Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Viruksilla syövän kimppuun

| 0 comments

Tällä viikolla on puhuttu paljon onkolyyttisistä viruksista. Oma kiinnostukseni asiaan heräsi jo pari vuotta sitten, kun kuulin asiasta ensimmäisen kerran. Onkolyyttisiä viruksia on tutkittu Suomessa Docrates-sairaalassa nyt useiden vuosien ajan.

Onkolyyttiset virukset ovat siis nimensä mukaisesti viruksia, jotka voivat tuhota syöpäkasvaimia. Parhaimmillaan syöpäkasvaimet voivat jopa kadota kokonaan, vaikka useimmiten ne vain pienenevät tai niiden kasvu hidastuu. Läheskään kaikilla potilailla hoito ei auta.

Metastasoituneita eli levinneitä syöpiä on pitkään pidetty lähes varmasti tappavina (muutamin poikkeuksin, esimerkiksi kivessyöpä, joka yleensä saadaan levinneenäkin parannettua). Solunsalpaajilla saadaan yleensä vain lisäaikaa, kasvaimista ei juuri koskaan päästä eroon. Viime aikoina tämä on kuitenkin muuttunut.

Jotkut nykyisistä syöpähoidoista ovat niin tehokkaita, että etäpesäkkeetkin voivat kadota. Eräällä tutullani rintasyöpä lähetti ison etäpesäkkeen maksaan ja siten hänellä ei näyttänyt olevan paljoa elinaikaa. Uusilla lääkkeillä kaikki kasvaimet kuitenkin katosivat ja ovat pysyneet poissa jo vuosia. Hän ei kuitenkaan uskalla lopettaa lääkitystä (vaikka siitä onkin sivuvaikutuksia), sillä syöpäsoluja voi yhä olla elimistössä.

Onkolyyttiset virukset voivat parantaa syövän kokonaan, vaikka se olisi jo levinnyt. Jos keksitään, miten hoito saadaan toimimaan kaikilla potilailla, siinäkö olisi vihdoin se kauan haaveiltu “cure for cancer”? Toivoa sopii. Tutkijat ovat kuitenkin puheissaan varovaisia, vaikka media toki hehkuttaakin innoissaan.

Levinneen syövän parantaminen ei kuitenkaan ole mikään uusi juttu. Iltalehden onkolyyttisiä viruksia käsittelevässä jutussakin mainitaan epäsuorasti immunoterapia ja Coleyn toksiinit, jotka kehitettiin jo 1800-luvun lopussa. Tiedettiin, että joissain tapauksissa syöpä oli parantunut kokonaan kuumesairauden jälkeen.

Syöpälääkäri William Coley havaitsi, että joskus sama reaktio saatiin aikaan inaktivoiduilla bakteeritoksiineilla (ei siis viruksilla, kuten jutussa annetaan ymmärtää – se ei olisi 1800-luvun teknologialla onnistunut) Coleyn syöpähoidot olivat mullistavia, oikeastaan liiankin mullistavia. Monet lääkärit eivät uskoneet, että tällainen hoito olisi edes mahdollista.

Pian modernimmat röntgenhoidot ja muut sädehoidot syrjäyttivät “vanhanaikaiset” bakteerimyrkyt. Nykyään Coleyn toksiineja on erittäin vaikea saada. Sääli, sillä hoito tehosi varsin monentyyppisiin kasvaimiin, erityisesti Hodgkinin tautiin, munasarjasyöpään ja melanoomaan. Jopa yli 50 % oli elossa viiden vuoden kuluttua.

Immunoterapiaa toki tutkitaan paljon, mutta hoitojen hinnat ovat usein tähtitieteellisiä ja hyödyt melko vähäisiä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on hyväksytty käyttöön Provenge-niminen rokotehoito eturauhasen syöpään. Se maksaa kuitenkin kymmeniä tuhansia ja yleensä sillä saavutetaan vain muutamia kuukausia lisää elinaikaa.

Coleyn toksiinit oli “brutaali” hoito siinä mielessä, ettei sitä oltu kohdistettu tiettyyn immuunijärjestelmän osaan, tiettyyn syöpätyyppiin tai potilaan omaan kasvaimeen, kuten Provenge ja jotkut muut syöpärokotteet. Silti se toimi ja riskit ja haitat olivat vähäiset.

Sama koskee pieniannoksista naltreksonia (LDN), joka on varsin epäspesifinen immunoterapia. Se lisää luontaisten tappajasolujen (NK-solujen) toimintaa. (Lisäksi sillä on suoraa antituumorivaikutusta, sillä se lisää syövän kasvua hillitsevän opioidikasvutekijän (OGF) eritystä ja monissa syöpäkasvaimissa on opioidireseptoreita.)

LDN ei ole sofistikoitunut biologinen hoito, mutta silti se usein toimii. Joskus kasvaimet katoavat kokonaan. Kliinistä dataa on vähän, mutta vaikutusmekanismista on kymmeniä tutkimuksia.

Tapausselostuksia LDN:stä on julkaistu mm. imusolmukesyövän ja haimasyövän hoidossa. Parhaillaan on meneillään tutkimuksia melanoomaan, eturauhassyöpään ja munuaissyöpään sekä glioomaan (aivosyöpä). Ian Zagon tutkii LDN:ää haimasyövän, tyvisolusyövän (ihosyöpä) ja pään ja kaulan syöpien hoidossa. LDN:n etuna ovat olemattomat sivuvaikutukset ja hyvin edullinen hinta – Kela-korvauksen jälkeen 10-15 euroa kuussa.

Suomessa, ja toki muuallakin, tutkitaan syöpään myös muuntyyppisiä virushoitoja. Hoidoissa esimerkiksi kuljetetaan viruksen avulla syöpäsoluihin “itsemurhageeni” (eli kyse on geeniterapiasta) tai tartutetaan soluihin virus ja sitten käytetään viruslääkettä.

“Parannuskeino syöpään” tuskin tulee olemaan mikään yksittäinen hoito, mutta niin immunoterapialla kuin viruksilla on siinä varmasti merkittävä osuus.

Leave a Reply

Required fields are marked *.