Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Myrkkytuolikemikaali hoitaa psoriaasia ja MS-tautia

| 4 Comments

Tiesitkö, että EU:ssa on hyväksytty myyntiin uusi MS-lääke, joka on samaa tavaraa kuin “myrkkysohvien” voimakkaasti allergisoinut homeenestoaine?

No, periaatteessa dimetyylifumaraatti ei ole vielä saanut lopullista myyntilupaa, vaan CHMP on ainoastaan suositellut myyntiluvan myöntämistä ja lopullinen päätös tulee ymmärtääkseni toukokuun aikana. Yleensä päätökset noudattavat näitä suosituksia. Yhdysvalloissa FDA hyväksyi dimetyylifumaraatin RRMS:n eli aaltoilevan MS-taudin hoitoon viime viikolla nimellä Tecfidera.

Toisin kuin jotkut amerikkalaiset uutispalvelut ovat väittäneet, dimetyylifumaraatin käyttötarkoitus ei ole MS-taudin oireiden lievittäminen, vaan useimpien MS-lääkkeiden tapaan pahenemisvaiheiden vähentäminen ja sairauden etenemisen hidastaminen.

Dimetyylifumaraattia on käytetty psoriaasin hoitona jo 1950-luvulta(!) asti, mm. Saksassa. Sitä on tutkittu myös mm. sarkoidoosin, uveiitin, granuloivien ihosairauksien, alopecia areatan ja Crohnin taudin hoidossa.

Useiden lähteiden mukaan dimetyylifumaraatin vaikuttava osa olisi fumaraatti. Fumariinihappoa ja esimerkiksi karnitiinifumaraattia (karnitiini on aminohappo, jota käytetään usein esim. MS-fatiikin hoidossa) myydään luontaistuotteina, vaikka Suomessa niitä lienee vaikea löytää. Niiden tehosta ei kuitenkaan ole näyttöä, eikä ole tietoa, voivatko ne laskea valkosolumäärää tai nostaa maksa- ja munuaisarvoja kuten dimetyylifumaraatti.

Ripuli on dimetyylifumaraatin hyvin yleinen sivuvaikutus – saksalaissivustolla lähes puolet 75 psoriaasipotilaasta ilmoitti saaneensa dimetyylifumaraatista ripulia. Se voi aiheuttaa myös vatsavaivoja, pahoinvointia ja punastelua. Osalla ripuli ja vatsavaivat ovat olleet todella ongelmallisia, mutta toisilla ne ovat menneet kokonaan ohitse. Dimetyylifumaraatti ei ilmeisesti lisää infektio- tai syöpäriskiä (vaikka luulisi, että se voisi näin tehdä, kun kerran osalla potilaista valkosoluarvot laskevat).

Oraalisia MS-lääkkeitä on puskenut nyt markkinoille vauhdilla, ottaen huomioon, että yhtään virallista sellaista ei vielä pari vuotta sitten ollut, vaan kaikki lääkkeet annosteltiin lihakseen, ihon alle tai suoneen. Nyt on sairauden etenemistä hidastava fingolimodi (Gilenya), oireita lievittävät 3,4-diaminopyridiini ja fampridiini (Fampyra) sekä pian (oletettavasti) tämä.

Tietysti pieniannoksista naltreksonia on käytetty oraalisena MS-lääkkeenä erinomaisin tuloksin jo parikymmentä vuotta, vaikka ensimmäiset tutkimukset tulivatkin vasta muutamia vuosia sitten. Itse uskon LDN:n olevan parempi vaihtoehto kuin mikään edellämainituista, niin turvallisuuden ja sivuvaikutusten kuin senkin suhteen, että se yleensä sekä pysäyttää sairauden etenemisen että lievittää oireita (ja se toimii kaikentyyppiseen MS-tautiin, myös ensisijaisesti etenevään).

Kaiken lisäksi LDN voi joskus palauttaa merkittävästi jo kadonnutta toimintakykyä. Eräs tuttavani ei kyennyt MS-taudin takia enää edes syömään ja pukemaan itse ja nyt hän on ollut LDN:n ansiosta hyvässä kunnossa jo vuosia, käyttää pyörätuolia enää vain lentokentillä.

Minulta on syksyllä tulossa (toivottavasti) uusi kirja, aiheena autoimmuunisairauksien hoito. Siinä esitellään toki runsaasti erilaisia hoitoja myös MS-tautiin.

4 Comments

  1. En ole vielä kirjaa ehtinyt lukemaan. Hyvä arvio ylidiagnosoinnista. Pitkälti on kuitenkin kysymys lääkäri-potilassuhteesta. Ylidiagnosoinnin sijaan lääkäri voi myös vähätellä potilaan tuntemuksia. Tärkeintä on, että potilas ja hoitava lääkäri pääsevät yhteistymmärrykseen. Asia erikseen on sitten tilanteet, joissa lääkäri ylidiagnosoi yksityissektorilla aiheuttaen potilaalle sairaushuolien lisäksi rahahuolia. Kiitos hyvästä analyysista.

  2. Mistähän tuota Naltrexonia sais, kun ei kuulu Käypähoitosuosituksiin. Oma lääkäri ei määrää.

    • Kuka tahansa lääkärihän sitä saa määrätä, oli psykiatri tai gynekologi tai mikä vain. On ihan lääkärin avarakatseisuudesta ja lääketieteen tuntemuksesta kiinni. Moni on saanut reseptin terveyskeskuksesta tai työterveydestä. Jotkut lääkärit eivät usko sen toimivan, mutta suostuvat silti kirjoittamaan reseptin, koska ymmärtävät sen olevan harmiton lääke.

Leave a Reply

Required fields are marked *.