Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Masentunut ei ole taukki

| 3 Comments

Olen blogannut kolmisen vuotta sitten siitä, että mielenterveyspotilaiden elinikä on selvästi muita lyhempi. Siihen on useita mahdollisia syitä, kuten itse sairauden vaikutus terveyteen, huonot elintavat, lääkkeiden haittavaikutukset ja se että psyykkisten oireiden takana onkin usein fyysinen sairaus (tästä lisää kirjassani). Lääkärille ei välttämättä mennä yhtä herkästi, mutta lääkäri ei myöskään useinkaan kuuntele.

Olen kuullut liian monta kertaa saman tarinan. Mt-potilaan, tai sellaiseksi epäillyn, fyysisiä oireita ei oteta vakavasti. Hänet lähetetään kotiin, kenties uuden psyykenlääkereseptin tai isomman annoksen kanssa (mikä on erityisen ikävää silloin, kun fyysiset oireet ovatkin lääkkeen haittavaikutuksia). Pahimmillaan päivystyksessä otetut virtsanäytteet kaadetaan nurkan takana lavuaariin.

Psykoosiin liittyy toki, määritelmän mukaisesti, heikentynyt todellisuuden taju. Sellainen on osa myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniaa, siinä tosin ihminen ennemminkin vähättelee mahdollisia fyysisiä vaivojaan. Mikään ei toki estä psykoottista tai bipolaarista potilasta kärsimästä myös fyysisestä sairaudesta. Päinvastoin, se on muuta väestöä todennäköisempää.

Ahdistunut potilas voi hermoilla vaarattomastakin oireesta suhteettoman paljon. Masennukseenkin liittyy todellisuudentajun heikkeneminen siinä mielessä, että maailma tuntuu ikävämmältä paikalta kuin se oikeasti on ja minäkuva kärsii.

Masentunut ei kuitenkaan automaattisesti – eikä yleensä – ole luulosairas tai vainoharhainen. Monella asenne tuntuu olevan ennemmin, että ahaa, päätä särkee taas tai kyljessä on patti. Miksi turhaan mennä lääkäriin. Jos se onkin jotain vakavampaa, niin kuolenpahan pois eikä ole menetys maailmalle. Vaikka ihminen ei olisi varsinaisesti itsetuhoinen, hän ei aina pidä hoidon saamista merkityksellisenä.

Mielialalääkettä käyttävä ei ole välttämättä enää edes masentunut.

Kaverini sai aikoinaan reseptin Cipramiliin, SSRI-masennuslääkkeeseen. Hänelle tuli siitä ikäviä sydänoireita. Erään sairaaanhoitajan kommentti tähän oli pilkallinen, “kaikkea ne hullupäät keksivät”. Asiallinen ilmaus, eikö? Koska eihän masennuslääkkeestä voi oikeasti tulla sydänoireita, sen täytyy olla potilaan kuvitelmaa. Mitä nyt sitalopraami voi esimerkiksi pidentää QT-aikaa.

Fyysisten oireiden syy pitäisi aina selvittää. Tämä varmistaa sen, ettei diagnosoimatta jää mitään hoidettavia sairauksia. Lisäksi potilas saa sillä mielenrauhan. Töykeä kohtelu sen sijaan voi pahentaa masentuneen oloa, jopa kohtalokkain seurauksin. “Hullupääksi” haukkuminen kertoo huomattavasti enemmän haukkujasta kuin sanojen kohteesta.

Psyykenlääkeresepti ei ole mikään taika-amuletti, joka suojelee kehollisilta sairauksilta.

3 Comments

  1. Tri Mercolan sivuilta löytyi hyvä linkki, joka koskee masennuslääkkeiden todellisia vaikutuksia, jotka ovat itse asiassa lumelääkkeen luokkaa. Ainoa varteenotettava ero lumelääkkeeseen verrattuna on niiden aiheuttamissa vakavissa sivuvaikutuksissa.
    http://articles.mercola.com/sites/articles/archive/2011/09/13/the-epidemic-of-mental-illness–why.aspx

  2. Tässä on minusta vakuuttavasti koottu se että depression kroonistuminen korreloi sekä käytetyn lääkkeen vahvuuteen että hoidon pituuteen

    https://www.psychologytoday.com/blog/mad-in-america/201106/now-antidepressant-induced-chronic-depression-has-name-tardive-dysphoria

Leave a Reply

Required fields are marked *.