Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Kirja-arvostelu: The Quest For the Cure

| 0 comments

Jos sinua kiinnostaa, miten lääkkeitä kehitetään, The Quest For The Cure: The Science and Stories Behind the Next Generation of Medicines on varmasti mielenkiintoista luettavaa, ainakin jos et pelkää varsin teknistä kirjaa. Kirja ei ole sinänsä vaikea eikä vaadi käytännössä mitään ennakkotietoa aiheesta, sillä kaikki selitetään selkeästi (välillä turhankin rautalangasta vääntäen), mutta varsin raskas (=tekninen) se on silti.

Kirjassa keskitytään nimenomaan biologisiin täsmälääkkeisiin – miten niitä alun perin kehiteltiin, millaisia ihmisiä niiden keksijät olivat, miten niitä kehitetään ja valmistetaan nyt. Se on pitkälti lääketieteen historiaa, kemiaa ja biokemiaa. Kirjan kirjoittaja Brent R. Stockwell on itse ollut mukana tekemässä kehitystyötä ja perustamassa lääkealan yritystä.

Kirjan punaisena lankana ovat proteiinit. Elimistössä on tuhansia proteiineja, jotka voivat vaikuttaa eri sairauksien syntyyn. Vasta muutamaan prosenttiin niistä on tähän mennessä onnistuttu vaikuttamaan jollain lääkkeellä. Esimerkiksi monien syöpäsairauksien syntyyn osallisille proteiineille ei ole vielä kyetty tekemään mitään, vaikka tutkimuksiin on käytetty miljoonia euroja.

Kuuma kysymys, johon palataan jatkuvasti, on se, keksitäänkö lopulta jokin tapa vaikuttaa kaikkiin tärkeisiin proteiineihin, vai ovatko jotkut “undruggable” eli mahdottomia lääkitä. Osa tärkeistä proteiineista on solujen sisällä, johon on vaikea päästä suurikokoisilla molekyyleillä.

Kirjassa on luku myös siitä, että entä jos kaikkeen ei tarvitakaan uusia molekyylejä, vaan voitaisiin käyttää olemassaolevia lääkkeitä. Stockwellin lähtökohta tähän on se, että fiksuinta on yrittää käyttää kahta eri vanhaa lääkettä yhdessä. Todellisuudessa usein ei tarvita kuin yksi, vaan pitää vain löytää jokin vanha lääke joka – kenties erilaisella annostuksella – soveltuu myös uuteen käyttötarkoitukseen, hyvänä esimerkkinä vaikkapa pieniannoksinen naltreksoni.

CFS:n ja fibromyalgian hoito -kirjani lukeneet tietävät, että minulla on erityinen kiinnostus tähän aiheeseen. Hyvin suurella osalla nykyisistä lääkkeistä on muita vaikutuksia kuin niiden pääasiallinen vaikutus, esimerkiksi masennuslääke voi tappaa bakteereja tai sydänlääke lievittää masennusta. Osa näistä vaikutuksista on käytännössä merkityksettömiä tai aiheuttaa vain haittavaikutuksia, mutta osasta voi olla paljonkin hyötyä.

Eli minun näkökulmastani kirja keskittyy vähän turhan paljon nimenomaan uusien biologisten lääkeaineiden löytämiseen, vaikka siitähän se toisaalta kertoo. Muuten se oli varsin mielenkiintoista luettavaa, erityisesti (bio)kemiallisia prosesseja koskevat selitykset, tosin loppua kohden jotkut osiot kävivät hieman tylsiksi.

Toisin kuin nimestä voisi ehkä arvella (tai minä ainakin niin ajattelin), kirja ei kerro siitä, missä vaiheessa lääkkeiden kehitys yksittäisiin sairauksiin on. Kirjasta tuskin on muutenkaan käytännön hyötyä. ellei ole kiinnostunut esimerkiksi suuntautumaan työkseen tälle alalle.

Leave a Reply

Required fields are marked *.