Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Sopiiko tatuointi pitkäaikaissairaalle?

| 4 Comments

Iltasanomissa oli ihotautilääkärin haastattelu siitä, keiden kannattaisi välttää tatuointien ottamista. Minä en ole lääkäri, mutta minulla on aavistuksen erilainen kanta asiaan. Jos olet pitkäaikaissairas ja harkitset tatuoinnin ottamista, kannattaa silti neuvotella ensin lääkärin kanssa.

Ehkä ensimmäinen kysymys on se, että jos sairaus lisää komplikaatioiden riskiä, kuinka suuri kohonnut riski on. Tatuoiminen ei ole koskaan täysin vaaratonta, koska siihen liittyy aina infektion (vaikka tatuoinnin tekisi kuinka hygieenisesti!), allergisen reaktion ja ihosairauden riski. Toisaalta koska siihen liittyy aina perusriski, tietyn riskiosan lievä kohoaminen ei välttämättä kasvata kokonaisriskiä merkittävästi.

Pitkäaikaissairauden kanssa elämiseen liittyy aina myös muita riskejä, vaikka ei ottaisikaan tatuointia. Jotkut katsovat, että silloin kannattaa ehdoin tahdoin välttää turhia lisäriskejä, pieniäkin. Toisten mielestä on tärkeämpää elää sellaista elämää kuin haluaa, riskejä kun on joka tapauksessa. Kumpikaan näkemys ei ole oikein tai väärin, ihminen itse päättää.

Tärkeintä on olla tietoinen mahdollisista riskeistä, jotta voi pohtia haluaako ottaa tatuoinnin, jos on vaikkapa merkittävä riski edes siitä, että se menee esteettisesti pilalle. (Toisaalta näin voi joka tapauksessa käydä, terveellekin ja aiemmin tatuoidullekin.)

Lääkärilehti Duodecimillä on hyvä juttu tatuointien aiheuttamista riskeistä. Siinä mainitaan mm. Köbnerin ilmiö, jossa ihosairaus ilmenee vahingoittuneeseen kohtaan ihoa. Samaa ilmiötä voi esiintyä myös esimerkiksi akupunktion seurauksena psoriaarikoilla.

Tatuointia pitäisi ajatella oikeastaan vierasesineenä (jossa vierasesineitä ovat siis tatuointivärit), jotka paitsi lisäävät infektion riskiä, myös monia paikallisia sairauksia.

Iltalehden jutussa haastatellun asiantuntijan mielestä autoimmuunisairaudesta kärsivän ei kannattaisi ottaa tatuointia. Kommenteissa esitettiin kommentoijien lääkäreiden antamia eriäviä näkemyksiä vaikkapa reumaa sairastavan tatuoimiseen. Eräs kilpirauhassairaudesta kärsivä kommentoija harmitteli, ettei varmaan voi siis ottaa toista tatuointia.

Autoimmuunisairauksissa on aina kyse immuunipuutoksesta, joten siinä mielessä esimerkiksi infektion riski voi olla lievästi koholla. Kuitenkin jos miettii kokonaiskomplikaatioriskiä, niin en usko, että vaikkapa autoimmuuni kilpirauhasen vajaatoiminta sitä merkittävästi nostaisi.

Eri asia ovat sitten immunosuppressantit eli immuunijärjestelmän toimintaa heikentävät lääkkeet, joita käytetään moniin autoimmuunisairauksiin. Ei kilpirauhastulehduksiin, mutta vaikkapa reumasairauksiin lähes aina. Kyse ei ole vain lisääntyneestä infektioriskistä. Duodecimin artikkeli esittelee TNF-alfan estäjä infliksimabin käytön aikana tatuointiin puhjenneen psoriaasin.

Esimerkiksi LDN:llä tai muulla immuunijärjestelmän toimintaa enemmänkin kohentavalla lääkkeellä MS-tautia tai tulehduksellista suolistosairautta hoitavalla ei liene merkittävästi (tai lainkaan) kohonnut infektioriski, vaikka tutkimuksia ei olekaan.

Hyvin monet erilaiset ihosairaudet voivat puhjeta tatuointiin, syylistä ihosyöpiin. Erityisen paljon lääketieteellisessä kirjallisuudessa on raportoitu autoimmuunisairaus ihosarkoidoosia. Vaarallinen se ei välttämättä ole. Sarkoidoosia sairastavan ei siis todennäköisesti kannata ottaa tatuointia. Toisaalta tatuointiin puhkeava sarkoidoosi voi olla sarkoidoosin ensimmäinen ilmentymä.

SLE (systeeminen lupus) ja sarkoidoosi esiintyvät tavallista useammin yhdessä, joten ehkä SLE-potilaankin kannattaa harkita, onko tatuoinnin ottaminen viisasta. SLE:hen liittyy myös muita autoimmuunisairauksia enemmän immuunipuutoksia, mikä sekin minusta tuntuu ongelmalliselta.

Eräs ihmisryhmä, jonka minusta ei ehkä kannata ottaa tatuointia, on C- ja B-hepatiittia sairastavat. Kuten moni tietää, hepatiittitartunnan voi saada huonosti tehdystä tatuoinnista, mutta C- ja B-hepatiittien hoidossa käytetty alfainterferoni voi selvästi kasvattaa tatuointiin puhkeavan ihosarkoidoosin riskiä.

Jutussa ei mainittu diabetestä eikä synnynnäisiä sidekudossairauksia kuten Ehlers-Danlosin syndroomaa (EDS). Diabeteshän hidastaa ihovaurioiden paranemista ja lisää infektioriskiä. Tutkimustietoa tai edes muita julkaisuita aiheesta ei kuitenkaan juuri löydy, enkä itsekään ole juuri perehtynyt aiheeseen.

EDS muuttaa ihon rakennetta (riippuen sairauden tyypistä ja vaikeusasteesta), hidastaa haavojen paranemista ja siihen liittyy usein myös immuunipuutoksia. Useiden autoimmuunisairauksien riski näyttää olevan kohonnut.

Jos iho on hyvin hauras, jopa suorastaan repeytyvä, ja arpeutuu rumasti, tatuointia tuskin kannattaa ottaa, mutta osa EDS:ää sairastavista on ottanut tatuointeja onnistuneesti, joten täydellinen este se ei ainakaan kaikissa muodoissa ole.

CFS/ME:hen on esitetty liittyvän samankaltaisia, joskin yleensä lievempiä, kollageenin poikkeamia kuin EDS:ään ja immuunipuutoksiakin esiintyy. Kannattaa siis harkita huolella, ottaako tatuoinnin. Moni on kuitenkin ongelmitta sellaisen ottanut.

Kärsitkö pitkäaikaissairaudesta ja olet ottanut tatuoinnin tai harkinnut sen ottamista? Kerroitko lääkärillesi? Kerro kokemuksestasi kommenteissa!

P.S. Itselläni ei ole tatuointeja. Koska kärsin immuunipuutoksista ja saan herkästi ihotulehduksia (viimeksi noin viikko sitten), en itse varmaankaan ottaisi tatuointia.

4 Comments

  1. Olen toisinaan miettinyt tätä aihetta! Satuin ottamaan tatuointini (palapelin pala vasemmassa nilkassa) pari vuotta ennen cfs:ään sairastumista. Tatointi ei sattunut ja se parani nopeasti. Eräs nuori cfs:ää sairastava ystäväni otti juuri tatuoinnin olkavarren sisäpuolelle ja sekin parani nopeasti. Itse en uskaltaisi enää ottaa, todellakin vältän kaikkea riskialtista toimintaa sairauden kanssa.

  2. Olen ottanut kaksi isoa tatuointia molempiin käsiini, riskeistä sairauksiin en tiennyt silloin.
    Perussairautena reumasairaus, reaktiivinen artriitti, addisonin tauti, kilpparin vajastoiminta 4v, nyt liikatoiminta. Lisäksi atopia, perioraalidermatiitti, unihäiriöt, cfs, fibromyalgia ja ärtynyt suolisto.
    Kaikki meni hyvin ja parani loistavasti 🙂 riskien kuulemisen kälkeen ehkä harkitsen seuraavaa enemmän. Mut ongelmaa ei ole ollut ikinä.

  3. Kyllä minulla on kuusi tatuointia. Ensimmäisen olen ottanut lähes 20v sitten, jolloin en tiennyt vielä mitään EDS:stani. Tatuoinnit ovat parantuneet normaalisti, mutta nousevat helposti, erityisesti kuumassa, koholleen ja jos viiva on paksumpi, se on hieman ryppyinen. Viimeisimmän tatuoinnin otin vajaa vuosi sitten, ja sekin parani normaalisti, mutta kutina oli valtava. Kieltämättä mietityttää mahdollinen ihosyöpä.

Leave a Reply

Required fields are marked *.