Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Saako autismia hoitaa?

| 0 comments

Voiko autismia hoitaa tai parantaa? Tästä on aivan viime aikoihin asti ollut kolme hyvin erilaista näkemystä.

Koululääketieteessä on yleensä katsottu, että autismia olisi syytä hoitaa, mutta valitettavasti ei ainakaan toistaiseksi juuri voi, paitsi lievittää lääkkeillä tai terapioilla joitain yksittäisiä oireita kuten häiritsevää käyttäytymistä. Funtionaalisen/vaihtoehtolääketieteen näkemys taas on ollut, että kyllä voi, monillakin eri tavoin (mm. ruokavaliot, ravintolisät ja kelaatio), ja on myös suotavaa.

Koululääketieteen näkemys on ehkä vähitellen muuttumassa. Nykyään on tullut yhä enemmän tutkimuksia jotka viittaavat siihen, että autisteilla tosiaan on suoliston ongelmia ja häiriöitä immuunijärjestelmän toiminnassa, joista funktionaalisessa lääketieteessä on puhuttu vuosikymmeniä.

Autistien itsensä (heidän joilta asiaa pystyy kysymään) näkemys on yleensä ollut, että autismia ei kuulu hoitaa. Se ei ole sairaus tai häiriö, vaan enemmänkin ominaisuus tai erilaisuus, vähän niin kuin monet kuurotkaan eivät koe olevansa vammaisia vaan enemmänkin kielivähemmistö. Eräs autistinen kaverini totesi, että kyllä autismi on vamma, mutta vammaisuudessa ei ole mitään pahaa, kuten ei autismissakaan.

Kärjistettyjähän nämä näkemykset toki ovat. En sinänsä ihmettele monien autistien mielipidettä, että he eivät tarvitse tai kaipaa hoitoa. Yhteiskuntahan sanoo heille suoraan, että he ovat vääränlaisia (paitsi ehkä jos he ovat ns. savanteja eli yhden asian neroja tai vaikkapa lahjakkaita ohjelmoijia). Vaikka autistejakin on yhtä monta erilaista kuin heitä on.

Käytännössä tämä hoitoa vs. ei hoitoa -näkemys on pitkälti vaikeasti autististen lasten vanhemmat vs. aikuiset autistit (yleensä Asperger-ihmiset), jotka kykenevät mielipiteensä ilmaisemaan. Toki on myös autististen lasten vanhempia, jotka ovat sitä mieltä, etteivät he todellakaan haluaisi lapsiaan parannettavan.

Monet autistit ja autististen lasten vanhemmat ovat äänekkäästi kritisoineet autismijärjestöjä kuten Autism Speaks, joiden retoriikassa autismi on hirvittävä tragedia, joka pilaa koko perheen elämän, ja ainoa ratkaisu on parantaa ja poistaa maailmasta tämä kauhistuttava sairaus. Onhan se aika karua kuulla itsestään puhuttavan noin, jos on autisti. (Miten autistien asiaa voisi muutenkaan ajaa järjestö, jonka johdossa ei ole yhtäkään autistia?)

Moni autisti kokee autismin enemmän ominaisuutena kuin sairautena tai vikana. Jos heille puhuu autismin hoitamisesta, he saattavat närkästyä. Kuitenkin moni myöntää, jos heiltä asiaa kysyy, että autismiin liittyy heillä häiritseviä oireita, joihin he haluaisivat (tai saavat jo) hoitoa. Tällaisia ovat tyypillisesti etenkin vatsavaivat ja aistiyliherkkyys.

Suuri osa autisteista on myös masentuneita. Tuoreessa Lancet-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa jopa 2/3:lla Asperger-diagnoosin saaneista oli ollut itsemurha-ajatuksia.

Itseä häiritsevien oireiden hoitaminen on toki eri asia kuin autismin hoitaminen sen mukaan, millaiset oireet häiritsevät muita ihmisiä. Tämä kytkeytyy läheisesti vammaisuuden sosiaaliseen malliin, josta olen kirjoittanut toisessa blogissani. Sen mukaan yhteiskunta rajoitteineen on se, joka vammauttaa ihmisen.

Esimerkiksi monet autismiin liittyvät käytöshäiriöt voivat johtua yksinkertaisesti siitä, että lasta (tai aikuista) kohdellaan väärin tai hänellä on epämiellyttävä olo (esimerkiksi liikaa aistiärsykkeitä tai väärä lämpötila, jota hän ei pysty kommunikoimaan). Toiset oireet voivat häiritä ulkopuolista – mutta autistia itseään eivät.

Varmasti osa itsemurha-ajatuksistakin johtuu esim. koulukiusaamisesta, vääränlaisista odotuksista tai muista tekijöistä, jotka olisi voitu estää. Silti monilla Asperger-ihmisillä masennus tuntuu liittyvän enemmän itse Aspergerin syndroomaan kuin vain ympäristöön, vaikka vaikeahan sitä on jaotella näin selkeästi.

Monet autistit ovat kuitenkin onnellisia, hyvänä esimerkkinä Paula Tillin Asperger-muistelma Toisin, jonka olen arvostellut toisessa blogissani. Tunnet varmasti, vähintään tietämättäsi, useita Asperger-ihmisiä, diagnosoituja tai diagnosoimattomia, joita ei koskaan arvaisi autisteiksi.

Autismi on spektri, eli sitä on hyvin eri asteista. Ei ole selvää, missä neurotyypillisyys loppuu ja autismi alkaa. Monilla ihmisillä on lieviä autistipiirteitä, joista on heille elämässä lähinnä hyötyä. Tällaiset ihmiset usein pariutuvat keskenään ja saavat lapsia, jotka ovat usein selvästi enemmän autistisia kuin vanhempansa.

Käytännössä autismin poistaminen maailmasta, jos sellainen olisi mahdollista, johtaisi varmasti kielteiseen lopputulokseen. Eikä kyse ole siitä, että autistit olisivat yleisesti samanlaisia neroja kuin mitä esitellään TV-dokumenteissa. Hyvin harva on.

Yhteiskunnan kannalta on joka tapauksessa edullista, että ihmisillä on erilaisia kykyprofiileja. Autisteja on tunnetusti – ja oikeastikin – paljon IT-alalla, mutta myös monilla muilla aloilla, erityisesti luovalla alalla, ja muissakin tieteissä kuin vain luonnontieteet. Tietyt autisteille tyypilliset ominaisuudet, kuten tarkka yksityiskohtiin keskittyminen ja rutiinin rakastaminen, sopivat hyvin moniin työtehtäviin.

Leave a Reply

Required fields are marked *.