Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Lupaathan, Valvira?

| 6 Comments

Valvira antoi hiljattain kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon liittyen lausunnon, jota Suomen Lääkärilehti referoi näin:

“Valvirassa katsotaan, että potilasturvallisuus vaarantuu esimerkiksi silloin, jos potilaalla on moneen eri sairaustilaan sopivia oireita, mutta lääkäri ei ole tehnyt riittäviä tutkimuksia oikeaan diagnoosiin pääsemiseksi.”

Lisäksi annettiin ymmärtää, että Valvira ehdottomasti puuttuu tällaiseen toimintaan. Loistavaa! Tätä onkin odotettu. Kotimaassani Hollannissa tällainen toiminta katsotaan yleisesti puoskaroinniksi, mutta Suomessa sitä on tyypillisesti katsottu läpi sormien ja siihen syyllistyy todennäköisesti valtaosa Suomen lääkäreistä.

On mahtavaa kuulla, että vihdoin kaikki puoskarit saadaan tilille. Ne jotka diagnosoivat epilepsian ja henkeä uhkaavan lisämunuaisen vajaatoiminnan paniikkihäiriöksi, vaikean neurologisen sairauden “nuorten tyttöjen taudiksi” (en ole löytänyt tällaista ICD-10:stä tai DSM-IV:stä, vaikka kaksi tuttua on tämän diagnoosin saanut), synnynnäisen sidekudossairauden masennukseksi ja konversiohäiriöksi, homesairauden synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi, aivovamman jälkitilan psykoosiksi, munasarjasyövän ärtyneeksi paksusuoleksi, uniapnean ja laskimoveritulpan fibromyalgiaksi.

Kaikki edellä mainitut tapaukset ovat pelkästään ihmisiä jotka tunnen/tunsin, suurin osa saanut diagnoosinsa ilman ainuttakaan tutkimusta. Emme tarvitse enää yhtään pseudodiagnoosia, jotka annetaan vain, jotta potilaasta päästäisiin eroon.

Pidäthän tästä varmasti huolta, Valvira?

6 Comments

  1. Hei Maija!
    Mikä on kantasi T3-monoterapiaan ja sen perusteisiin, onko niitä? Entä tilaan “lisämunuaisten uupumus”. Miten luotettava tällainen diagnoosi on? Muistelen, että käsittelit aihetta kirjassasi, mutta onko siitä mitään uutta sanottavaa 🙂 ?
    Jostain luin, että amerikkalaisen FDA:n kanta T3:n enimmäisvuorokausiannokseen olisi 100ug, mutta sehän ei ole ihan lähellä kehon omaa tuotantoa, miten annos voi olla noinkin suuri?

    • T3-monoterapia on varmasti perusteltua joillain ihmisillä, joilla tyroksiini ei muunnu (juuri) lainkaan aktiiviseksi T3:ksi. T3:n ja T4:n yhdistelmä on perusteltua ehkä suuremmalla ihmisjoukolla. Kumpikaan ei ole missään määrin vaarallista, jos annos ei ole liian suuri.

      Minusta kilpirauhaslääkitykselle on ihan turha miettiä mitään maksimivuorokausiannoksia. Eihän se annos kerro sitä, onko sitä sopivasti tai liikaa. Se taas riippuu siitä paljonko tarve on ja kuinka hyvin kilpirauhashormonit imeytyvät. Siinä on moninkertaisia eroja eri ihmisten välillä. Jos keho tuottaa päivässä määrän X kilpirauhashormonia, se ei todellakaan tarkoita että X on maksimiannos, kosa ei se kaikki imeydy kellään.

      Itse käytän tällä hetkellä 125 mcg tyroksiinia ja noin 1,6 tablettia (25 mcg) T3:a. Se on melko iso annos. Tiedän, ettei se ole liikaa, koska sykkeeni on noin 20 lyöntiä minuutissa alhaisempi (90 vs. 70) kuin silloin, kun en käyttänyt lainkaan T3:a Jos olisin kättänyt pelkkää T4:ää, olisin saanut karmean yliannostuksen matkustaessani kesällä Suomeen – siellä oli niin kuuma, etten voinut ottaa T3:a enemmän kuin yhden tabletin päivässä ja tyroksiinin pitkä puoliintumisaika ei olisi mahdollistanut annoksen nopeaa laskemista.

      Termiin “lisämunuaisten uupumus” suhtaudun negatiivisesti. Osittain se johtuu siitä, että ihmiset yhdistävät termin “adrenal fatigue” CFS/ME:hen, koska se on “chronic fatigue syndrome”. Yleensä lisämunuaisen vajaatoiminta CFS/ME:ssä on aivolisäkeperäistä. Itselläni on vaikea aivolisäkeperäinen lisämunuaisen vajaatoiminta CFS/ME:n komplikaationa. En pysy hengissä ilman kortisonia. Siihen ei mikään vitamiini tai muu auta.

      Jos lisämunuaiset eivät toimi kunnolla, miksei voi vain puhua lisämunuaisten vajaatoiminnasta.

  2. Kiitos vastauksestasi!

  3. Hei Maija!

    Minkäsuuruista annosta kortisonia syöt ja kuinka kauan oot syöny?

    • Kysymys nyt ei liity itse blogaukseen, mutta vastaan kuitenkin.

      Alkaen maaliskuussa 2009 söin hydrokortisonia annoksella 7 + 2 + 2 + 2 mg päivässä. Aamulla 7, iltapäivällä, nukkumaan mennessä ja aamuyöllä 2 mg. Maaliskuussa belgialainen lääkärini vaihtoi hydrokortisonin metyyliprednisoloniin ja fludrakortisoniin. Aluksi olin hyvin skeptinen ajatuksen suhteen (hydrokortisonihan on elimistön omaa tavaraa, “luontaista”), mutta se osoittautuikin erittäin hyväksi ideaksi. Enää ei tarvitse ottaa niin montaa kertaa päivässä kortisonia ja tosiaan kun kuitenkin tarvitsen kortisonia myös yöllä. Plus mineralokortikoidialtistukseni on aavistuksen pienempi.

      Annokseni on tällä hetkellä 4 mg Medrolia ja 50 mcg fludrakortisonia. Se on enemmän kuin tuo hydrokortisoniannos (4 mg Medrolia vastaa noin 20 mg hydrokortisonia), mutta välissä aloitin kasvuhormonin ja kasvuhormoni lisää kortisonin tarvetta.

  4. Hei, voiko olla niin, ettei hydrocortison imeydy tai jos ei tule vastaavaa hyötyä eli olo ei yhtään parane vaikka kuinka ottaisi hc:tä että kannattaisi vaihtaa valmistetta ja miten se tapahtuu?

Leave a Reply

Required fields are marked *.