Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Kirja-arvostelu: The Great Influenza

| 0 comments

John M. Barryn The Great Influenza: The Story of the Deadliest Pandemic in History kertoo espanjantaudista eli ensimmäisen maailmansodan loppupuolella alkaneesta influenssaepidemiasta, joka vaati jopa sata miljoonaa kuolonuhria. Toisaalta se on kertomus myös paljosta muusta – monet arvostelijat ovat kritisoineet kirjaa siitä, että puolet sen sisällöstä ei liity mitenkään espanjantautiin, vaan kirjaa varten 7 vuotta tutkimustyötä tehnyt Barry halusi mukaan kaiken, jota oli saanut selville.

Kirjasta tuli kuitenkin bestseller, eivätkä minua pitkät selitykset lääketieteen historiasta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun lopulla juuri haitanneet. Lääketieteen historianhan takia minä kirjan luin ja se on pääpiirteissään hyvin kirjoitettu, vaikka Barrylla onkin taipumus toistaa asioita, etenkin suosikkilausettaan “it was only influenza”. Kirjassa on jonkin verran lääketieteeseen liittyviä virheitä, vaikka sen onkin useampi ammattilainen tarkistanut.

Kirjan kuvaaman aikakauden historiasta paljastuu paljon kaikkea mielenkiintoista, mm. eräät presidentinvaalit, joiden tulos käytännössä fabrikoitiin (Suomi-Wikipedia kutsuu niitä diplomaattisesti “tiukoiksi”) sekä se, kuinka surkeaa “lääketieteen” taso oli 1800-luvun Yhdysvalloissa, kun lääkikseen pääsi rahalla kuka vain ja sieltä myös valmistui lähes miten päin tahansa, vaikka reputti puolet tenteistä eikä ollut koskaan hoitanut yhtään potilasta.

Kuvaus itse espanjantaudista on hyvin karua, ajoittain hieman melodramaattista, mutta toisaalta suurimman osan ajasta mitään dramatisointia tai liioittelua ei tarvita. Raju influenssa saattoi tappaa uhrinsa – suurin osa terveitä työikäisiä nuoria aikuisia – jopa puolessa päivässä.

Uhrit muuttuivat nopeasti tummansinisiksi hapenpuutteesta, verta saattoi vuotaa, toisinaan jopa suihkuta, kaikista ruumiinaukoista. Aikalaiset kirjoittivat kuvauksia, kuinka muutaman kilometrin ratikkamatkalla kuoli ensin rahastaja, sitten pari matkustajaa, lopulta kuski. Jotkut uskoivat, että kyseessä oli influenssan sijaan rutto, musta surma.

Samalla kun ihmisiä lakosi kuin heinää, sota-ajan ilmapiiri vaati poliitikkoja ja mediaa olemaan hiiskumatta koko asiasta. Julkiset paikat suljettiin ja karanteenit asetettiin lähes kaikkialla vasta kun oli jo aivan liian myöhäistä. Lehdissä luki, että pelko tappaa ja epidemia on vaaraton, mutta ihmiset eivät uskoneet, kun joka paikassa lojui ruumiita. Vicks VapoRubin mainoksissa luvattiin sen parantavan influenssan.

Tutkijoilla oli jo rokotteita ja seerumeita moniin sairauksiin ja niinpä he yrittivät vimmattua vauhtia kehittää sellaista jo influenssaan. Ei kuitenkaan oltu varmoja, mikä sairauden edes aiheutti. Moni epäili virusta, mutta todisteita tästä ei saatu. Bakteeri nimeltä Bacillus influenzae (nyk. Haemophilus influenzae) vaikutti todennäköiseltä kandidaaltilta, mutta sitä vastaan rokottaminen osoittautui mutkikkaaksi.

Kirjassa kerrotaan myös influenssan jälkivaikutuksista, kuten encephalitis lethargica ja lievemmät neuropsykologiset häiriöt. Influenssa saattoi vaikuttaa ratkaisevasti myös ensimmäisen maailmansodan rauhanneuvotteluihin ja siten jopa toisen maailmansodan syttymiseen.

Kaikkein kovimmin influenssa koetteli alueita, joissa sille ei ollut lainkaan immuniteettia, kuten joitain saaria ja Afrikan osia, joissa kuolleisuus saattoi olla 30 %, paikoitellen vieläkin suurempi. Ehkä kaikkein karuinta olivat kuvaukset pelastusmatkasta Alaskan eskimokyliin, joka saapui liian myöhään. Kokonaisia kyliä oli autioitunut, joissain oli elossa enää pari ihmistä.

Ennen kuin naureskelee “turhille” influenssarokotteille kannattaa muistaa, että tällainen epidemia on yhä edelleen mahdollinen.

Leave a Reply

Required fields are marked *.