Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Stressi verolle?

| 5 Comments

Jotkut ovat sitä mieltä, että kaikki huonot elintavat pitäisi panna verolle. Tupakoijille, alkoholisteille ja lihaville pitäisi rapsauttaa lisämaksut heidän saamiensa elintapasairauksien hoidosta, etteivät ne koituisi julkisessa terveydenhuollossa muiden maksettaviksi.

Esimerkkikommentti hollantilaisen verkkosivuston kommenteista jokin aika sitten: “Why should an employer have to pay for employees risky life style. This includes smoking, alcoholism, drug use, being overweight risky sexual behavior etc.” Ihan samanlaisia näkee Suomessakin.

Jos ei puututa nyt siihen, että esimerkiksi lihavuuden terveyshaitat ovat yleisestä käsityksestä huolimatta kaikkea muuta kuin selvät, niin yksi asia pistää silmään. Maksumiehiksi vaaditaan päihteidenkäyttäjiä tai lihavia, mutta ei koskaan stressaajia.

Stressin haitoista kerrotaan yksityiskohtaisemmin Hankala potilas vai hankala sairaus -kirjassani (ja tietenkin monessa muussakin lähteessä), mutta lyhyesti tiivistettynä stressi voi laukaista monenlaisia vaivoja ja pahentaa lähes kaikkia sairauksia diabeteksestä MS-tautiin.

Hyvin monet eläinlajit voivat jopa kuolla akuuttiin stressiin. Esimerkiksi simpanssille pelkkä vuorokauden erotus emosta usein riittää (lähde: Roger Foutsin kirja Next of Kin: My Conversations With Chimpanzees). Ihminen on siitä poikkeuksellisen kestävä eläinlaji, että akuutti stressi harvemmin tappaa, mutta se ei tarkoita, etteikö se voisi aiheuttaa pysyviä vaurioita.

Ihmisen elämässä on toki monenlaista stressiä, jolta ei voi välttyä. Rahahuolet, muutot, sairaudet, erot, läheisten kuolemat… Monet tärkeät ammatit voivat olla erittäin stressaavia, kuten vaikkapa opettajan tai sairaanhoitajan työ. Omaa asennoitumistaan stressiin voi muuttaa, mutta kokonaan stressiä on yleensä vaikea poistaa, eikä onneksi tarvitsekaan, sillä pienestä stressistä voi olla hyötyäkin.

Oma lukunsa ovat kuitenkin elämäntapastressaajat, jotka tekevät liikaa töitä, vaikka ei olisi pakko, ja tekevät niitä töitä käytännössä myös vapaa-ajallaan, myös mielessään. Miksei heitäkin saman tien verotettaisi?

(Tämä postaus ei ollut kannanotto sen puolesta, että elämäntapoja oikeasti alettaisiin verottaa, vaan siitä, että usein puhutaan vain tupakoinnin, alkoholin ja ylipainon, ehkä huonon ravinnonkin haitoista, vaikka stressi on niiden veroinen terveysriski. Veikkaan myös, että ihmiset jotka koko ajan valittavat asioista ovat keskivertoa pahempia stressaajia.)

5 Comments

  1. Kuinkakohan helposti stressaavat ihmiset valitsevat tuon strenssinsä? Vastaus on se, että “No sinäpä valitsit tuon uran”. Voiko stressiä ennakoida ja hallita? Kukaan ei ala stressaamaan tietoisesti. Toisaalta moni kyllä tietoisesti tuhoaa elimistönsä huonolla ruokavaliolla. Toisaalta joku voisi tuohon sanoa, että stressi johtaa huonoon ruokavalioon, mikä samaistaa stressin ja huonot elämäntavat.

    Ja kuinkakohan moni ihminen loppupeleissä valitsee tupakoinnin? Aika lailla kaikki. Entä alkoholin? Lähtökohtaisesti tietoinen valinta tehdään jossain vaiheessa, kunnes myöhemmin vasta tilanne riistäytyy käsistä. Ylipaino? Täysin valintakysymys lukuun ottamatta harvinaisia sairauksia, jotka johtavat vaikeaan ylipainoon.

    Itse en rohkenisi laittamaan stressiä samaan kastiin liiallisen alkoholin kulutuksen, huonon ruokavalion ja tupakoinnin kanssa. Em. ovat aktiivista ja tietoista toimintaa.

    • Stressiaddiktio on konsepti, josta on kirjoitettu jonkin verran. Eri asia tietysti on, että miten pitkälle alkoholisti tai “stressiholisti” voi addiktioonsa vaikuttaa. Jos stressiin voi muodostua riippuvuus, mutta juuri kukaan ei sitä tiedosta, on ainakin huomattavasti vaikeampaa ymmärtää olevansa stressikoukussa, mikä olisi ensimmäinen askel siihen, että voi yrittää vapautua siitä. Ja moni tekee hurjia määriä ylitöitä, vaikka ei edes tarvitsisi. Ei muka ehditä nukkua jne.

      Ylipaino ei todellakaan juuri koskaan ole valinta, kuten olen tässä blogissakin kirjoittanut. Lihavuutta aiheuttavista sairauksista monet (kuten kilpirauhasen vajaatoiminta ja munasarjojen monirakkulaoireyhtymä) eivät todellakaan ole harvinaisia, puhumattakaan lääkkeistä, jotka voivat aiheuttaa jopa 30 kilon lihomisen. Monien asiantuntijoiden mukaan paino riippuu jopa 2/3 muusta kuin omasta käytöksestä, esim. perimä. Myös esim. suolistobakteerit ja jotkut infektiot (ainakin tietyt adenovirukset) näyttävät voivan aiheuttaa ylipainoa. Suosittelen lukemaan muutamia kirjoja tästä aiheesta!

      Tupakoinnin moni on aloittanut teini-iässä tai jopa sitä ennen (monet nykyisistä tupakoitsijoista vieläpä aikana, jolloin tupakan vaaroista ei ollut samalla lailla tietoa). Aikuisena harmittaa vietävästi, mutta kun siitä ei vaan pääse eroon.

      Kirjoituksen tarkoituksena ei ollut syyllistää ketään. Näen kaikille noille mainituille tekijöille paljon sekä perinnöllisiä että yhteiskunnallisia syitä. Stressi kuitenkin harvoin nousee esiin puhuttaessa sairauksien riskitekijöistä, vaikka stressin haitallisuudesta on selvästi yksiselitteisempää näyttöä kuin vaikkapa ylipainon.

  2. Loistavaa, että otit esiin stressin haitallisuuden ja toisaalta sen, miten älytöntä on kohdistaa terveysongelmista syyllistäminen vain joihinkin ryhmiin. On oikeastaan aika huvittavaa, että stressaantuneita ihmisiä pidetään melkeinpä kansallissankareina (tyyliin “mitä enemmän työtä teet, sen parempi ihminen olet”), vaikka he tosiaan aiheuttavat (tai me aiheutamme…) suuria menoeriä kansantalouteen terveydenhuollon kautta.

    Kaikilla meillä on omat puutteellisuutemme, joista osa on terveydellekin haitallisia, mutta olisi järjetöntä alkaa niistä sakottaa ylimääräisillä terveydenhuoltomaksuilla. Ihminen on niin monimutkainen kapistus, että syiden ja seurauksien verkkoa on useimmiten mahdoton yksityiskohtaisesti selvittää. Mutta jos siihen lähdettäisiin, niin kai toisillekin aiheutetuista terveyshaitoista pitäisi sakottaa? Esimerkiksi vanhempia kaikista lapsillensa aiheuttamista mielenterveysongelmista…

    Mitä tulee stressin valitsemiseen, otit siitäkin hyviä pointteja esiin vastauksessasi Jerelle. Stressintäyteinen elämäntapa lienee yhtä lailla geeniperimän, opittujen mallien ja omien aktiivisten valintojen sekoitus kuin muutkin epäterveet addiktiot.

    • Kiva, että tekstini pointti kolahti! Nimenomaan tuo stressin glorifioiminen jaksaa ihmetyttää. Ja jos joku ei vaikkapa halua työskennellä 40 tuntia viikossa (saati 50, 60, 70…) niin monelle se tuntuu olevan iso ongelma – vaikka se ei vaikuttaisi heidän elämäänsä mitenkään.

  3. Niinpä, mutta sellainen suhtautuminen mun mielestä vain korostaakin stressaamisen/työholismin addiktioluonnetta – jos ihmiset vapaasti ja iloisesti olisivat valinneet suuren työmääränsä, heidän tuskin tarvisi muita vähemmästä määrästä paheksua. Mutta kuten alkoholistin täytyy yrittää saada muutkin juomaan, jottei oma juominen näyttäisi niin pahalta, niin myös työholistin pitää yrittää saada muut samaan soppaan, jotta liiallisesta työnteosta tulisi normi, eikä sen haitallisuuteen kiinnitettäisi huomiota.

Leave a Reply

Required fields are marked *.