Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Lääkäri-idolini Jay Goldstein

| 4 Comments

Jay Goldstein on sellainen nimi, joka ei sano kellekään mitään, mutta sietäisi sanoa, ainakin psykiatreille ja neurologeille. Hän on koulutukseltaan psykiatri ja perehtynyt syvällisesti neurofarmakologiaan, josta hän on kirjoittanut useita, tuhansia lähdeviitteitä pursuavia ja valitettavasti varsin vaikeaselkoisia kirjoja. Jopa hänen 1996 ilmestynyt kirjansa Betrayal by the Brain on yhä nykyaikaa edellä!

Jay Goldstein kirjoittaa ennen kaikkea fibromyalgiasta ja CFS/ME:stä, joiden hän uskoo olevan neurosomaattisia sairauksia, mutta hän lukee tähän samaan kategoriaan myös monia allergisia, autoimmuuni- ja psykiatrisia sairauksia sekä endometrioosin, ärtyneen paksusuolen ja uniapnean. Neurosomaattisten sairauksien takana on ennen kaikkea prosessointihäiriö aivoissa, joka on korjattavissa.

Goldstein havainnoi eri sairauksia reseptori- ja välittäjäainetasolla. Ei ole oleellista, onko käytettävä lääke masennuslääke vai sydänlääke, vaan mihin reseptoreihin tai muihin kohteisiin se vaikuttaa elimistössä. Hänen 2004 ilmestyneestä kirjastaan Tuning the Brain löytyy jopa algoritmi siihen, miten CFS/ME:tä ja fibromyalgiaa hoidetaan erilaisilla lääkkeillä. Jos X aiheuttaa negatiivisen reaktion, seuraavaksi kannattaa kokeilla Y:tä.

Goldsteinin julkaisuluettelosta* (raportteja, ei tutkimuksia) löytyy mm. antidiureettisen hormonin käyttö tarkkaavaisuushäiriön ja masennuksen yhdistelmään, kalsiumsalpaajien (verenpainelääkkeitä) käyttö paniikkihäiriöön ja Touretten oireyhtymään, närästys/vatsahaavalääke simetidiinin käyttö mononukleoosiin ja CFS/ME:hen sekä hydroksiklorokiinin (malaria/autoimmuunisairauksien lääke) ja nitroglyseriinin käyttö astman hoitoon.

Goldsteinin erikoisuutena oli myös erilaisten nopeavaikutteisten lääkkeiden kuten infuusioiden, pistosten, ja suussa pyöriteltävien valmisteiden käyttö. Näin pystyttiin usein jo vastaanottoajan puitteissa kokeilemaan hoitoja. Kaikki tällaiset hoidot eivät soveltuneet hyvin pitkäaikaiskäyttöön, mutta niiden vaikutusten perusteella pystyttiin valitsemaan varsinainen hoitolääke.

Joidenkin silmätippojen ja nenäsuihkeiden tavoitteena oli myös vaikuttaa suoraan kasvojen kolmoishermon kautta aivoihin. Tähän tarkoitukseen Goldstein käytti esimerkiksi nenän tukkoisuuteen ja silmien punoitukseen käyttettävää nafatsoliinia, joka on alfa-agonisti. Hänen mukaansa pienellä osalla potilaista se helpottaa oireita merkittävästi.

Yhtenä tärkeimmistä Goldsteinin “keksinnöistä” pidän nimodipiinia, kalsiumsalpaajaa, jota yleensä käytetään estämään aivohalvauksen jälkeinen vasospasmi, koska se laajentaa aivoverisuonia. Goldsteinin tekemien SPECT-kuvausten mukaan CFS/ME-potilailla se kuitenkin supistaa aivoverisuonia. Aivohalvauksen jälkeen käytetään jopa 12 tabletin päiväannosta, CFS:ssä yleensä vain enintään paria (itse käytin vain 1/2).

Minulla ja monella muulla nimodipiini on merkittävästi helpottanut kognitiivisia vaikeuksia. Joillain se auttaa myös uupumukseen ja muihin oireisiin. Hämmentävintä lääkkeessä on se, että useita kuukausia kestäneen käytön lopettamisen jälkeen edulliset vaikutukset jäävät usein pysyväksi, näin myös minulla. Tämä sopii Goldsteinin ajatukseen siitä, että joskus aivoja pitää ikään kuin “tyrkätä” oikeaan suuntaan, jotta ne toimivat taas kunnolla tai ainakin paremmin.

* Julkaisuluettelo ei enää ole verkossa; siihen pääsi ennen Archive.orgin kautta, mutta ei enää. Medlinestä löytyy valtaosa hänen tutkimuksistaan, esimerkiksi kirjoitushetkellä 13 ensimmäistä Goldstein JA -kirjoittajaa olivat tämä sama Jay Goldstein.

4 Comments

  1. Jälleen hurjan mielenkiintoinen postaus…Itselläni sattuu oleman sekä fibromyalgia, endometrioosi, ärtyvän suolen oireyhtymä, sjögrenin syndrooma että allergioita. Suurin osa siis vaivoja, joita kaikki lääkärit eivät edes ota vakavasti ja joihin ei ole mitään tehokasta hoitoa. Erittäin tervetullutta on siis tutkimus, joka lähestyy näitä sairauksia uudesta näkökulmasta.

    • Kaikki nuo vaivasi olisivat Goldsteinin mielestä neurosomaattisia sairauksia (Sjögrenistä en ole aivan varma). Moni vaihtoehtolääkäri lähtisi lähestymään kokonaisuutta immuunijärjestelmän näkökulmasta, mutta toisaalta aivot kuitenkin ohjaavat monella tapaa immuunijärjestelmänkin toimintaa.

      Valitettavasti Goldsteinin tapauksessa ei ole kyse varsinaisesta tutkimuksesta, sillä hänen julkaisuistaan suurin osa on pelkkiä tapauskertomuksia tieteellisin perusteluin. Hän on tietääkseni julkaissut vain pari artikkelia, joita voi pitää tutkimuksina, molemmat koskien nimodipiinin vaikutusta aivoverenkiertoon. Elätän toivoa, että tämän blogipostauksen kautta edes yksi lääkäri hankkisi jonkin hänen kirjoistaan.

      Oma (entinen) lääkärini Suomessa on ottanut nimodipiinin käyttöön ja sen myötä kiinnostunut enemmän verenkierron säätelystä osana CFS:ää ja fibromyalgiaa, joten jotain edistystä sentään.

  2. Hei! Oon tuossa hankalaa potilasta juuri lukenut. Oon kyllä cfs-foorumillakin kirjoitellut vastikään ja mulla on aika kattava luettelo jo kaikenlaista “diagnoosia”. Viimeisin on tuo prakannut selkä, ei pahoin, mutta kuitenkin. Ja LDN kiinnostaa, siksi päädyin tännekin. Eli luulisitko, jos huomaat, kuka siellä foorumilla olen, että onko tästä kirjasta minulle etua? LDN:a aion ehdottomasti kokeilla, mikäli vaan löydän koskaan lääkärin sitä kirjoittamaan. Tuo kirja kiinnostaa kovin, mutta on hurjan kallis! Jospa se jostain putkahtaisi edullisesti mulle. 😉 Kiitos tästä blogista ja foorumista ja LDN-verkosta. 🙂

    • Se on ikävä kyllä melko kallis. Itse suhtaudun kalliisiin kirjoihin niin, että mietin, että “jos saan tästä yhdenkin hyödyllisen jutun irti, se on hintansa ‘tienannut'”. Tietysti jos ei vaan ole varaa, niin kirjastostahan sen löytää… Jos ei, niin luultavasti tilaavat sen, jos esität siitä toiveen.

Leave a Reply

Required fields are marked *.