Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Ihmiskehon turhakkeet?

| 0 comments

Onko ihmisen kehossa mitään turhaa? Toki, vaikkapa häntäluu. Joitain osia on pitkään pidetty turhina, kuten umpilisäke, ja niitä on jopa poistettu ennaltaehkäisevästi muiden leikkausten yhteydessä. Nykyään näyttää tosin siltä, että umpisuolikaan ei ole turha, vaan toimii hyvien suolistobakteerien varastona ja voi säädellä immuunijärjestelmän toimintaa.

Monilla lääkäreillä on kuitenkin erikoinen käsitys, että ihmiskeho on tosiasiassa täynnä turhia funktioita. Olen saanut monia sähköposteja ihmisiltä, joilla on kasvuhormonin puutos, mutta sitä ei suostuta hoitamaan, koska lääkäri pitää kasvuhormonia turhana aikuiselle ihmiselle. Joillain kasvuhormonin eritys on ollut jopa nolla.

Tämä huolimatta lukuisista tutkimuksista, joiden mukaan kasvuhormonihoito voi merkittävästi parantaa elämänlaatua aikuisilla, parantaa luun tiheyttä ja vähentää sydäntautiriskiä niillä, joilla on siitä puutosta. Voi merkittävästi parantaa elämänlaatu. Mutta ilmeisesti tämä on turhaa.

Myös testosteronin ja muiden hormonien puutoksesta kärsivät ovat usein kuulleet vastaavaa. Liian alhaiset koetulokset tulkitaan usein merkityksettömäksi myös silloin, jos vain liian korkean arvon katsotaan olevan merkityksellinen (esimerkiksi verenpaine).

Moni tuntuu pitävän melko turhana myös mahahapon eritystä. Protonipumpun estäjiä kuten omepratsolia ja pantopratsolia määrätään usein suruttomasti. Ne vähentävät mahahapon erityksen hyvin alhaiseksi, usein nollaan.

Protonipumpun estäjiä toki tarvitaan joissain sairauksissa. Joillain ihmisillä mahahappoa erittyy liikaa. PPI:t ovat tehokkaita myös mahahaavan ja gastriitin hoidossa ja helikobakteerin häätämisessä. Niitä tarvitaan joskus myös tehohoitopotilailla.

Nykyään niitä määrätään kuitenkin ties minkälaisiin vatsavaivoihin ja muihin käyttötarkoituksiin. Minulle määrättiin omepratsolia HYKSin infektiopolilla vuonna 2006, kun valitin, että kortisonihoidon takia vatsani ei sietänyt enää ibuprofeenia, jota otin noin kahdesti kuussa. Pyysin, voisinko saada selekoksibia, joka on vatsalle hellempi COX-2-selektiivinen tulehduskipulääke.

Lääkäri kieltäytyi määräämästä sitä, koska “se on vaarallista”. Sen tilalle sain omepratsolireseptin, jota lääkäri käski ottaa joka päivä. Eli vatsahapponi piti saada pysyvästi nollille, jotta voin ottaa kahdesti kuussa tulehduskipulääkettä? Tämäkö on asianmukaista hoitoa? (Seuraava lääkärini määräsi mukisematta selekoksibia, jota käytän yhä noin kahdesti kuussa vuosia myöhemmin.)

Refluksikaan ei automaattisesti tarkoita, että mahahappoa erittyisi liikaa – ja päinvastainenkin on mahdollista. Yllättävän monella refluksi helpottaa, kun he ottavat mahahapon määrää lisäävää betaiinihydrokloridia.

Mahahappo vaikuttaa lähes kaikkien aineiden imeytymiseen. Mineraalit, jotkut vitamiinit (etenkin B12), proteiini, monet lääkkeet (etenkin kilpirauhashormoni) eivät imeydy kunnolla ilman mahahappoa. Lisäksi se auttaa säätelemään suoliston bakteerikantaa. Sitä ei todellakaan pitäisi kohdella jonain turhanpäiväisenä ja ainoastaan harmillisena.

Leave a Reply

Required fields are marked *.