Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Terveyden pullonkaulat

| 0 comments

Periaatteessa en tykkää yhtään siitä, miten usein lääkärit ovat valmiita diagnosoimaan lähes minkä tahansa vaivan “stressiperäiseksi”. Tämä on usein kätevä syy olla jatkamatta tutkimuksia, eikä se tietenkään vaadi mitään syvällisempää analyysia vaivan aiheuttaneista syistä tai niihin tarttumisesta.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö stressi voisi pahentaa monia erilaisia sairauksia, vaikka se ei olisikaan niiden varsinainen aiheuttaja. Yleensä kirjoitan hyvin tiedepohjaista tekstiä, mutta tämä blogimerkintä perustuu pitkälle omiin havaintoihini. Tuttavapiirissäni on runsaasti pitkäaikaissairaita ihmisiä, joista valitettavasti monia tämä asia koskee.

Kirjoitin tästä aiheesta syksyllä ilmestyvään kirjaani Uusia hoitoja autoimmuunisairauksiin. Ongelma koskee kuitenkin monia muitakin sairauksia kuin autoimmuunisairauksia, esimerkiksi muunlaisia ihosairauksia, kipuoireyhtymiä, vatsavaivoja sekä psyyken sairauksia.

Ihmisillä on erilaisia lähestymistapoja terveysongelmien hoitoon. Toiset haluavat mieluiten lääkkeitä, jotkut suosivat ravintolisiä ja kolmas ryhmä ei halua mitään pillereitä, vaan ennemmin muunlaisia vaihtoehtohoitoja tai vaikkapa ruokavaliomuutoksia. Tietysti sairaudesta riippuu, millaisia tuloksia kullakin lähestymistavalla voidaan saada.

Monilla ihmisillä on kuitenkin terveydessä jokin liiallista stressiä aiheuttava pullonkaula, joka pahentaa sairauksia niin paljon, että varsinaisten hoitojen käyttöä voi pitää enemmän “laastarointina”. Osa ihmisistä tiedostaa tämän pullonkaulan olemassaolon elämässään, mutta keksii itselleen syitä siihen, miksi sille ei voi tehdä mitään, osa ei ehkä ollenkaan tiedosta.

Monet tässä esitetyistä stressin syistä voivat tuntua aivan itsestäänselviltä, eivätkä ne mitään ihmeellisiä oivalluksia olekaan. Tämä teksti onkin tarkoitettu enemmän niille, jotka eivät halua myöntää ongelman olemassaoloa. Ketään ei ole tässä tarkoitus syyllistää.

Usein puhutaan liian kilteistä naisista, jotka eivät osaa sanoa ei, mutta ei tämä ole tosiaankaan pelkästään naisten ongelma. Naiset kenties keräävät enemmän sosiaalisia velvoitteita, miehet taas eivät monesti kehtaa sanoa ei pomolleen.

Työn suhteen pullonkaula voi olla liiallinen työn tai siihen liittyvän vastuun määrä, huono työilmapiiri tai jopa väärä ala. Opiskeluala saattaa osoittautua epäsopivaksi ja opiskelujen aikana päätyy helposti mukaan monenlaiseen toimintaan, johon ei riittäisikään voimavaroja.

Monet kroonisen stressin syyt eivät kuitenkaan liity ollenkaan uraan, vaan esimerkiksi perhe- tai muihin ihmissuhdeongelmiin tai omaan sosiaaliseen rooliin. On kulissiliittoja, mutta myös sosiaaliset roolit voivat olla kulisseja (esimerkiksi esittää ympäristön painostuksesta sosiaalisempaa tai terveempää kuin on).

Toiset eivät kestä asua maalla, jotkut eivät voi hyvin kaupungissa. Stressiä voi aiheuttaa myös riippuvuus, joko päihteistä tai esimerkiksi teknologiasta. Rahaongelmia on usein hankala ratkaista, mutta joskus rahahuolet voivat johtua turhan korkeasta elintasosta, esimerkiksi tarpeettoman suuresta asuntolainasta.

Joskus sairautta pahentava stressi voi ironisesti liittyä itse sairauden hoitoon, esimerkiksi jos on huonot välit lääkäriin tai terapeuttiin, jota pitäisi nähdä jatkuvasti. Velvollisuudentuntoinen ihminen ei välttämättä uskalla katkaista tällaista hoitosuhdetta. Valitettavasti myös toimeentulon etsiminen sosiaaliturvaviidakosta voi olla erittäin uuvuttavaa ja kuormittavaa.

Elämänmuutos voi olla hyvin raskas, mutta usein myös palkitseva (sairauden parantumista ei tietysti yleensä kannata odottaa, vaikka joidenkin vaivojen kanssa sekin voi olla mahdollista). Meillä on vain yksi elämä, joten miksi tuhlata sitä sellaiseen elämään, jossa ei voi hyvin.

Terapia tai vaikkapa meditointi voi auttaa vähentämään ylenpalttista murehtimista ja huolehtimista, josta osa ihmisistä kärsii, mutta minusta sekään ei ole kunnon ratkaisu, jos elämässä on ihan selvä konkreettinen ongelma.

Olen nähnyt myös stressin aiheuttamia pysyviä vaurioita, joten en innostu ajatuksesta, että “sinnitellään” avioliitossa niin kauan, että lapset muuttavat kotoa, tai työpaikassa, kun kerran se inhottava pomo joskus hamassa tulevaisuudessa jää eläkkeelle. Aina on helpompi lykätä muutosta kuin tehdä se.

Leave a Reply

Required fields are marked *.