Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Kehon kuuntelu kielletty

| 2 Comments

Minulle eräs lääkäri antoi ohjeeksi, kun ei osannut hoitaa minua, “älä mieti oireitasi niin paljon”. Kuulemma krooninen kuumeenikin helpottaisi, kunhan en mittaisi sitä. Valitettavasti se ei auttanut, yli 10 vuotta myöhemmin kärsin yhä kuumeesta.

Joissain tilanteissa tästä neuvosta voikin olla apua. Esimerkiksi kipu tuntuu yleensä lievemmältä tai ainakin vähemmän häiritsevältä, kun keskittyy johonkin muuhun. Toisaalta monia oireita ei yksinkertaisesti parane olla miettimättä (vaikkapa ripuli).

Ihmeen usein ollaan sitä mieltä, että jos oireistaan puhuu lääkärille paljon ja tarkasti, se tarkoittaa, että vatvoo niitä liikaa. Esimerkiksi fibromyalgiassa on esitetty olevan kyse siitä, että “ihmiset keskittyvät liikaa tavallisiin arkipäivän kolotuksiin”. Fibromyalgiassa kuitenkin esiintyy erittäin voimakkaita kipuja, joihin yhdistyy myös monia muita oireita sekä usein myös poikkeavia koetuloksia (kuten hormonaalisia puutoksia), kunhan tehdään oikeat testit.

Diabeetikko joutuu jossain määrin aina seuraamaan, onko hänellä alhaisen tai korkean verensokerin oireita. Vaikka hoitotasapaino olisi kuinka hyväkin, vaikkapa infektio voi sotkea sen, kun insuliinin tarve kasvaa, mutta ei tiedä tarkalleen, miten paljon.

Itse sairastan lisämunuaisen vajaatoimintaa. Sen kanssa on vähän sama juttu – paitsi että toisin kuin diabeetikolla, minulla ei ole mahdollisuutta mitata veriarvojani. Joudun säätelemään hydrokortisonilääkitystä puhtaasti oireideni perusteella. Jos en lisää lääkitystä riittävästi stressitilanteessa, se johtaa hengenvaaralliseen tilanteeseen, kuten on monesti jo käynytkin. Joudun miettimään myös verensokeria, kilpirauhasen vajaatoimintaa, diabetes insipidusta ja joitain muita tekijöitä.

Omien oireidensa seuraaminen on kuitenkin paras tapa saada oikea diagnoosi ja tietenkin myös seurata sairauden etenemistä sekä hoidon tehoa ja haittavaikutuksia. Jokainen johtolanka voi auttaa: tieto siitä, että ihottuman kanssa esiintyy myös nuhaa tai että tietyt tekijät pahentavat tai helpottavat ihottumaa voi tuoda ratkaisun diagnostiseen pulmaan.

Olen kohdannut useita kertoja tilanteen, jossa lääkäri on väittänyt jotain oirettani “ihan normaaliksi” ja siten merkityksettömäksi. Myöhemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että oire on ollut tärkeä johtolanka jonkin vaivan diagnosoimiseksi.

Oireiden miettimisestä varoittavien lääkäreiden painajainen ovat ns. Quantified Self -harrastajat, jotka mittaavat kaikkea. He seuraavat ja pisteyttävät vireystilaa, mielialaa, unta ja kipua. Monet myös mittaavat sykettä, verenpainetta, verensokeria, jopa aivosähkökäyrää.

Toisten mielestä QS voi kuulostaa hankalalta, rasittavalta tai pakkomielteiseltä. Se voi kuitenkin auttaa merkittävästi kohentamaan omaa terveyttään. Eräskin QS:ää harrastava, Parkinsonin tautia sairastava nainen sai “off”-aikaa (eli lääkkeiden tehon hiipumista annosten välillä) vähennettyä seuraamalla ja vertailemalla optimaalisia lääkityksenottoaikoja.

Jos haluaa olla mahdollisimman terve, pitää kuunnella omaa kehoaan. Siinäkin voi mennä toki yli, kuten kaikessa. Paljon useammin ongelma on kuitenkin se, että ihmiset eivät kuuntele kehonsa viestejä tai jopa vaientavat ne.

(Tämä on eräänlainen jatkopostaus tekstilleni Miten sairauteen saa reagoida?).

2 Comments

  1. Katsoin kevättalvella haastattelusi. Pidät esillä tosi tärkeitä aiheita, kuten tässäkin postauksessa.

    Kunpa ymmärrettäisiin yleisemmin, että kehon ja omien oireiden kuuntelu on myös terveydenhuollon etu: mitä enemmän potilasta kannustettaisiin oireiden kuunteluun ja tarkkailuun, sitä tarkemmin laboratoriotutkimukset ym. voisi kohdistaa ja turhat tutkimukset jäisivät vähiin. Usein vaivan aiheuttajakin voitaisiin saada aiemmin tai ajoissa kiinni, jolloin asiat eivät ehtisi kroonistua.

    Kehon kuuntelusta on muuten tehty myös gradu Jyväskylän liikuntatieteellisessä (Vapa 2010).

    • Niin, yleensä potilaan kertomus olisi juuri se, jonka perusteella oikea diagnoosi selviää ja se varmistetaan tutkimuksilla. Kirjassanikin on tästä pitkät pätkät, luin monta kirjaa ja useita tutkimuksia aiheesta. Siitä on paljon mustaa valkoisella, että lääkärit eivät yleensä kuuntele potilasta hyvin, mutta jos kuuntelisivat, diagnoosi selviäisi helpommin.

      Suomessa tuntuu olevan ihan kirosana sanoa, että lääkäri on asiakaspalvelutyö. Usein tulee palautetta tyyliin, että lääkärin työssä tarvitaan ammattitaitoa eikä mitään höpöttelytaitoa. Keskustelupuoli vasta ammattitaitoa vaatiikin.

      Pitääkin jossain vaiheessa yrittää etsiä tuo gradu käsiini.

Leave a Reply

Required fields are marked *.