Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Psykiatriset sairaudet samaa spektriä?

| 0 comments

Autismia pidetään yleisesti kirjona eli spektrinä, jonka lievemmässä päässä on Aspergerin syndrooma – monet AS-ihmiset onnistuvat vaikuttamaan täysin normaaleilta ja elävät enemmän tai vähemmän normaalia elämää – ja toisessa päässä autismin vaikeammat muodot, joista kärsivät eivät välttämättä esimerkiksi puhu tai kykene elämään itsenäisesti. (Jotkut tosin ovat sitä mieltä, että autismi ja Asperger ovat kaksi eri asiaa ja AS:ssa on oireita ja piirteitä, joita autismista puuttuu.)

Hankala potilas vai hankala sairaus -kirjassani puhutaan monien tutkijoiden ja lääkäreiden ajatuksesta “pehmeästä bipolarisuudesta“. Se on kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja masennuksen spektrille sijoittuvasta sairaus, jossa ei välttämättä esiinny lainkaan edes hypomaniaksi tunnistettavaa kohonnutta mielialaa, vaan enemmänkin ahdistusta ja levottomuutta. Hoidon puolesta se vastaa paremmin mielialantasaajiin kuin masennuslääkkeisiin.

Myös esimerkiksi psykoottisia sairauksia on ehdotettu spektreiksi, joissa toisessa päässä on vaikea skitsofrenia ja toisessa tavanomaisesta poikkeavat ajatukset.

Naturessa oli hiljattain mielenkiintoinen artikkeli, jossa esitetään, että lähes kaikki psykiatriset sairaudet olisivat keskenään samalla spektrillä, joka ei tietysti olisi yksi- vaan kaksiulotteinen. Esimerkiksi skitsofreniassa ja kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä on paljon samaa (monilla kaksisuuntaisilla on myös psykooseja) ja niiden väliin sijoittuu skitsoaffektiivinen häiriö.

Toisaalta mieliala- ja ahdistushäiriöissä on myös paljon yhteistä, samoin sellaisissakin, jotka eivät heti tulisi mieleen samankaltaisina, kuin skitsofrenia ja traumaperäinen stressihäiriö (PTSD). Myös autismilla ja tarkkaavaisuus- ja keskittymishäiriöllä (ADHD) on paljon yhteistä psyyken sairauksien kanssa. (Ensimmäisessä kappaleessa viittaamani Paul Cooijmans on sitä mieltä, että Asperger on läheistä sukua skitsofrenialle – kuten se alunperin raportoitiin – ja se pitäisi luokitella psykoottistyyppisten persoonallisuushäiriöiden kanssa).

Periaatteessa lähes kaikkia psykiatrisia diagnooseja voi pitää erillisten sairauksien lisäksi väkisin väännettyinä lokeroina, joihin ihmisiä yritetään käytännön syistä mahduttaa, mutta usein se ei ole helppoa. Jotkut keräävätkin jokaiselta terapeutiltaan tai lääkäriltään uuden diagnoosin.

Toisten mielestä koko psykiatrinen diagnostiikka on humpuukia. Siinähän ei yleensä yritetä edes selvittää mahdollista syytä oireille, vaikka esimerkiksi masennukselle, ahdistukselle ja jopa psykooseille on runsaasti elimellisiä syitä aineenvaihdunnallisista häiriöistä autoimmuunisairauksiin ja infektioihin (tästäkin paljon lisää Hankalassa potilaassa!).

Diagnoosien saamisesta pitäisi aina olla potilaalle hyötyä, ei ainakaan haittaa (esim. haitallisen hoidon saaminen tai se, ettei selvitetä sairauden mahdollisia orgaanisia syitä).

Leave a Reply

Required fields are marked *.