinin puutoksesta (julkaistu 2013) ja Yle:isiä väärinkäsityksiä kilpirauhasen vajaatoiminnasta (2012). Myös esimerkiksi refluksi, systeemisten sairauksien iho-oireet
ja Ambronite-ravintojuoma kiinnostivat kovasti.

Terveystrendejä

Monet asiat D-vitamiinista gluteenittomaan ruokavalioon ja suolistoflooraan ovat olleet tapetilla jo useita vuosia. Suolistobakteereissa tuntuu kiinnostavan etenkin niiden yhteys lihavuuteen, diabetekseen ja autoimmuunisairauksiin. Myös viromista eli virusfloorasta on varovasti alettu puhua ja kiinnittää yhä enemmän huomiota myös muiden elimistön osien kuin suoliston mikrobikantaan.

Vähähiilihydraattisen ruokavalion suosio laskee, mutta paleo ja muu “puhtaan ruoan” syöminen ovat yhä nousussa. Kuitenkin erilaiset proteiiniruokavaliot kasvattavat suosiotaan, vaikka ne eivät toki olekaan aivan sama asia kuin karppaus.

Moni jättää pois sokerin, vaikkei muuten karppaakaan. Myös vatsavaivoihin tarkoitettu FODMAP-ruokavalio, jossa vältellään tietyntyyppisiä hiilihydraatteja, herättää yhä enemmän kiinnostusta Suomessakin.

Superruoat ovat yhä hyvin suosittuja ja koko ajan tulee uusia hittituotteita. Nousussa tuntuvat olevan erityisesti quinoa, villiyrtit, chiasiemenet, tyrni (ja tyrniöljy), moringa, baobab ja violetti maissi.

Seuraava superruokahitti saattaa olla sacha inchi, huikean omega-3-pitoiset siemenet, jotka ovat miedon pähkinämäisiä ja soveltuvat naposteluun hyvin myös sellaisenaan. Uskon myös idättämisen kasvattavan suosiotaan, samoin uudempien eksoottisten viljojen kuten freekehin ja quinoan sukuisen kanihuan.

Myös kombuchaa, lääkesieniä ja kovassa nousussa olevaa MCT-öljyä (keskipitkäketjuisia rasvahappoja, jotka imeytyvät eri lailla kuin muut rasvat) jotkut pitävät superruokina. Samoin trendikkäät raakakakut kytkeytyvät superruokiin ja niihin lisätäänkin usein ties mitä lääkekasveja, joita itse pidän enemmän sairauden hoitoina kuin ruoka-aineina.

Uskon yhä K2-vitamiinin ja berberiinin nousevan isoksi jutuksi, jälkimmäiseen voi tosin mennä vielä aikaa. Myös mitokondriolisäravinteista on alettu puhua paljon. Erityisesti Q10/ubikinoli, mutta myös uudemmat MitoQ, niasiiniamidiribosidi ja PQQ.

Oma vuoteni

Sain tänä vuonna uuden lääkärin Belgiasta, mistä olen blogannut. Sen myötä olen saanut uusia hoitoja aivolisäkkeen vajaatoimintaani: estradioli, progesteroni, kasvuhormoni, oksitosiini ja kortisonin vaihto. Valitettavasti noista parhaiten toimineet hoidot, progesteroni ja oksitosiini, lakkasivat vaikuttamasta toimintakykyyn. Kasvuhormonista on yhä jonkin verran apua.

Hyviä löydöksiä olivat myös kromi – kun opin lääkäriltä, että tarvitsen päivässä 1 000-1 500 mcg, aiemmin kokeilemistani pienemmistä annoksista ei ollut apua – sekä sinkkivoide deodoranttina. Beeta-alaniinista oli vähän aikaa merkittävästi apua hypoglykemiaan, mutta sekin, kaiken muun tavoin, valitettavasti lakkasi toimimasta. Ihan aavistuksen hyötyä tuntuu olevan vieläkin.

Minulle tuppaa kertymään akuutista stressistä pysyviä elinvaurioita ja niitä syntyi valitettavasti jonkin verran tänäkin vuonna. Yksi uusi yllätysvaiva sellaisen seurauksena oli refluksi. Siihen löytyi lääke pH-tipoista, joita lisätään veteen. Toisin kuin moni kuvittelee, ihmiskehoa ei voi “emäksisöidä” eli siinä mielessä tuollaiset ovat turhia. Omaan refluksiini ne kuitenkin tehoavat erinomaisesti. Muut hoidot eivät minulle auta tai sovi.

Diabetes insipidus ja vaikea hiustenlähtö ovat valitettavasti pahentuneet. Samoin immuunipuutokset tuntuvat vaikeutuneen, mutta minulle ei ole tehty juuri niihin liittyviä laboratoriokokeita, joten siitä en tiedä sen enempää. Paiseita kroppa tuntuu tykkäävän väsätä vähän joka paikkaan. Myös kasvoihin.

2 Comments

  1. Tuohon d-vitamiiniuutiseen oli kysytty myös Foogelholmilta mielipidettä:

    http://www.hs.fi/terveys/a1417490575728

    Jotenkin odotin, että suomalaisten kaltainen kansa olisi tarttunut tällaiseen uutiseen paremmin, varsinkin nykypäivänä kun jokainen voi olla oman ravitsemuksensa asiantuntija.

    Tuo pointti voi olla sinänsä oikein, mutta onhan siinä sitä suomalaista kansanterveysajattelua eli suositukset mahdollisimman yleispäteviä ja riittäviä useimmille perusterveille ihmisille ilman mainintaa, että jollain tapaa terveytensä suhteen poikkeavan henkilön kannattaisi syödä vähän eri tavalla. No, onhan se niinkin, että jos aletaan selittää poikkeustapauksista, niin keskiverto kansalainen menee vain enemmän sekaisin eikä luota enää suositukseen senkään vertaa. Mutta ehkä sitä tietoa voisi sitten henkilökohtaisesti jakaa esim yleislääkärin vastaanotolla esim. mielisairaudesta kärsivälle.

    • Mutta eihän se suositus ole edes yleispätevä, jos se ei riitä käytännössä yhtään kenellekään. Erikoista kyllä, miten vähälle huomiolle keissi jäi sekä lääketiedemedioissa että somessa jne.

Leave a Reply

Required fields are marked *.