Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Charles Darwinin isänmurha

| 2 Comments

Evoluutioteorian isänä tunnettu Charles Darwin kärsi vuosia monenlaisista terveysongelmista. Monet CFS/ME-aktivistit ovat sitä mieltä, että Charles Darwinilla oli CFS/ME (krooninen väsymysoireyhtymä/myalginen enkefalomyeliitti). Wikipedia listaa Darwinille ehdotettuja diagnooseja arsenikkimyrkytyksestä lupukseen ja Chagasin tautiin. Monet ovat olleet sitä mieltä, että vaiva oli psykiatrinen tai psykosomaattinen, esimerkiksi paniikkihäiriö tai luulosairaus.

Millaisia oireita Darwinilla sitten oli? Huonovointisuus, huimaus, lihasspasmit ja -vapina, oksentelu, krampit, koliikkioireet, vatsan turpoaminen, ilmavaivat, päänsärky, näköhäiriöt, voimakas väsymys, hengenahdistus, iho-ongelmat (mm. päänahassa), ahdistus, tunne että on lähellä kuolemaa, pyörtyily, sydämentykytys, unettomuus, tinnitus ja masennus.

Wikipedian mahdollisten diagnoosien listasta puuttuu jostain syystä lisämunuaisten vajaatoiminta. Joka ikinen noista oireista viittaa joko CFS:ään tai lisämunuaisten vajaatoimintaan tai molempiin – nämä sairaudet esiintyvät hyvin usein yhdessä.

Itse olen kärsinyt käytännössä kaikista noista oireista CFS/ME:n tai lisämunuaisen vajaatoiminnan takia, lukuunottamatta pyörtyilyä, tinnitusta ja vatsan turpoamista. Monet viittaavat nimenomaan lisämunuaisten ongelmiin (esimerkiksi koliikkioireet, hengenahdistus ja tunne että kuolema tulee). Itse asiassa tuo on lähes kattava listaus lisämunuaisen vajaatoiminnan oireista.

Darwinin mainitaan kärsineen myös ihon hyperpigmentaatiosta, mikä viittaa lisämunuaisten vajaatoimintaan (Addisonin tautiin), ja että hänen oireensa pahenivat stressin takia, kuten lisämunuaisten vajaatoiminnassa. Luonnollisesti tätä selitetään sillä, että oireet olivat “psyykkisiä”.

Lisämunuaisten vajaatoiminta sekoittuu hyvin helposti psykiatriseen oireiluun, sillä se voi aiheuttaa masennusta, ahdistusta, unettomuutta ja sosiaalista vetäytymistä, jopa pakko-oireiseen häiriöön ja luulosairauteen viittaavia piirteitä. Eräs tuttuni oli vähällä kuolla, kun hänen oikein lisämunuaisten vajaatoiminnaksi arvelemansa sairaus leimattiin vuosia paniikkihäiriöksi.

Darwinin vaivat helpottivat hieman, kun hän luopui maitotuotteista – hyvin yleistä CFS/ME:ssä. Kaiken lisäksi Darwin kuoli sydämen vajaatoimintaan, mikä CFS/ME:ssä on hyvin tyypillistä. Kaikki onnistutaan kuitenkin selittämään paniikkihäiriöllä, agorafobialla, dominoivilla vanhemmilla, luulosairaudella jne. Samanlaisia diagnooseja annetaan yhä, parisataa vuotta myöhemmin:

Tämä lainaus on ehkä kuvaavin aiheesta – kieltämättä kuulostaa 1800-lukulaiselta, mutta surullisinta on se, että useampi tuntemani vaikeasta fyysisestä sairaudesta kärsivä ihminen on saanut aivan yhtä järjettömiä “diagnooseja”:

“English psychiatrist Dr. Rankine Good stated, “Thus, if Darwin did not slay his father in the flesh, then he certainly slew the Heavenly Father in the realm of natural history”, suffering for his “unconscious patricide” which accounted for “almost forty years of severe and crippling neurotic suffering.”

Eli tämän psykiatrin mukaan Darwinin oireet johtuivat siitä, että Darwin teki symbolisen isänmurhan “tappamalla Taivaan Isän” luonnonhistoriallisilla teorioillaan. Vastaavaa psykoanalyyttista huttua sai kuulla kaverini, jonka selkävaivat olivat seurausta “selkärangattomista vanhemmista” (hänellä on geneettinen sidekudossairaus).

2 Comments

  1. “Vastaavaa psykoanalyyttista huttua sai kuulla kaverini, jonka selkävaivat olivat seurausta ‘selkärangattomista vanhemmista’ (hänellä on geneettinen sidekudossairaus).”

    Tuon diagnoosin logiikkahan on suoraan Freudin ajattelusta. Freudin bravuurinumero on juuri tuo silmänkääntötemppu, jossa kielenulkoiseen todellisuuteen liittyvä ilmiö selitetään jonkin kielensisäisen rakenteen, kuten kielikuvan tai sanonnan, avulla. Tässä siis potilaan selkärankavaivat muuttuivat hänen vanhempiensa metaforiseksi ominaisuudeksi, selkärangattomuudeksi. 😀

    Freud ottaa potilaan kertomuksesta jonkin sanan, käsittelee sitä irrallaan alkuperäisestä asiayhteydestä, ja tuo sen sitten takaisin alkuperäiseen kontekstiinsa niin kuin mitään loogista irtiottoa ei olisi tapahtunutkaan. Häntä ei näytä häiritsevän, että mukana tulleet uudet merkitykset eivät ole peräisin potilaan kertomuksesta, vaan hänen omista mielleyhtymistään.

    On vaikea uskoa, että joissain piireissä Freudin alkeellisia päättelyvirheitä pidetään vieläkin suurenmoisena ajattelun hienoutena. Freud oli kokaiinipöllyissä. Mikä on nykyajan analyytikkojen tekosyy?

    A. C. Grayling käsittelee Freudin päättelylogiikan outoutta The Guardianin artikkelissa: http://www.theguardian.com/books/2002/jun/22/socialsciences.gender.

    • Joo, olen kyllä lukenut paljon aiheesta, mm. Richard Websterin erinomaisen tiiliskiven Why Freud Was Wrong. On käsittämätöntä, että tällaisia “diagnooseja” voidaan yhä yleisesti antaa ihmisille mm. terveyskeskuksissa.

      (Tämä inspiroi myös minun viimeksi kirjoittamaani näytelmää Erveyskeskus, jossa mm. Sigmund Freud ja Jean-Martin Charcot seikkailevat suomalaisessa Lorvin terveyskeskuksessa.)

Leave a Reply

Required fields are marked *.