Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Kirja-arvostelu: Honest Medicine

| 0 comments

En ollut lukenut Julia Schopickin Honest Medicine -kirjaa aikaisemmin, vaikka olin siihen monesti törmännyt, koska ajattelin sen olevan liian “vaihtoehtoinen” (eli esimerkiksi perinteisten lääkehoitojen vastainen). Kuinka väärässä olinkaan.

Kirja käsittelee useita eri hoitoja, joilla on runsaasti käyttäjiä ja joista on myös tutkimusnäyttöä, mutta jotka eivät kuitenkaan ole levinneet yleiseen käyttöön. Tällaisia ovat Silverlon-hopealaastarit (huonosti parantuviin haavoihin), suonensisäinen alfalipoiinihappo (mm. maksasairauksiin), ketogeeninen ruokavalio (vaikeaan epilepsiaan) ja pieniannoksinen naltreksoni eli LDN (autoimmuunisairauksiin ja syöpään).

Silverlonista on vain Schopickin oma tarina hänen miehestään, jonka leikkaushaava ei millään parantunut aivosyöpäleikkauksen jälkeen sekä tutkimusviitteitä, mutta muista hoidoista on useamman potilaan omat kertomukset, lääkäreiden ja tutkijoiden näkemys sekä tutkimusviitteitä ja linkkejä lisätietoon. Esimerkiksi ketogeenisestä ruokavaliosta kertoo kaksi ravitsemusterapeuttia, joista toinen hoiti potilaita ketogeenisellä ruokavaliolla 50(!) vuoden ajan, ja IV-lipoiinihaposta Burt Berkson, joka pelasti sen avulla kymmeniä ihmisiä kuolemasta valkoisen kärpässienen aiheuttamiin maksavaurioihin.

Ehkä vaikuttavimmat ja surullisimmat ovat vanhempien tarinat ketogeenisestä ruokavaliosta. Hoitoon vastaamattomat epilepsiakohtaukset katosivat kokonaan tai helpottivat selvästi – mutta valitettavasti vuosien taistelun aikana ruokavalion saamiseksi lapset olivat jo saaneet pysyviä aivovammoja kohtauksista ja aiemmista lääkekokeiluista, toinen myös sokeutui lähes kokonaan vaikean lääkereaktion seurauksena.

Myös lipoiinihappotarinat ovat vaikuttavia: maksakirroosipotilas ja haimasyöpäpotilas, joille oli annettu muutama kuukausi elinaikaa (jälkimmäinen sai myös LDN:ää). Toisaalta myös tarinat LDN:n käytöstä hoitoon vastaamattomassa MS-taudissa ovat mielenkiintoisia.

Kirjassa ei missään nimessä vastusteta koululääketiedettä, vaan toivotaan, että lääkärit olisivat avoimempia uusille hoidoille tilanteissa, joissa muista hoidoista ei ole saatu apua, kuten syöpä, paranemattomat haavat, vaikea MS-tauti tai hoitoon vastaamaton vaikea epilepsia. Käytännössä kaikki kirjassa kuvatut potilaat (lukuunottamatta lipoiinihappoa saaneita) ehtivät saada pysyviä vammoja ennen kuin löysivät toimivan hoidon.

Kirja on hyvin kirjoitettu, mukaansatempaava ja erittäin mielenkiintoinen lukea, vaikka joissain tarinoissa onkin hieman toistoa. Suosittelisin sitä sekä potilaille että lääkäreille. LDN:ää ja alfalipoiinihappoa kapseleina saa Suomesta, Silverlonista, suonensisäisestä lipoiinihaposta ja ketogeenisestä ruokavaliosta en tiedä (ketogeeninen ruokavalio epilepsian hoidossa vaatii sen asiantuntijan tiukkaa valvontaa).

Toisaalta kirjan tavoite ei ole vain esitellä näitä nimenomaisia hoitoja, vaan rohkaista potilaita etsimään itse tietoa sairaudestaan ja lääkäreitä olemaan avoimempia hoidoille, jotka eivät ole heille ennestään tuttuja. Joskus hyvinkin vaikeaan ja parantumattomalta vaikuttavaan sairauteen voi löytyä parannuskeino tai ainakin sen kurissa ilman suurempia haittoja pitävä hoito. Se ettei lääkärisi tunne hoitoa ei tarkoita, etteikö siitä voisi olla tutkimusnäyttöä!

Huomautus: Sain kirjan ilmaiseksi sen kirjoittajalta Julia Schopickilta, joka pyysi minua kirjoittamaan tekstin seuraavaan kirjaansa (mihin lupauduin). Schopick ei ole pyytänyt minua arvostelemaan kirjaa missään tai olettanut minun tekevän niin. Olen myös tavannut yhden kirjan kirjoittajista, MS-tautia sairastavan Lindan (joka teki minuun suuren vaikutuksen).

Leave a Reply

Required fields are marked *.