Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Uskontoja, uskomushoitoja ja Kela-rahoitteisia kultteja

| 4 Comments

Lehdet ovat toitottaneet, että Päivi Räsänen haluaisi rajoittaa uskomushoitoja. Voiko olla huvittavampaa kuin konseptia kuin satuolentoihin uransa perustanut ihminen rajoittamassa asioita, joita pitää erilaisina satu-uskomuksina kuin omaansa? Entä “rukouksella parantaminen”?

Sinänsä olen Räsäsen kanssa samaa mieltä siitä, että esimerkiksi homeopatian määrääminen ei missään nimessä kuulu lääkäreille. Se on petos ja siten sen pitäisi olla rikollista.

Sen sijaan akupunktion lukeminen uskomushoitoihin on absurdia ja kertoo siitä, että useimpien lääkäreiden tapaan Räsänen ei tunne lainkaan myofaskiaalisia triggerpisteitä, vaikka ne ovat yksi lääketieteen peruspilareita. Toki akupunktion käyttö joihinkin käyttötarkoituksiin voi hyvinkin olla uskomushoitoa, mutta yksikään triggerpisteisiin perehtynyt lääkäri ei koskaan väittäisi koko alaa uskomushoidoksi (pseudoskeptikot toki tekevät usein näin).

Suomessa käytetään kyllä yleisesti monia hoitoja, jotka ovat selviä uskomushoitoja ja joita Räsänen ei kuitenkaan maininnut rajoitettavien listalla. Yksi kaikkein vaarallisimmista ja haitallisimmista pseudotieteeseen perustuvista hoitomuodoista on freudilainen psykoterapia, jota edustaa jopa 2/3 suomalaisista psykoterapeuteista. Kela korvaa vuosittain tätä puoskarointia miljoonilla euroilla.

Myös esimerkiksi monet neuroleptien ja masennuslääkkeiden käyttötarkoitukset täyttäisivät vaarallisen uskomushoidon määritelmän. Useimmat yskänlääkkeet ovat pitkälti uskomushoitoja. Kortisonipistosten käyttö moniin tarkoituksiin (erityisesti tenniskyynärpää) on haitallista uskomushoitoa.

Aloittaisitko poistamalla Kela-korvattavuuden kvasiuskonnolliseen kulttiin perustuvilta psykoterapioilta, Päivi Räsänen?

4 Comments

  1. No niin, siinä se tuli sanotuksi, selvällä suomenkielellä: psykoanalyytikot eivät ole oikeasti kiinnostuneet potilaistaan, vaan rahasta.
    Olen itse käynyt 13 vuotta (!!!) (analyyttisessä) terapiassa, mutta yhtäkkiä terapeutti ilmoitti että hän lopettaa vastaanottonsa ja muuttui hyvin epämiellyttäväksi ihmiseksi.
    Niin kauan kuin minä luulin että hän aidosti on kiinnostunut minusta ja tukee minua, oli hyvä olla, mutta nyt on taas mennyt huonosti n. 3 vuotta.

    Yhdysvalloista Ruotsin kautta on tulossa uudet tuulet terapiamuodoissa, lyhyesti sanottuna: pitää oppia elämään itsensä kanssa sellaisena kun on, vaikka ahdistus ja paha mieli edelleen ovat mukana. Tähän en omissa terapioissa ole saanut hyväksyntää, vaikka olen jankuttanut. (Huomaat varmaan että olen käynyt monen terapeutin luona, kognitiivinen terapeutti esim. heitti minut ulos, vaikka olen ns. liian kiltti ihminen, en käyttydy huonosti),

    Se siitä, en usko tämänhetken terapiamuotoihin Suomessa, ne ovat valhetta.

    Sainpahan sanottua 🙁

  2. Joskus voi tehdä kipeää kuulla karua sanomaa omakohtaisista uskomuksista. Huolimatta tuhansista tutkimuksista, parasta mitä akupunktiosta voidaan sanoa on se että sillä SAATTAA olla mitätön kliininen arvo joissain tilanteissa. Suositeltavaa luettavaa:

    “The best controlled studies show a clear pattern, with acupuncture the outcome does not depend on needle location or even needle insertion. Since these variables are those that define acupuncture, the only sensible conclusion is that acupuncture does not work. ”

    http://www.sciencebasedmedicine.org/acupuncture-doesnt-work/

    Mitä kortisonin tehoon tenniskyynärpään suhteen tulee, niin termin “uskomushoito” käyttö on jossain määrin harhaanjohtavaa: kys. meta-analyysin mukaan se toimii kivunhoitoon lyhyellä tähtäimellä, mutta ei paremmin kuin muut terapiamuodot (mikä EI siis tarkoita sitä etteikö se toimisi – muiden injektiohoitojen kohdalla näyttö oli sitä paitsi huomattavan hajanaista). Pitkällä aikajänteellä puolestaan seuraa ongelmia mikäli luotetaan kortisonin tehoon tendinopatian hoidossa ilman sen kummempaa lisäterapiaa. Ts. kortisonin käytölle on perusteensa niissä tapauksissa joissa siitä on osoitettu olevan hyötyä, ei muutoin.

    • Akupunktion teho joihinkin vaivoihin on kiistämätön ja sen mekanismitkin tunnetaan nykyisin varsin hyvin – osa mekanismeista ilmeisesti on riippuvaisia siitä, että käytetään oikeaa akupunktiopistettä (esim. triggerpisteiden laukaiseminen) ja osa ei (esim. mikrotrauma), mikä sotkee “lumeakupunktiolla” tehtyä tutkimusta. Akupunktiota käytetään myös moniin vaivoihin, joihin sillä ei ole tehoa. Akupunktion tarkasteleminen yhtenä kokonaisuutena ei tämän takia ole kovin mielekästä.

      Ihmisten, jotka eivät kategorisesti “usko” akupunktioon (mikään uskonasiahan tämä ei toki ole), kannattaisi lukea eräs tärkeimmistä koskaan julkaistuista lääketieteellisistä teoksista, Myfascial Pain and Dysfunction: The Trigger Point Manual. Kirja selventää hyvin, tuhansien lähdeviitteiden kera, miten lihasperäiset vaivat voivat aiheuttaa hyvin moninaisia oireita, jotka eivät vaikuta lihasperäisiltä, ja miten niitä saadaan lievitettyä.

  3. Kuulisin mielelläni edes siitä yhdestä vaivasta johon akupunktio tehoaa dokumentoidusti käytännössä kiistämättömällä tavalla. Ja lukisin mielelläni edes yhden tuoreen katsauksen/meta-analyysin joka tukee tätä tulkintaa. Tähänastisen kokemukseni valossa täytyy todeta, että tutustuipa akupunktioon millä tahansa kivunhoidon osa-alueella (siis eri kehonosien kohdalla), niin a) mitä isompi positiivinen tulos, sitä heikompi tutkimus metodologisesti ja b) parhaassakin tapauksessa löydös on luokkaa “ei kliinistä merkitystä”.

    Mutta opin mielelläni uutta. Jos asiassa nyt on opittavaa. 😉

Leave a Reply

Required fields are marked *.