Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Kirja-arvostelu: Panic Virus: The True Story Behind the Vaccine-Autism Controversy

| 0 comments

Seth Mnookinin Panic Virus on kirja joka yrittää vastata kysymykseen siitä, mistä nykyinen rokotevastaisuus juontaa juurensa, erityisesti vaarallinen ja täysin virheelliseksi osoitettu käsitys siitä, että rokotteet aiheuttaisivat autismia. Se on enemmän journalistinen kuin lääketieteellinen teos, kirjoitettu varsin narratiiviseksi, kuin pitkä lehtijuttu.

Kirja aloittaa tarinansa historian hämäristä, 1700-luvulta, jolloin isorokkoon alettiin rokottaa ensin lievästä isorokosta kärsineiden rakkulaeritteiden ja sitten vaarattoman lehmänrokon avulla. Rokottaminenhan sai nimensäkin lehmänrokon eli vaccinian mukaan – onhan toki Suomen sanassakin yhä mukana “rokko”. Rokotevastaisuus ei ole uusi juttu, vaan se sai alkunsa jo 1700-luvulla.

“Mather, a Puritan minister best known for his involvement in the Salem Witch Trials several decades earlier, began preaching to anyone who would listen that inoculation was a gift from God. This view, he quickly discovered, was not a popular one: Not long after he and Boylston publicly announced their results, Mather’s house was firebombed. An accompanying warning read, “COTTON MATHER, You Dog, Dam you. I’l inoculate you with this, with a Pox to you.” Some of the procedure’s most vocal opponents feared that inoculation would spread smallpox rather than guard against it. Others cited biblical passages—especially apropos was Job 2:7, which read, “So went Satan forth from the presence of the Lord and smote Job with boils, from the sole of his foot, unto his crown”—as proof that smallpox was a form of a divine judgment that should not be second-guessed or interfered with.”

Aikoinaan tosin rokotevastaisuuteen oli syytäkin, sillä variolaation eli lievällä isorokolla rokottamisen kuolleisuus oli noin 2 %, siinä missä varsinaisen isorokon oli 25-30 %.

1900-luvun alussa rokotevastaisuutta levitti nainen nimeltä Lora Little, joka uskoi lapsensa kuolleen isorokkorokotteeseen (siihen lehmänrokkoversioon eli lähes vaarattomaan), vaikka lapsella olikin ilmeisesti ollut samanaikaisesti tuhkarokko ja kurkkumätä – eli ironisesti kaksi sairautta, jotka nykyään voitaisiin rokotteilla estää.

Kirja kertoo myös rokotteiden historian epäonnistumisista, kuten toisen maailmansodan aikana kiireellä jenkkisotilaille pusketusta keltakuumerokotteesta, joka oli saastunut B-hepatiittiviruksella. 1976 annettu sikainfluenssarokote vaikutti lisäävän poikkeuksellisen paljon Guillain-Barrén oireyhtymän riskiä, vaikka tämän neurologisen sairauden voi saada muistakin rokotteista sekä itse infektioista.

Myös kovasti hehkutetusta Salkin poliorokotteesta oli ensin tulossa katastrofi, sillä tässäkin tapauksessa osa rokotteista oli saastuneita ja sairastutti osan sen saaneista polioon. Tämän erittäin mielenkiintoisia taustoja käsitellään kuitenkin vähän eikä mainita lainkaan, että jo 1930-luvulla kolme tutkijaa kehitti poliorokotteen, jotka kaikki sairastuttivat osan ne saaneista polioon.

Lisäksi kirja käsittelee autismia, esimerkiksi sen diagnostista historiaa, josta löytyy erilaisia kuriositeettejä, kuten luonnosvaiheessa olleen tekstin päätyminen vahingossa DSM-diagnoosikäsikirjaan, mikä muutti ratkaisevasti autismin diagnostisia kriteereitä vuonna 1994.

Autismiaktivismissa ja rokotevastaisessa liikkeessä on ollut molemmissa henkilökultin piirteitä. Kirjassa kuvataan tätä hyvin bisarristi: yksittäiset vanhemmat lietsovat mediassa pakokauhua ja yleisö kirkuu kuin poikabändin keikalla, kun entinen Playboy-pupu Jenny McCarthy astuu lavalle puhumaan rokotteista. McCarthyhan oli sama tyyppi joka Oprahissa sanoi saaneensa tutkintonsa “Google-yliopistosta”.

Myös Andrew Wakefieldiä henkilönä käsitellään. Wakefieldhän oli se, joka huijauksellaan aiheutti käsityksen, että MMR-rokote aiheuttaisi autismia, ja traagisesti osa ihmisistä uskoo yhätähän. Olen ennen saanut vaikutelman, että Wakefield olisi rahanhimoinen huijari. Kirjasta saa sellaisen kuvan, että hän olisi enemmänkin häiriintynyt ja kärsisi messiaskompleksista: hän ilmeisesti tosiaan kuvittelee huijauksillaan auttavansa autistisia lapsia.

Rokotteiden vastustajat eivät ole osanneet päättää, aiheuttaako autismia MMR-rokote, elohopeayhdiste tiomersaali, vai liian monen rokotteen antaminen yhtä aikaa. (Todellisuudessa vastaus on: ei mikään näistä.) Rokotevastaisuudella ja autismin pelolla on kuitenkin ollut tappavat seuraukset, kuten useita isoja tuhkarokko- ja hinkuyskäepidemioita. Osa sellaisia, jotka vanhemmat ovat halunneet jättää rokottamatta, monet liian nuoria saamaan rokotteita.

Kirjassa ei harmillisesti selvästi selitetä sitä, millaisiin muihin ongelmiin rokotehysteria ja holtittomat oikeusjutut ovat johtaneet. Useimmat lääkeyhtiöt eivät uskalla valmistaa rokotteita, koska monet ovat oikeudessa joutuneet maksamaan korvauksia “rokotteiden aiheuttamista vammoista”, jotka eivät todellisuudessa ole rokotteiden aiheuttamia. Tällainen johti mm. GlaxoSmithKlinen borrelioosirokotteen poistumiseen markkinoilta ja on aiheuttanut monien eri rokotteiden väliaikaisia saantikatkoksia.

Kirjasta löytyi jonkin verran sinänsä merkityksettömiä mutta ikäviä asiavirheitä, mm. beeta-agonistien (astmalääkkeitä) nimittäminen lihasrelaksanteiksi. (Samalla aukeamalla valiteltiin sitä, kuinka tiedejournalismin taso on laskenut.) Pari nippelitietoa on eri lailla kuin muissa lähteissä, mutta on vaikea tietää, kummassa lähteessä on virhe.

Leave a Reply

Required fields are marked *.