Hankala potilas vai hankala sairaus



Kirja ja terveysblogi huonosti tunnetuista pitkäaikaissairauksista

Lihavuus tappaa, vai tappaako?

| 2 Comments

New York Timesissä oli jokin aika sitten juttu siitä, miten lihavuus ei välttämättä olekaan niin haitallista, kuin on kuviteltu. Itse asiassa siitä voi olla jopa hyötyä. Tässä vaiheessa monella lentää varmaankin kahvit ruudulle (tai uppoaa herne nenään). Moni muukin media ja blogi on käsitellyt tätä “lihavuusparadoksia” lähiaikoina.

NYT:n juttu alkaa kertomalla, että monien kroonisten sairauksien kannalla ylipaino voi vähentää kuolleisuutta. Esimerkiksi syövän kohdalla tämä voi vaikuttaa loogiselta, kuoleehan moni syöpäpotilas enemmän tai vähemmän nälkään (ilmiö nimeltä kakeksia).

Mutta entä kun puhutaan diabeteksestä? Lihavuudenhan nimenomaan pitäisi aiheuttaa kakkostyypin diabetestä, tai näin ainakin yleisesti ajatellaan. Päinvastaisia tuloksia saaneilla tutkijoilla on ollut vaikeuksia saada artikkeleitaan julkaistua tiedelehdissä: heille on vakuuteltu, että heidän tuloksissaan täytyy olla jotain vikaa. Tai vaikkei olisikaan, ei sellaisia saisi silti julkaista.

Olen lukenut lihavuuden terveyshyödyistä tai ainakin terveysneutraaliudesta varsin paljon. Alkukesästä luin Linda Baconin kirjan Health At Every Size. Bacon uskoo, että terveys on kiinni elintavoista, ei painosta. Moni on lihava huonojen elintapojen takia, mutta eivät läheskään kaikki.

Bacon on sitä mieltä, että lihavuuden ja diabeteksen yhteys ei vielä kerro kausaliteetista. On hyvin tiedossa, että insuliiniresistenssi aiheuttaa lihomista ja sitä, että painoa on todella vaikea pudottaa. Tieteessä tehdään usein virhepäätelmiä automaattisesti olettamalla, että X on seurausta Y:stä, vaikka päinvastainenkin olisi mahdollista.

En muista enää, oliko Baconilla teoriaa siitä, miksi lihominen vähentää diabeetikoiden kuolleisuutta, varmaankin oli. NYT:n artikkelin kirjoittaja listaa useita, esimerkiksi sen, että diabeteksen saava laihalla ihmisellä voi olla taustalla huonommat geenit.

Ylipaino voi vähentää kuolleisuutta myös yleisesti. Tuossa NYT:ssäkin mainitussa suuressa tutkimuksessa ylipainoisilla oli hivenen matalampi riski kuolla kuin painoindeksiltään normaalipainoisilla. Melko runsaastikin ylipainoisilla se oli samaa luokkaa kuin normaalipainoisilla ja vasta hyvin korkea BMI lisäsi kuolleisuutta. (Tähän voisi tietysti sisällyttää runsaasti lainausmerkkejä, koska nämä kategoriathan ovat enemmän tai vähemmän satunnaisesti päätettyjä.)

Kaikissa tutkimuksissa tällaisia tuloksia ei ole saatu (luonnollisestikin lihavuus tappaa -tuloksia on helpompi saada julkaistua kuin “lihavuus ei tapakaan” -johtopäätöksiä). Eräässä tutkimuksessa korkea painoindeksi lisäsi valkoihoisten kuolleisuutta, mutta ei mustien.

Miksi? Yksi mahdollinen syy tietysti on, että tummaihoisilla rasva kertyy hieman eri paikkoihin kuin kaukaasialaisilla. Naiset ovat enemmän päärynöitä kuin omenoita valtavine peppuineen ja muhkeine reisineen. Vyötärölihavuus on selvästi haitallisempaa ja alempaa pyöristymisen katsotaan olevan jopa edullista.

Toinen selitys on, että tummaihoisilla ei ole samanlaista stigmaa lihavuudesta. Bacon ja monet muut “lihavuusaktivistit” uskovat, että merkittävä osa lihavuuden haitoista johtuu sen aiheuttamasta häpeästä ja itsevihasta (jatkuva stressi, ei kehdata mennä lääkäriin, ei saada asiallista hoitoa jne).

Myös tunnettu kansanterveystutkija Peter Muennig on ehdottanut, että lihavuuden haitat tulevat lähinnä sen sosiaalisesta stigmasta. Kannattaa ehdottomasti lukea tuo tieteellinen artikkeli, vaikka olisikin skeptinen!

Lue myös tämän blogikirjoituksen jatko-osa Kannattaako laihduttaminen?.

2 Comments

  1. Tuo “sosiaalinen stigma” -näkökulma on tosi mielenkiintoinen. Itse elän täysin erakkona, mutta ilmapiirin muutoksen aistii voimakkaana pelkästään mediaa seuraamallakin.

    Ylipainoisista on kovaa vauhtia tulossa syntipukki, joiden niskaan romautetaan kohta niin sosiaali- ja terveydenhuollon budjettivaje kuin lentoyhtiöiden tappiotkin. Yksinkertaisten ihmisten on helpompi käsitellä yksinkertaistettuja totuuksia. Ei ihme, etteivät lihavuuden “murhaavuutta” kyseenalaistavat tutkimustulokset saa mediassa huomiota. Tämä ylipainoisten stigmatisointi hyödyttää liian monia tahoja.

    • Ja eikös se kasvihuoneilmiön lisääntyminenkin ole lihavien syytä…

      Moni ei uskalla mennä edes lääkäriin, kun mikä tahansa sairaus tai vamma jalan murtumisesta flunssaan johtuu vain lihavuudesta. “Ennemmin kuolen kuin menen.” voi muuttua kovin konkreettiseksi. Eräälle lihavalle naiselle oli jopa psykiatri sanonut, että tällä on “narsistinen persoonallisuushäiriö”, koska tämä ei vihannut kehoaan, kuten “kuuluisi”! Kumpikohan tässä vaiheessa on sairas, lääkäri vai potilas?

Leave a Reply

Required fields are marked *.