Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Keho kertoo, mutta kuunteleeko lääkäri

| 9 Comments

Kävin Brysselissä uudella lääkärilläni torstaina. Käynti venyi lähemmäs kolmituntiseksi siitä kahdesta tunnin ajasta, jotka minulle oli varattu. Sain haluamani hoidon ja paljon muutakin, kirjoitan siitä aiheesta enemmän kun voin arvioida, onko hoidoista apua.

Itse vastaanotossa huomioni kiinnitti yksi asia, jota tiesin odottaa ennalta. Kunnon fyysinen tutkimus. Olen minä Suomessakin joskus viettänyt jopa 1,5 tuntia lääkärin vastaanotolla, mutta harvemmin minua on tutkittu. Infektiopolilla on tunnusteltu imusolmukkeita ja muistaakseni vatsaa, neurologi on tehnyt neurologisen tutkimuksen, jotkut lääkärit ovat kokeilleet kilpirauhasta ja yksi kokeili leukaniveleni, mutta ei mitään kattavaa tutkimusta.

Tämä lääkäri tutki minut huolella päästä varpaisiin, kirjaimellisesti. Pääasiassa hän etsi merkkejä hormonaalisista ja ravitsemuksellisista puutoksista, mutta myös muuta. Käteni ovat kuulemma yliliikkuvat, mikä oli uusi tieto, vaikka tiedänkin, että minulla on jossain määrin EDS-tyyppinen kollageenipoikkeavuus.

Hän testaili refleksejäni polvien lisäksi useastakin paikasta. Hän katsoi silmän sidekalvoja, ikeniä ja kieltä, tarkasteli hiuksia, muuta karvoitusta, kynsiä, polvia ja käsivarsia, kokeili ihoa useista eri kohdista, tunnusteli lihaksia, rintoja ja kilpirauhasta, koputteli ja tunnusteli vatsaa, mittasi vyötärön ja lantion ympäryksen. Varmasti muutakin joka minulta unohtui.

Tutkimuksen, laboratoriokeiden ja anamneesin/haastattelun perusteella lääkäri muodosti kokonaiskuvan tilanteestani. Myös hoitojen vaikutuksia voidaan seurata – paitsi tietysti vointini perusteella – verikokeilla ja fyysisellä tutkimuksella.

Julkisella puolella ei toki voi pitää kolmen tunnin vastaanottoja, mutta se ei poista potilaan tutkimisen merkitystä. Moni tuttuni on saanut alkuun “vika on korvien välissä” -diagnoosin, vaikka heillä on ollut selviä tiettyyn fyysiseen sairauteen viittaavia merkkejä. Kuten Hankala potilas vai hankala sairaus -kirjassa kirjoitin:

Modernit tutkimusmenetelmät ovat paljolti syrjäyttäneet lääkärin suorittaman potilaan fyysisen tutkimuksen, vaikka usein juuri se olisi ratkaisevan tärkeä diagnoosin kannalta. Eräässä tutkimuksessa sairaalapotilaista peräti neljänneksellä fyysinen tutkimus vaikutti sairauden diagnoosiin ja/tai hoitoon. Silti moni lääkäri tyytyy sydämen kuunteluun ja ehkä verenpaineen mittaamiseen.

9 Comments

  1. Heip, mukava kuulla, että tutkimus ainakin vaikuttaa siltä, että se on kunnolla, aikaa säästämättä. Olisi kyllä niin huikeaa, jos löytyisi kunnollista apua ja pääsisit toteuttamaan niitä asioita ja haaveita, joista toisessa blogissasi kirjoitit!

    • Kiitos kovasti. Olen melko toiveikas nyt.

      Pitää vielä muuten mainita, että minulle oli siis varattu kaksi peräkkäistä tunnin aikaa, ja veloitus, vaikka se ei missään nimessä halpa ollut, oli kahden tunnin mukaan. Yleensähän yksityiset laskuttavat aina käytetyn ajan mukaan, niin Suomessa kuin täällä Hollannissakin.

  2. Olipa lupaavan kuuloinen lääkäri! Toivottavasti keksii myös apuja! 🙂 Minäkin olen ollut monesti yli kolme tuntia lääkärillä. Viimeksikin lääkärillä ollessani ja vieläpä julkisella puolella (erityisesti EDS:n ja fibron hallitsevalla kipulääkärillä). Hänkin kyllä enemmän keskittyi haastattelulla kartoittamaan tilannetta mutta määräsi myös onneksi laajasti tutkimuksia, mm. yli 50 verikoetta lähinnä ravitsemusta ja hormonitasapainoa kartoittamaan. Minustakin on positiivista, että etenkin ensimmäisellä tapaamiskerralla lääkäri tutkii kunnolla. Tuo yliliikkuvuusasia oli musta ihan tyypillinen esimerkki siitä, että potilaan normaalina pitämä asia onkin poikkeava eli potilaan ei voi olettaa osaavan kertoa itse kaikkea, vaikka kuinka olisi perehtynyt. Mutta vielä yleisemmin voisi sanoa, että ylipäätään se, että lääkäri tarttuu asiaan ja pyrkii tutkimaan ja selvittämään oireiden syytä sen sijaan, että nostaa kädet pystyyn, on merkki hyvästä lääkäristä! Tuntuu, että osa lääkäreistä osaa innostua haastavista tapauksista, toiset vain turhautuvat ja purkavat sen potilaaseen.

    • Oho, hienoa että tuollainen voi onnistua myös julkisella. Tuollainen määrä tutkimuksia tulisi muuten huikean kalliiksi. Belgiassa labrat ovat onneksi tosi halpoja, sain juuri tänään erittelyn jonka mukaan useimmat minulle tehdyt kokeet maksoivat jotain 40 sentin ja muutaman euron välistä. “Hieman” vedetään välistä suomalaisissa yksityislabroissa.

      Minä en saa väänneltyä itseäni mihinkään yleiseen yliliikkuvuusasentoon (esim. kosketettua peukalollla käsivartta tai kämmeniä lattiaan, rystyset vain), niin en ole ajatellut olevani yliliikkuva. Mutta useampaan lääkärin kysymykseen jouduin vastaamaan, että en kyllä tiedä, olettaisin että normaalin verran, mutta mahdoton sanoa ilman laajempaa kokemusta. Jotkut näistä hän pystyi sitten itse tarkistamaan katsomalla tai kokeilemalla, että oliko normaalia.

      Kerran olin 1,5 tuntia suomalaisella lääkärillä (ehkä arvaatkin kellä) ilman, että hän laskutti siitä mitään. Mutta tällä Belgian lääkärillä on aika erilainen asiakaskunta verrattuna vaikkapa CFS-lääkäreihin – siellä käy käsittääkseni lähinnä suht terveitä varakkaita ihmisiä, jotka haluavat buustata hyvinvointiaan ja esim. ehkäistä diabetestä. Siinä vaiheessa kun kantaa kotiin noin tonnilla ei-korvattavia lääkkeitä, niin lääkärilaskun osuus loppusummasta kalpenee. 😛 Mutta klinikka tosiaan laskuttaa aina sen mukaan, miten pitkä aika on varattu.

  3. Ai niin, piti muuten kehua, että vielä kukaan lääkäri, jolla olen ollut tuntia pidemmän ajan, ei ole laskuttanut koko ajasta. Kaikki ilmeisesti ovat katsoneet, että vakuutukseton vaikeasti sairas opiskelija on pienen sponsoroinnin tarpeessa. 😀 Onpa tapahtunut sitäkin, että olen saanut kassillisen näytepakkauksia mukaani. 😀 Eli ilmeisesti juuri ne innostumaan pystyvät lääkärit, joilla usein onkin jo hyvä asema työssään, tekevät työtään muusta syystä kuin rahan takia. 🙂

  4. Olen kyynikko: oliko tuolla kattavalla tutkimuksella muuta keskeistä lisäarvoa kun se, että koit tulleesi asianmukaisesti huomioiduksi? Esim. mikä relevanssi sairautesi kohdalla on vaikkapa vyötärönympäryksen mittaamisella?

    Potilaan kohtaaminen on tietenkin keskeistä lääketieteen harjoittamisessa, ja omankin rajallisen subjektiivisen kokemukseni perusteella lääkärikunnan toiminnassa on aivan liikaa varianssia tässä kohtaa.

    • Vyötärönympäryksen mittaaminen (samoin kuin nuo muutkin tutkimukset) on minun tapauksessani hyvin relevanttia, koska minulla on aivolisäkkeen vajaatoiminnan kautta lähestulkoon kaikki mahdolliset hormonaaliset puutokset, jotka vaikuttavat mm. siihen, mihin rasvakudos asettuu kehossa. Esimerkiksi DHEA ja kasvuhormoni vaikuttavat nimenomaan rasvan kertymiseen keskivartalolle. Siihen vaikuttaa myös insuliinin liiallinen eritys, jota on tarkoitus nyt saada alemmaksi.

      Monet hormonaaliset puutokset vaikuttavat mm. ihoon, lihaksiin ja karvoituksiin. Jotkut muut tarkastellut asiat liittyivät enemmän ravitsemuspuoleen. Esimerkiksi sidekalvojen värissä näkyy anemia, en ole varma, voiko sieltä löytyä jotain muutakin.

  5. Eli vyötärönympärys mittaamalla saatiin lisätietoa … rasvakudoksen lisääntymisestä vyötäröllä?

    • Vyötärönympärystä mittaamalla saatiin kvantitatiivista tietoa asiasta, ei vain kvalitatiivista. Kuten selitin, tämän tiedon arvo perustuu siihen, että myöhempien mittausten tuloksia voidaan verrata siihen. Kamoon, tämän ei pitäisi olla mitään rakettitiedettä.

Leave a Reply

Required fields are marked *.