Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Kirja-arvostelu: Genetics: A Conceptual Approach

| 0 comments

Oppikirjojen arvosteleminen tuntuu vähän hassulta, mutta tämä oli minusta poikkeuksellisen hyvä kirja. Monista lääketieteen osa-alueista saa varsin hyvän kuvan jo lukemalla tieteellisiä ja lehti/Wikipedia-artikkeleita aiheesta, mutta genetiikka ei oikein toimi näin, se vaatii enemmän kokonaiskuvaa.

Tiesin mitä ovat emäsparit, resessiivinen periytymä, proteiinien laskostuminen, SNP:t ja monet muut asiat, mutta se kokonaiskuva puuttui: miten kaksoiskierteisestä molekyylistä tulee kokonainen ihminen. Lisäksi minua kiinnostaa kovasti mm. epigenetiikka.

Benjamin A. Piercen Genetics: A Conceptual Approach oli juuri oikea valinta. Yli 800-sivuinen kirja on selkeä, hyvin jäsennelty ja pedagogisesti mietitty (kertausosioita jne). Se sisältää runsaasti laadukasta kuvitusta, taulukoita yms, joka tässä aiheessa on tärkeää. Jokainen luku keskittyy tiettyyn aiheeseen, kuten transkriptio tai väestögenetiikka, ja luvun aloittaa lyhyt lehtiartikkelimainen tarina jostain aiheeseen liittyvästä kiinnostavasta asiasta.

Aivan kaikkea en kirjasta ymmärtänyt, mutta hyvin suuren osan kuitenkin, ja kirja vastasi oikeastaan kaikkiin mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin (vaikka transposonit jäivät vielä vähän epäselväksi konseptiksi). Epigenetiikkaa käsiteltiin kohtuudella, ehkä enemmänkin olisi voinut.

Geeniterapiasta oli aika vähän, mutta siitä olin onneksi lukenut oman kirjansa viime vuonna. Myös syövän genetiikka -osio oli minulle enimmäkseen tuttua materiaalia. Genetiikka on sen verran laaja aihe, että perusteoksessa ei voi mitään sen osa-aluetta käsitellä kovin paljoa.

Kirja auttaa ymmärtämään ihmiskehoa, sen toimintaa ja toimimattomuutta ja erilaisia sairauksia laajemminkin. Vaikka kaikki sairaudet eivät periydy, geenit liittyvät silti jollain tapaa niihin kaikkiin, vähintään geenien ilmentymisen ja usein myös mikrobien kautta.

Nin sivuhuomautuksena, olisi mielenkiintoista kuulla jonkun kreationistin mielipide teoksesta. Se tekee nimittäin vaikutuksen siinä, miten monimutkaisia kaikki olennot ovat – ja samalla miten yksinkertaisia. Ja toisaalta hirvittävän virhealttiita. Vaikka kirja ei tietenkään ota kantaa mihinkään aatteeseen, tällainen perusteoskin on itsessään tehokas kritiikki “älykkäälle suunnittelulle”. Vaikka onhan toki kreationistibiologejakin olemassa.

Erityispisteet esipuheelle, jossa Pierce kiittää paitsi kollegoitaan, myös oppilaitaan ja pyytää lukijoilta palautetta, vaikka piipahtamalla henkilökohtaisesti hänen työhuoneeseensa. Tämä opettamisen – ja oppilailtakin oppimisen – ilo välittyy myös itse teoksesta, vaikka se tiedekirja onkin.

Leave a Reply

Required fields are marked *.