Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Kirja-arvostelu: Biochemical Individuality

Harvoin tulee luettua 1950-luvulla kirjoitettua lääketiedekirjoja, ainakaan muuten kuin hupimielessä (ostin kerran kaverille synttärilahjaksi 1950-luvun psykiatrian kirjan). Roger Williamsin Biochemical Individuality on kuitenkin yhä häikäisevän mielenkiintoinen ja relevantti. Ja tämä kirja käsittelee vieläpä paljolti ihmisen perimää!

Kirja ei kuitenkaan tunnu juuri vanhentuneelta, huolimatta siitä, ettei yhtäkään geeniä mainita nimeltä. Se keskittyy vertailemaan ihmisten välisiä eroja käytännön näkökulmasta. Ja niitähän riittää!

Käytännössä kaikkien elimien koossa ja rakenteessa voi olla hurjia eroja. Sydämessä on monia erilaisia täysin toimivia rakennevariantteja (jotka eivät siis ole sydänvikoja). Maksa puolestaan voi sijaita lähes kokonaan kylkiluiden suojassa – tai lähes kokonaan niiden alapuolella. Lihaksistokin vaihtelee paljon ihmisestä toiseen.

Siinäkin on moninkertaisia eroja, millaisia määriä eri ravinteita eri ihmiset (ja eläimet) tarvitsevat. Siinä mielessä kaikki yleistykset tyyliin “magnesiumin tarve on X milligrammaa päivässä” ja “monipuolisesta ruoasta saa kaikki tarvittavat ravinteet, vitamiinipillerit ovat vain kallista pissaa” ovat aika hassuja.

Eroja on paljon myös hormonien ja entsyymien erityksessä, siinä miten eri ihmiset reagoivat erilaisiin mikrobeihin ja miten myrkyllisiä esimerkiksi lääkeaineet ja muut kemikaalit ovat eri yksilöille. Oikeastaan kaikki erot ovat 5-10-kertaisia yksilöiden välillä. Tämä kirja olisi hyvää luettavaa kaikille niille lääkäreille, jotka tuomitsevat esimerkiksi monikemikaaliherkkyyden huuhaaksi siksi, että muut ihmiset sietävät samoja aineita ihan hyvin.

Ja puhumattakaan sitten vaikkapa kalorien tarpeesta ja kulutuksesta…

Erittäin mielenkiintoisena on syytä mainita myös kohta, jossa käsitellään makuaistimusten yksilöllisyyttä. On melko yleisesti tiedossa, että kitkeryyden maistamisessa on suuria eroja yksilöiden välillä, jotka vaikuttavat myös makutottumuksiin, mutta en tiennyt, että natriumbentsoaatti voi maistua kitkerältä, suolaiselta, happamalta, makealta tai ei miltään.

(Makukohta olisi helppo ohittaa mielenkiintoisena kuriositeettina, mutta sittemmin on havaittu, että ainakin kitkerän maun maistamisella on selkeitä yhteyksiä terveyteen, muutakin kuin vain nautitun ravinnon kautta, ainakin hengitysteiden bakteeri-infektioihin.)

Kirjassa on paljon havainnollistavia kuvia, joita on hauska näyttää sellaisillekin, jotka eivät ole lääketieteeseen kovin perehtyneet. Muutenkin sisältö on varsin helppotajuista ja luettavaa, tosin pitkät luettelomaiset leipätekstiosuudet alkavat välillä yksitoikkoisuudessaan puuduttaa.

Siinä mielessä on surullista, että kirjan kirjoittamisesta on vierähtänyt yli 50 vuotta, eikä yksilöllisen ravitsemuksen käsitystä vieläkään juuri hyödynnetä (vaikka sittemmin sille on tullut termikin, nutrigenetiikka). Toki tiedetään, että yksilöllisiä eroja on eri ruokavalioiden soveltuvuudessa, mutta esimerkiksi ravinteiden tarpeita ei juuri tunneta yksilötasolla.

Muuten kyllä lääketiede kulkee selvästi kohti yksilöllisiä hoitoja, erityisesti syöpähoidoissa, joissa monia kasvaimia voidaan hoitaa jo täsmähoidoilla. Toisaalta monet sairaudet voitaisiin ehkä kokonaan välttää, jos ihmisten yksilöllisiä eroja ymmärrettäisiin paremmin ja tutkittaisiin enemmän.

Comments are closed.