Nyt on “folic acid awareness week” eli foolihappotietoisuusviikko. Ihan ensiksi voisi aloittaa siitä, että foolihappo ei (yleisestä väärinkäsityksestä huolimatta) ole ihmiselle välttämätön aine (toisin kuin metyylifolaatti), vaan monelle jopa haitallinen, ja siksi se pitäisi minusta kokonaan kieltää. Avainsana tässä on MTHFR.

MTHFR on tämän hetken puhutuin geenimutaatio, tai siis useat eri MTHFR-geenin mutaatiot, tunnetuimpina SNP:t C677T ja A1298C. MTHFR:lle on omistettu lukuisia omia webbisivustoja ja jopa noille yksittäisille mutaatioille on omat domainit. Käytännössä kaikki terveysblogit ja -saitit kirjoittavat siitä, eivätkä syyttä.

MTHFR eli metyleenitetrahydrofolaattireduktaasi on entsyymi, jota tarvitaan mm. foolihapon ja joidenkin muiden folaatin muotojen aktivoimiseen solujen käyttämäksi metyylifolaatiksi eli 5-MTHF:ksi. Foolihappo on synteettinen aine, jota on vitamiinivalmisteissa ja vitaminoiduissa ruoissa.

MTHFR-asian suosion selittää mutaatioiden yleisyys ja se, miten helposti siihen voi itse vaikuttaa. MTHFR-mutaatioiden kantajat – esimerkiksi heterotsygoottista eli lievää C677T-mutaatiota kantaa jopa kolmannes suomalaisista, vaikeampaa homotsygoottista mutaatiota muutama prosentti – eivät pysty muuntamaan foolihappoa tehokkaasti aktiiviseksi folaatiksi. Tämän merkityksestä kiistellään.

Virallinen näkökanta yleensä on, että foolihappo on MTHFR-mutanteilla vähemmän tehokasta (silti Suomessa suositellaan raskausaikana kaikille foolihappoa…). Monen vaihtoehtolääkärin ja potilaan kanta on, että foolihappo on näiden mutaatioiden kantajille haitallista tai jopa haitallista, koska se kertyy elimistöön ja voi myös heikentää metyylifolaatin tehoa.

MTHFR-mutaatiot on yhdistetty mm. skitsofreniaan, veritulppiin ja raskauskomplikaatioihin. Usein puhutaan yhteydestä autismiin ja lisäksi spekuloidaan yhteyttä esimerkiksi CFS/ME:hen ja Ehlers-Danlosin syndroomaan. Tutkimuksia tulee koko ajan lisää.

Netistä löytyy monenlaisia hoitoprotokollia MTHFR-ongelmiin. Joissain käytetään vain aktiivista folaattia ja yleensä B12-vitamiinia, monissa suositellaan ainakin alussa käyttämään kaliumlisää ja joissain vedetään isoa kirjoa erilaisia lisäravinteita kalaöljystä probiootteihin. Moni esimerkiksi CFS/ME:stä kärsivä tuttu on huomannut huiman eron voinnissaan jo ensimmäisenä päivänä alettuaan käyttää metyylifolaattia.

MTHFR-mutaationsa voi testata 23andMe-geenitestillä ($99 + postikulut, mihin hintaan selvitetään tuhansia geenejä). Itseltäni löytyi vain lievä, heterotsygoottinen C677T-mutaatio. Minulla oli kuitenkin aiemmin selvästi kohonneet folaattiarvot veressä, kun vielä söin monivitamiinia, mikä viittaa siihen, että foolihappoa kertyi vereen.

Lopetin monivitamiinin käytön (foolihapottomia monivitamiineja on, mutta ne ovat yleensä varsin kalliita) ja aloin käyttää Solgarin metyylifolaattia. Tästä onkin ollut apua, vaikka aluksi sain pienistäkin määristä folaattia haittavaikutuksia, kuten palelua, väsymystä ja migreeniä. Esimerkiksi 400 mcg -> 500 mcg annosnosto aiheutti selviä oireita.

Suosittelisin ehdottomasti kaikille raskaana oleville metyylifolaattia foolihapon sijaan. Miksi ottaa mitään riskejä lapsensa terveyden suhteen? Folaattihan ei vaikuta pelkästään selkäydinhalkiota ehkäisevästi, vaan metylaatio on raskausaikana erittäin tärkeää muutenkin. Foolihapon suositteleminen raskausaikana (metyylifolaatin sijaan) on vastuutonta.

Jos kärsit B12-vitamiinin puutoksesta, metyylifolaatti voi pahentaa sen oireita, ja B12:n puutos on varsin yleinen. Muuten ei ole haittaa foolihapon vaihtamisesta tehokkaampaan metyylifolaattiin, vaikka MTHFR-mutaatioita ei olisikaan (tai ei haluaisi niitä testata), vaikka se tosiaan käytännössä estääkin monivitamiinin ja useimpien moni-B-vitamiinien käytön. Jos puutos on paha, alkuun voi tulla tuollaisia oireita kuin minulla.

Solgarin metyylifolaatti (Metafolin) on varsin kohtuuhintaista ja monet luontaistuotekaupat voivat tilata sitä, vaikkei sitä varastossa olisikaan. Yhdysvalloissa vahvoja, reseptillä saatavia metyylifolaattivalmisteita (esim. 7,5 mg eli 7 500 mcg) käytetään mm. masennuksen tukihoitoina. Pienemmistäkin annoksista voi olla apua masennukseen.