Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Tulevan DSM-5:n suurimmat ongelmat

| 0 comments

Suomessa ja suurimmassa osassa Eurooppaa lääketieteellisten diagnoosien pohjana on ICD-10. Psykiatrisia diagnooseja tehdään yleensä kirjasta nimeltä DSM-IV (vaikka ne löytyvät myös ICD-10:stä). Nämä ovat erityisen tärkeitä vakuutuslääketieteen kannalta, koska yleensä hoitoa tai muuta tukea ei korvata sairauksiin, joita ei katsota olevan olemassa.

DSM:n sisältämillä sairauksilla on kuitenkin paljon muutakin merkitystä. Nykyistäkin DSM:ää on arvosteltu paljon. Esimerkiks Sydney Walkerin kirjassa A Dose of Sanity: Mind, Medicine, and Misdiagnosis kritisoidaan paljon sitä, että DSM ei kehota etsimään mitään fyysisiä syitä psyykkisille oireille. Masennus tai ahdistushäiriö on diagnoosi, vaikka niiden taustalla on hyvin usein fyysinen sairaus.

Keväällä ilmestyy uusi DSM-V eli DSM-5. Se on herättänyt paljon kohua kolmesta eri pääsyystä.

Aikaisemmin masennuksen yhteydessä mainittiin erityisesti, että sitä ei pitäisi diagnosoida akuutin surun kohdalla. Tämä on kuitenkin poistumassa, eli jatkossa surua voidaan käsitellä masennuksena ja hoitaa masennuslääkkeillä. Kätevää. Ei ehkä yllätä, että muutoksen ajaneilla ihmisillä on kytköksiä lääketeollisuuteen.

Aspergerin oireyhtymä on poistettu kokonaan, jäljellä on enää autismi. (Usein kritisoidaan sitä, miksi autismi ylipäänsä on psykiatrisessa diagnoosikäsikirjassa, mutta näin joka tapauksessa on.) Pelätään, että tämän jälkeen Asperger-lapset menettävät yhteiskunnan tuen, koska suuri osa heistä (arviolta 10-55 %) ei enää täytä autismin diagnostisia kriteerejä.

Lisäksi useat eri somatoformiset häiriöt korvataan uudella kategorialla “somatic symptom disorder” eli SSD. SSD-diagnoosiin riittää, että on yksikin elämää häiritsevä oire ja yksikin seuraavista reaktioista:

  1. “suhteettomat” ajatukset oireen vakavuudesta
  2. korkea ahdistuneisuus terveydentilasta
  3. ylenmääräisen ajan ja energian upottaminen oireisiin.

Tällaiset kriteerit ovat tietysti erittäin tulkinnanvaraisia. Jos potilas kärsii päivittäisestä päänsärystä, onko “suhteetonta” tai “hyvin ahdistunutta” (vai ihan normaalia) pelätä, että taustalla on sittenkin jokin vaarallinen sairaus?

PsychologyTodaylle blogaava psykiatrian professori Allen Frances, joka osallistui DSM-IV:n tekemiseen, toteaa, että 1/6 syöpää tai sydäntauteja sairastavasta, 1/4 fibromyalgiaa tai ärtynyttä paksusuolta sairastavasta ja 1/16 terveestä ihmisestä täyttää SSD:n diagnostiset kriteerit. Miksi turhaan alkaa enää etsiä orgaanisia diagnooseja, kun SSD:llä voi selittää asian?

Muitakin muutoksia on kritisoitu. Frances mainitsee myös mm. seuraavat epäkohdat. Kiukuttelusta tehdään sairaus nimeltä “Disruptive Mood Dysregulation Disorder”. Vanhuuden hajamielisyydestä tulee “Minor Neurocognitive Disorder”. Myös entistä vähäisempi ahdistus voidaan nyt diagnosoida ahdistushäiriöksi. Ai mikä medikalisointi, missä?

Leave a Reply

Required fields are marked *.