Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Kirja-arvostelu: A Commotion in the Blood

| 0 comments

Stephen S. Hallin A Commotion in the Blood: Life, Death, and the Immune System on kirja syövän immunoterapiasta. Se alkaa hätkähdyttävällä kuvauksella potilaasta, jonka syöpäkasvaimien täyttämä maksa leikataan irti kehosta, siihen pumpataan TNF-alfa-sytokiinia, TNF-alfa huuhdellaan pois ja maksa ommellaan takaisin kiinni. Aika radikaali veto.

TNF-alfa nähdään nykyään lähinnä pahiksena, jonka tuotantoa yritetään vähentää mm. autoimmuunisairauksissa. Se sai kuitenkin nimensä sanoista tumor necrosis factor. Ja syöpäsoluja se kyllä tappaakin. Valitettavasti se on myös hyvin toksista, minkä takia turvallisinta on käyttää sitä paikallisesti.

TNF-alfalla kasvaimet “sulivat pois” lähes välittömästi. Paikallishoidon ongelmana oli tietysti se, että se ei vaikuttanut muualla elimistössä oleviin (mikro)metastaaseihin. Yleensä syöpä palasikin pian.

Sama ongelma oli useimmissa kirjassa esitellyissä immunoterapioissa, joihin kuuluvat mm. sytokiinit IL-2, IL-12 ja interferonit, LAK-solut ja erilaiset syöpärokotteet. Ne olivat joko liian toksisia ja/tai eläinkokeissa tai varhaisissa ihmistutkimuksissa todistettuja ihmeparanemisia ei saatu toteutumaan muutamaa onnekasta poikkeusta (tai harvinaista syöpätyyppiä) lukuunottamatta. Parin kokeellisen hoidon kohdalla kynnyskysymykseksi nousi kuusinumeroinen hintalappu.

Tai no, yksi poikkeus oli. Kirjan ensimmäiset noin sata sivua kertovat William Coleystä, jonka bakteeritoksiinit oikeastaan saivat alkuun koko syövän immunoterapian. Ei Coleykään saanut läheskään kaikkia parannettua, mutta huomattavan osan levinneistä syövistä kyllä. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Varsin vaikuttava saavutus, kun samoihin lukuihin ei päästä vieläkään. (Myönnän, että hankin tämän kirjan lähinnä Coley-fanitukseni takia, vaikka syövän immunoterapia kiinnostaa muutenkin.)

A Commotion in the Blood on samaan aikaan journalistinen ja lääketieteellinen, syvällinen ja varsin selkokielinen. Suurimman osan ajasta se on erittäin mielenkiintoinen, tosin välillä tulee vastaan pätkiä tylsiä historiallisia kuriositeetteja (esim. jauhetaan pitkään jonkin laboratorion työilmapiiristä). Suomalaisesta näkökulmasta löytyy kiinnostavaa tarinointia Kari Cantellin interferonilaboratoriosta Mannerheimintiellä.

Kirja on julkaistu vuonna 1994, joten väistämättä se on vanhentunut. Toisaalta se ei yritäkään olla immunoterapian atlas tai käyttöopas, vaan journalistinen historiikki. Se hiukan harmitti, että naltreksonia tai muita opioidijärjestelmää hyödyntäviä immunostimulantteja ei mainittu sanallakaan, vaikka aiheesta on tutkimuksia 80-luvulta asti. Kirja tosin keskittyy biologisiin immunostimulantteihin, joihin naltreksoni ei lukeudu.

Kirjaa voi suositella kaikille, joita syövän immunoterapia kiinnostaa tai muuten lääketieteellisistä historiikeista pitäville. Sen löytää edullisesti vaikkapa AbeBooksista, josta hankin oman kappaleeni.

Leave a Reply

Required fields are marked *.